Kivijärven viimeinen kierros

Kuulin kesällä, että Metsähallitus on rahapulassaan lakkauttamassa Ristijärven ja Kuhmon rajalla sijaitsevan Kivijärven retkeilyreitin. Olin käynyt kiertämässä tuon noin yhdeksän kilometrin mittaisen polun joskus junnuna, joten muistinvirkistys oli paikallaan. Inspiraatio iski viikko sitten sunnuntaina iltapäivästä, kun olin jo aikeissa lähteä ajelemaan Oulua kohti. Pieni muutos suunnitelmiin ja suunnaksi tuli sittenkin päinvastainen Kivijärvi. 

Reitin varrella on Kivijärven autiotupa ja kaksi hyväkuntoista laavua. Pitkospuut ja sillat sen sijaan ovat jo lahot, mutta polku kulkee pääsääntöisesti mäntykankaalla ja kovin pahoja suokohtia reitillä ei onneksi ole. Ainostaan nuo pari siltaa kaipaisivat uusimista ja reitin voisi aivan hyvin kiertää jatkossa kumisaapas jalassa. Laavut ovat erittäin hyväkuntoisia ja kämppäkin on siisti ja hyväkuntoinen, ainoastaan katto kaipaisi pientä fiksausta, joten on todella sääli, mikäli kaikki rakennuksetkin kerätään pois.

Todellista stressinpoistoa niin ihmismielelle kuin koirallekin. Tällaisia sunnuntairetkiä lisää, niin kyllä ihmisten mielenterveys ja jaksaminen kohentuisivat huomattavasti...

Kämppä on aikaa nähnyt, mutta siisti sisältä ja ulkoa, ja vieraskirja kertoo kävijöitä olleen kesän aikaan useita, osa jopa yön yli.

 

Pitkospuut olivat enemmän lahot kuin kunnossa, mutta maasto oli onneksi helppokulkuista.

Normaalisti käytän retkivinkki -tunnistetta, mutta koska reitti meinataan lakkauttaa ilmeisen pian, en uskalla suositella kohdetta kenellekään. Todella harmi, että näitä paikkoja joudutaan purkamaan korjaamisen sijasta. Toivottavasti kämppä pidettäisiin kuitenkin siinä määrin kunnossa, että se pysyisi yöpymiskelpoisena, samoin laavut. Lisäksi Kivijärven viereinen Vuosangan ampuma-alue tulee laajentumaan reitin päälle, mikä meinaa sitä, ettei reittiä voi kiertää ampumaharjoitusten aikaan. 

Me ehdittiin kiertää Kivijärvi virallista reittiä pitkin todennäköisesti viimeisen kerran, mikä on suunnaton harmi. Ymmärrän, että täytyy säästää, mutta uskon, että tällaiset kohteet ja luonto ylipäätään nousee tässä hektisessä maailmassa entistä suurempaan rooliin ihmisten jaksamista ajatellen. Kun nämä kerran lakkautetaan ei näitä tulla rakentamaan uudelleen ja paljon jo käytettyä rahaa valuu aivan hukkaan. Nyt täytyy vain muistuttaa itseään siitä, että onneksi minä pääsen ja osaan mennä luontoon ilman valmiita reittejäkin. Kaikille se ei ole yhtä itsestäänselvää.

P.s. Halusin suurentaa blogin kuvia ja onnistuin taas sähläämään taas bloipohjan ja kuvakokojen kanssa. Huh, jospa tämä nyt näyttäytyisi edes jokseenkin fiksuna myös teille...

Mehtäläisen hommia

Kun yöllisistä revontulista oltiin selvitty, herätyskello soitti takaisin metsään. Ensin lauantaina ja sitten sunnuntaina. Lauantaina jätin kameran naulaan ja keskityin metsästyshommiin, mutta sunnuntaiaamuna oltiin minulle luvattomilla mailla, joten kannoin kameraa kaulassa koko parituntisen. Ja kyllä oikeasti kannattikin, oli nimittäin mielettömän upea usvainen aamu. Meinaan olla usein liian mukavuudenhaluinen ja jäädä mieluummin lämpimän peiton alle kuorsaamaan, kuin lähteä katsomaan, että josko siellä sattuisi olemaan mahtava kuvaussää... Voisin oikeastaan tulostaa reissun kuvat paperille ja laittaa yöpöydälle herätyskellon viereen.

Olisipa näitä aamuja vielä. Nyt en hetkeen jouda Kainuuseen käymään, mutta nouseehan se aurinko Oulussakin...

Kauden ensimmäiset revontulet

Ajoin viikonlopuksi Kainuuseen ja pyyhkäisin pölykerroksen kameran päältä. En olekaan ollut aikoihin näin reipas valokuvaamisen suhteen, mutta oli pakko hieman kerrata laukaisimen ja muiden oleellisten nappien paikkoja tulevan viikonlopun hääkuvauskeikkaa varten. Mutta aloitetaan jo menneen viikonlopun kuvien purkaminen perjantai-illan revontulista. Vahtasin vuoroin taivasta ja vuoroin auroras now! -ennustetta. Vilkuilin kelloa ja työnsin sivuun ajatuksen aamukuuden herätyksestä ja auringon hiipuessa horisonttiin lähdin kameran kanssa rantaan. Ja kylläpä kannatti! Olen pitkään haaveillut nappaavani näitä sulan veden kuvia, jossa revontulet heijastuisivat järvenpinnassa.

 

 

Olisin saanut vaikuttavampia kuvia, jos olisin ottanut auton alle ja ajanut kauemmas kylän valoista, mutta koska kello alkoi olla jo niin paljon ja potentiaalinen nukkumiseen käytettävissä oleva aika alkoi olla laskettavissa yhden käden sormilla, totesin, että tämä menee hyvästä harjoittelusta ensi kertaa varten...