Mehukestit

Kuvien säätäminen se jatkuu, vaikka muuta pysyvää ei maailmassa olisikaan..

Ja jos nyt pysyisin hereillä sen verran, että saisin tämän päivityksen loppuun saakka. On meinaan sen verran hankala pitää enää silmiä auki. Luulen, että tänään alkanut koulu masensi tämän pienen pään totaalisesti. Neljä tuntia viinit ja alkoholijuomat-kurssia yhdelle päivälle on sittenkin liikaa. Ja muutenkin, viininmaistamista ei vielä tänään päästy ennakkosuunnitelmasta huolimatta harjoittelemaan, sillä opettajan viinilasit olivat lukkojen takana ja kenelläkään tuon koulun henkilökunnasta ei ollut avaita kyseiseen lukkoon.. Käsittämätöntä. Koska ketään ei oikeasti kiinnosta kuunnella koulusta tämän enempää, palaan takaisin viikonloppuun. Kerrankin olisi aiheeseen liittyviä kuvia, mikäli saan ne näkymään.

Perjantaina testasin leipurintaitojani ja pyöräytin täytekakkupohjan. Jännittävin hetkihän on tietenkin muutama minuutti siitä, kun kakku on tullut ulos uunista: Lässähtääkö vai pysyykö kasassa. Tällä kertaa lässähtäminen jäi hyvin vaisuksi, joten pienen kauneusvirheen sai korjattua helposti kikkailemalla täytteillä ja kerroksilla. Sisälle kakkuun soossasin mansikoita ja päälle ripottelin suklaata, tuli hyvää!

Tehtiin myös mokkapaloja. Niitten kuorrutus ja koristelu olikin enemmän Tommi-mokkapalaspecialistin juttu. Nekin oli tosi hyviä!


Molemmat kuorrutukset tehtiin vasta lauantaiaamuna varmistaaksemme, että tarjolla on mahdollisimman esteettiset ja kauniit kakut. Ja sitä paitsi, kun kakut saatiin uunista käytiin pikaisella baareilukierroksella (kierrettiin siis ysikutosta). Tommin kaverit juhlivat jonkinsortin epämääräisiä läksiäisiä, ja niinpä, oman elämän puuttumisen seurauksena, hyppäsin mukaan. Ja ah, joinpa sen ihanan minttukaakaon, pitkästä aikaa! (Muistelisin muuten, että viimeksi se maksoi enemmän mitä nyt, voisiko olla?) Kovin myöhään ei pelikunto kestänyt, vaan kipiteltiin öisen kaupungin läpi nukkumaan vielä parhaaseen bileaikaan. Lauantaiaamuna oli siis tiedossa jo tuo aiemmin mainittu kakuntäyttö ja myöhemmin mehubileet.

Sunnuntaina sitten heitettiin muuttokuorma Ouluun ja samalla reissulla käytiin leffassa. Porukan miespuolisten valitsema leffa ei napannut, joten jakauduttiin kahteen saliin. District 9 ja Odottamaton ehdotus (ja käsittämättömän säälittävä suomennos), arvatkaa kummassa salissa minä olin? Oulusta oltiin kotona vasta vähän ennen puolta yötä, ja tänä aamuna kouluun. Vähän väsyttää. Jatkuis vaan tämä kesäloma ikuisesti.

Testing, testing

Tämähän meneeki hyvin. En edelleenkään näköjään ole kykenevä hallitsemaan tätä kuvien laittoa täydellisesti. Nyt sain kuvan mahtumaan, mutta taisin pienentää sitä liikaa.. Eh.

No mutta asiaan, kuten jo aiemmin ohimennen mainitsin, tämä blogi ei tule tihkumaan jännitystä. Sen sijaan paljastan, että olen suorittanut pari iltapäivää argeologisia kaivauksia Tommin luona. Mitään merkittävää ja ihmiskuntaa mulloistavaa ei kuitenkaan ennakko-odotuksista huolimatta löydetty, joten se siitä. Illalla jatkoin operaatio Sikainfluenssan Metsästystä Riikan luona iltateen merkeissä. Nyt muutaman päivän itämisaika ja sitten nähdään miten kävi. Samaiselta reissulta ovat muuten testikuvassa olevat pupu ja nalle, joiden nimet olivat kuulema vuosien saatossa hukkuneet, valitettavasti. Alemmassa testikuvassa oma, myöskin hyvin paljon nimetön nalle. Eikä kuva ole yhtään edellistä suurempi, vaikka piti olla. Muutenkaan en nyt täysin kykene hallitsemaan näköjään mitään. Onneton tapaus.

