Paluu Laahtaselle

Koska on kesä, ei kukaan jaksa päivystää tietokoneella. Siksi on kai ihan ok julkaista ikivanhoja kuvia viime viikolta..? Käytiin siis Riikan kanssa pienellä road tripillä, jonka päätteeksi olimme suunnitelleet yöpyvämme laavussa. Laavussa, jonka minä pätevänä olin "tsekannut" hyväksi kohteeksi edellisellä reissulla. Rankinen mukaan ja menoksi kohti Laahtasta. Kipiteltiin sitten rinkkoinemme pitkospuita ja siltoja pitkin yli öisen järven. Ihastelimme lähellä uiskentelevaa kuikkaa ja kukkivia tupasvilloja. Perillä laavulla totesimme, että damn, eihän täällä voi yöpyä! Rakennelman keskelle oli nimittäin rakennettu tukeva pöytäviritelmä, jota en ollut edellisellä käynnilläni painanut mieleeni. Onneksi olen jo niin tottunut näihin sähläyksiin, että puolen kilometrin päästä autolta löytyi kupoliteltta. Riikka jäi tulensytytykseen ja minä kipaisin vielä iltapuhteena vastarannalle.

Illalla paistettiin makkarat ja keitettiin vuohenjuusto-rucolapastat trangialla. Hiljalleen alkoi ripotella vettä, joten pisti vähän jännittämään teltan suhteen. Minulla on ollut kova telttakuume, mutta vähäisen tarpeen vuoksi en ole vielä kunnon telttaa hankkinut, vaan lainasin isän kupolitelttaa, jonka vesipilariarvo on jotain 700 millin tietämillä.... Kummasti taas kuume kasvoi, kun siinä kuuntelin teltan kattoon ropisevaa sadetta. Ja jos nyt vielä enemmän sählätä voi, niin todettiin sitten keskellä yötä, että Riikan makuupussista on vetoketju rikki. Tytöt retkellä. Minulta olisi löytynyt vastarannalta autosta myös varamakuupussi, mutta Riikka totesi pärjäävänsä hienosti ilmankin. Melkoinen sissi, heikompi olisi jo ollut puolimatkassa kotiin.

Aamulla onneksi paistoi aurinko. Keitettiin ainakin minun elämäni ensimmäiset nokipannukahvit ja ai että, maistui! Oltiin myös piilotettu illalta jääneet makkarat kylmään suohon (taskusta löytyneissä koirankakkapusseissa), joten saatiin makkaraa myös aamupalaksi. Jännitin mahdollista ruokamyrkytystä, mutta luonnon jääkaappi toimi moitteetomasti! 

Aamulla olimme niin reippaita, että päätimme palata autolle kiertotietä, jotta saataisiin enemmän erätunnelmaa. Kierrettiin puoli järveä ja todettiin Laahtasen pitkospuiden lahonneen suohon jo aikapäiviä sitten. Onneksi oltiin matkalla kotiin, joten pieni sukan kastuminen ei sekään haitannut iloisia retkeläisiä.

Seuraavaa retkeä ajatellen täytyy kuitenkin alkaa nyt pohtia telttavaihtoehtoja. Todennäköisesti päädyn (keskustelufoorumien perusteella) Fjällräveniin tässäkin hankinnassa. Partioaitan myyjä suositteli Singi Lightweightia. Myös Akka view ei tunnu hassummalta vaihtoehdolta, tosin se painaa jo puoli kiloa enemmän vaikka on saatavilla vain kahden hengen telttana. Kaikki käyttökokemukset ovat tervetulleita!