Kylläpä nyt elämä hymyillee! Kävin tänään juoksemassa ennätyspitkän juoksulenkin ennätysnopeasti. (Liekö niillä työpaikan alesta löytämilläni urheilukamppeilla jokin motivaatioon vaikuttava tekijä..?) Lisäksi minulla kävi pari päivää sitten mieletön tuuri, josta kerroinkinjo instagramissa. Etsin repun ja rinkan välimallia, päiväreissulle tai yhden yön vaellukselle sopivaa kuljetinta. Menin sitten ilman suurempia odotuksia erääseen vihreään hypermarketiin löytämään fjällrävenin funäsin -50% -tarralla varustettuna. Kassalla yllätys oli melkoinen, kun lähtöhinta repulla olikin luulemaani edullisempi ja sain repun käsittämättömään hintaan.
Funäs piti tietenkin lähteä heti testaamaan, ja mikäs sen sopivampi yhden päivän pikakohde kuin Sanginjoen ulkometsä.
Yritin kovasti etsiä alueen karttaa, mutta löysin vain kovin suurpiirteisiä tietoja reiteistä. Kartan olisi kai saanut paperiversiona jostain keskustan infopisteestä, mutta luonnollisestikaan en jaksanut lähteä sellaista etsimään. Alueelle pääsee kuitenkin monesta suunnasta, Oulusta Sanginjoelle ajaa noin puolessa tunnissa, riippuen toki vähän mihin aikoo autonsa jättää. Minä valitsin oikeastaan vain sen mielenkiintoisimman kuuloisen, Myllykosken laavun parkkipaikan. Jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä ollut helpompi valita jokin toinen lähtöpaikka (Esim. Isokankaanlaavu tai riistapolun P-paikka), sillä Myllykoskelle menevä usean kilometrin mittainen pikkutie oli melko kuoppaisessa kunnossa ja matka taittui hitaasti.
Myllykoski sijaitsee lyhyemmän Kalimeenlammen reitin varrella. Myös Kalimeenlammen rannassa on laavu, mutta ainakaan nyt tuolla laavulla ei ollut ollenkaan tulipuita. Kalimeenlammen reitiltä pääsee näppärästi Isokankaan reitille. Itsessään tuo toinen reitti on hieman pitempi. Sen varrelta löytyy Isokankaanjärven laavu (josta juttua täällä) sekä Kummunkorven laavu, jossa minä pysähdyin makkaranpaistoon. Puita oli, mutta melko kosteita. Onneksi laavulta löytyi myös kirves, jotta sain puita pienemmiksi ja makkaratkin lopulta paistettua. Siinä vain kirveellä halkoja yksin erämaassa hakatessani tuli mieleen, että lienee syytä täydentää repun sisältöä vielä jonkinmoisilla ensiaputarvikkeilla.
Yhteensä reittien pituus on noin viidentoista kilometrin paikkeilla, eli kelpo matka päiväretkeläiselle. Yötäkin laavuilla tosin pystyisi halutessaan olemaan, jolloin päivämatka tipahtaisi puoleen. Liian helppoa...
Toisin kuin läheisen Pilpasuon luontopolun opasteet täällä asia oli erinomaisen hyvin hoidettu. En ollut kertaakaan eksyksissä, vaikka luonto oli kovasti koettanut muokata maastoa mieleisekseen. Pitkospuut olivat täälläkin paikoin lahonneet melko vaarallisiksi, mutta toisaalta pitkiä pätkiä oli juuri uusittukin.
Liekö syynä ollut arkipäivä, mutta muita kulkijoita ei yhtä pariskuntaa lukuunottamatta näkynyt. Lisäksi yksi auto oli parkissa riistapolun alussa. Sää oli kyllä yksi kesän parhaimmista tähän mennessä, joten kuvittelin törmääväni kesälomalaisiin, mutta hiljaista oli.
Uusi reppu oli kyllä paras mahdollinen tekosyy tälle retkelle ja täytyy todeta, että hyvin palveli. Oli kevyt ja istui selkään hyvin. Olin vähän malttamaton ja lähdin retkelle heti hierojalla käyntiä seuraavana päivänä, mutta hyvin pysyi selkä ja hartat kuosissa vielä reissun jälkeenkin. Pakkasin reppuun vain toki tärkeimmät (kuten pakin ja otsalampun, krhm...), jotta painoa tulisi mahdollisimman vähän. Ensi kerralla sitten yökuntiin, kohde tosin on vielä hakusessa. Haaveilen Hossasta, mutta en pahastuisi, jos löytäisin ennen sitä jonkin harjoittelureitin lähempääkin. (Tälle kesälle suunniteltu ultimate challenge eli useamman yön Lapinvaellus jäänee kesäloman puutteessa toteuttamatta.)
Jutun lähteenä on käytetty VisitOulu-sivustoa!
Kuvat: Fujifilm X20
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!