Seuraavaksi lähden Tommin luo leipomaan kakkua. Katsotaan millainen sotku saadaan aikaan, sillä minä ja leipominen ei todellakaan ole mikään siisti yhdistelmä. Sitä ennen voisi kuitenkin vilkaista vielä viimeisen jakson Kumman Kaata!

Popcorninmyyjän mielenkiintoinen ura

Nähtävästi en ole kykenevä saamaan edes sitä sikainfluenssaa! Kaikilla muilla se tai ainakin joku vastaava influenssa tuntuu olevan, ja hetken jo itsekin luulin parin päivän takaisen lihassäryn ennustavan tuota nykyajan ruttoa. Sain kuitenkin hukutettua mahdolliset virukset vaahtoon ja lämpimään veteen. Sen sijaan sain kipeää päänsärkyä, mikä yksinään ole sikainfluenssan oireita. Särkylääkkeiden ja Tommin antaman hieronnan jälkeen kipu hellitti lopultakin sen verran, että pystyin nukahtamaan.

Jos joku luulee, että kirjoitan blogia, koska elämässäni tapahtuu niin paljon jänniä asioita, jotka haluan jakaa koko maailman kanssa, joku on väärässä. Mutta mielestäni on erilaista kirjoittaa siitä, kuinka herättyäni en jaksanut pestä hampaita, vaan suuntasin suoraan koneelle katsomaan pari jaksoa Kumman kaata, tarkistamaan facebookin ja odottamaan Tommia koulusta. Toisinaan saatan käydä kaupassa, jos olen jaksanut pukea jotain päälleni ja kävellä muutaman sadan metrin päähän S-markettiin. Pari päivää sitten päätettiin lähteä Tommin kanssa piknikille. Tai minä päätin. Seuraavaksi päätin, että piknik on ihan turhaa ilman piknikliinaa, eikä meillä olisi ollut sitä koriakaan. Lopulta päädyttiin vain kävelemään joen rantaa, vaikka minä olin jo kuvitellut mielessäni kuohuviinit ja suolakeksit.

Ja tähän väliin piti tulla kuva, mutta näköjään en osaa laittaa sitä niin, että puolet siitä ei katoaisi johonkin. Mutta ajattelin keskittyä tässä hommassa nimenomaan valokuviin, koska se on yksi niistä harvoista asioista, joita teen edes hiukan säännöllisesti. En pukeudu säännöllisesti muodikkaasti tai edes omaperäisesti, jotta saisin aikaan mitään muotiblogia. (Sen lisäksi, että minua ja muotia on turha yrittää saada edes samaan lauseeseen). Leivon kerran kahdessa kuukaudessa ja silloinkin jotain tuttua ja turvallista, joten reseptejä on turha odottaa. Käsitöitä teen kerran kesässä ja toisen kerran talvella, jos jaksan innostua, joten myös käsityöblogi olisi jo syntyessään kuollut ajatus. Sarjakuvablogi voisi olla hauska, mutta sitä olen jo kokeillut ja homma kärsi skannerin puutteesta. Tommin ehdottama seksiblogikaan ei jostain syystä napannut. Niinpä, näillä mennään mitä on! Ja niitä kuvia kun jaksan perehtyä niiden lisäämiseen.

Kolmas kerta toden sanoo

On olemassa ihmisiä, joilla riittää kärsivällisyyttä pitää yhtä blogia jopa useamman vuoden. Sitten on ihmisiä, kuten minä. Me ei kerta kaikkiaan olla tarpeeksi pitkäjänteisiä selviämään säännöllisestä päivittämisestä vajaata vuotta kauempaa. Omaksi puolustuksekseni siteeraan tuntematonta filosofia: "Kaikki hyvä loppuu aikanaan."

Nyt olen kuitenkin päättänyt ryhdistäytyä: Maaginen yhden vuoden raja rikki.Tämä tulee olemaan yksi elämäni suurimmista haasteista, mutta aion pystyä siihen. Olen valmis taisteluun! Olen valmis makaamaan kylmässä ja kosteassa juoksuhaudassa keskellä yötä! Olen valmis... Olen valmis lähtemään nyt Tommi luo lämpimään ja rentouttavaan kylpyyn, koska kaikkia lihaksia särkee ja pää on kipeä. Olenkohan sairastumassa sikainfluenssaan..?