22. syyskuuta 2015

Kivijärven viimeinen kierros


Kuulin kesällä, että Metsähallitus on rahapulassaan lakkauttamassa Ristijärven ja Kuhmon rajalla sijaitsevan Kivijärven retkeilyreitin. Olin käynyt kiertämässä tuon noin yhdeksän kilometrin mittaisen polun joskus junnuna, joten muistinvirkistys oli paikallaan. Inspiraatio iski viikko sitten sunnuntaina iltapäivästä, kun olin jo aikeissa lähteä ajelemaan Oulua kohti. Pieni muutos suunnitelmiin ja suunnaksi tuli sittenkin päinvastainen Kivijärvi. 

Reitin varrella on Kivijärven autiotupa ja kaksi hyväkuntoista laavua. Pitkospuut ja sillat sen sijaan ovat jo lahot, mutta polku kulkee pääsääntöisesti mäntykankaalla ja kovin pahoja suokohtia reitillä ei onneksi ole. Ainostaan nuo pari siltaa kaipaisivat uusimista ja reitin voisi aivan hyvin kiertää jatkossa kumisaapas jalassa. Laavut ovat erittäin hyväkuntoisia ja kämppäkin on siisti ja hyväkuntoinen, ainoastaan katto kaipaisi pientä fiksausta, joten on todella sääli, mikäli kaikki rakennuksetkin kerätään pois.









Todellista stressinpoistoa niin ihmismielelle kuin koirallekin. Tällaisia sunnuntairetkiä lisää, niin kyllä ihmisten mielenterveys ja jaksaminen kohentuisivat huomattavasti...
Kämppä on aikaa nähnyt, mutta siisti sisältä ja ulkoa, ja vieraskirja kertoo kävijöitä olleen kesän aikaan useita, osa jopa yön yli.


 
Pitkospuut olivat enemmän lahot kuin kunnossa, mutta maasto oli onneksi helppokulkuista.


Normaalisti käytän retkivinkki -tunnistetta, mutta koska reitti meinataan lakkauttaa ilmeisen pian, en uskalla suositella kohdetta kenellekään. Todella harmi, että näitä paikkoja joudutaan purkamaan korjaamisen sijasta. Toivottavasti kämppä pidettäisiin kuitenkin siinä määrin kunnossa, että se pysyisi yöpymiskelpoisena, samoin laavut. Lisäksi Kivijärven viereinen Vuosangan ampuma-alue tulee laajentumaan reitin päälle, mikä meinaa sitä, ettei reittiä voi kiertää ampumaharjoitusten aikaan. 

Me ehdittiin kiertää Kivijärvi virallista reittiä pitkin todennäköisesti viimeisen kerran, mikä on suunnaton harmi. Ymmärrän, että täytyy säästää, mutta uskon, että tällaiset kohteet ja luonto ylipäätään nousee tässä hektisessä maailmassa entistä suurempaan rooliin ihmisten jaksamista ajatellen. Kun nämä kerran lakkautetaan ei näitä tulla rakentamaan uudelleen ja paljon jo käytettyä rahaa valuu aivan hukkaan. Nyt täytyy vain muistuttaa itseään siitä, että onneksi minä pääsen ja osaan mennä luontoon ilman valmiita reittejäkin. Kaikille se ei ole yhtä itsestäänselvää.


P.s. Halusin suurentaa blogin kuvia ja onnistuin taas sähläämään taas bloipohjan ja kuvakokojen kanssa. Huh, jospa tämä nyt näyttäytyisi edes jokseenkin fiksuna myös teille...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!