Eka koulupäivää jee

Tänään oli eka koulupäivä, menin jo kolmannelle luokalle! Totesin aamulla lukujärjestystä katsoessani, että nyt on maailman kuivin jakso menossa. Vai miten ois talousmatematiikkaa tai jos kuulostaa liian hauskalta niín johdon laskentaa? Ja vielä pitkä päivä! Huomenna on onneks sitten vaan kaks tuntia, sen jälkeen aateltiin käydä Sarpan kanssa subilla ja vähän shoppailemassa sukkia, kun niistä meinaa olla puute. Ollaan se ansaittu!

Tää Peto on ollu minulla hoidossa. Niillä on Batmanin kanssa vähä jännää täällä, ku toi kisu on melko ärhäkkä. Sen lisäksi Möhis on tunkenu välillä mukaan jengiin, joten täällä on kauhee sirkus, kun nuo juoksevat toistensa perässä. (Ääh, ai miten niin turha postaus?! En ite ees huomannu. Voin muuten postata harvemmin ja panostaa laatuun tai sitte voin kokeille postata vaikka suunnilleen joka toinen päivä ja kirjottaa kaikkee tämmöstä turhaa.)

Oikeestaan tää on se miks tää postaus ees kannatti kirjottaa. Ostin kesällä Kuopiosta sieltä käsityökadulta tuommosen rautalankapuun. Minusta on kiva pitää noita koruja esillä. Puu tosin on vähän pieni esimerkiksi kaulaketjuille, mutta sormuksille ja noille rannerenkaille se sopii hyvin. Ja siis oikeestaan saatoin aatella, että saan tuosta hyvän mallin, jos joskus innostun tekemään tuollasen ite. Tosin luulen, että oisin osannu ilman tuota malliakin, mutta alitajuisesti ymmärsin, etten saisi sitä ikinä aikaiseksi...

Nyt vähän reissusta

Oon hengissä! Mahdollinen tuleva anoppikin on. Ja on edelleen mahdollinen tuleva anoppi.

Melko lentävä lähtö oli, mut päästiin matkaan. Kävin heittäseen Batmanin hoitoon Sarpalle. Ajeltiin sitte Tampereelle. Näin Näsinneulan ja vuoristoradan, oli kivaa. En muista millon oisinkaan viimeksi ollu Tampereella. Sääli, että ulkona oli jo niin pimeetä että Särkäniemi ei ollu enää auki enkä nähny juurikaan maisemia. Tampereella oltiin yötä ja aamulla lähettiin sitten ajelee kohti Alastaroa. Otin matkalla pari tällasta kuvaa:

Tää on jostain sieltä Tampereen ja Alastaron välistä, ku vähä sekoiltiin ja poikettiin päätieltä. Tällä kertaa Tomtom olis ollu oikeessa. Mutta nähtiin siis tuommosta kivaa maalaismaisemaa jossain Tampereen länsipuolella. Ja minuu huvitti, ku tuolla oli kaikkii ihania paikannimiä, niiku Etu-Kanavuori, Hupeli ja Rämsöö, joka muistutti kovasti Strömsöstä ja siitä, ettei nyt menny toi nimen keksiminen ihan niiku siellä Strömsössä. Mutta joo, siis sitte selvittiin kuitenkin sinne Alastaron keskustaan ja sieltä ois pitäny selvitä Moottoriurheilukeskukselle (Oltiin siis menossa kahtoo kiihdytysajoja, jos joku ei oo vielä hoksannu.) Huomattiin, että joku muukin oli sinne menossa, ku siellä Alastarossa asu yks nainen, joka pyöräili siinä kylänraittia, nii kaikki pysähty siihe kysymään, että miten sinne radalle pääsee.

Ja niinpä sitte löydettiin se paikka. (Ja ei nyt oikeesti jotku kiihdytysajot vois vähempää kiinnostaa.)

Luultiin Tommin antamien etukäteiskoordinaattien perusteella, että Tommi ois tässä kuvassa. No, sitte onneks kuultiin että 1. JK oliki just toisessa reunassa, että ilmankos ei Tommia tuolta löydettykään.

Eli se Tommi onkin tässä kuvassa. Sääli vaan, ettei siltikään löydetty sitä. Nää valat on nii hauskoja, että ku et nää yhtään mitään. Et nää ees yksittäisten sotapoikien naamoja, että vois miettiä, että kuka nyt näyttää parhaalta. Vaatteista kun ei voi oikeen tässä tapauksessa vetää mitää johtopäätöksiä ja antaa pisteytyksiä. No ok, lähettii sitten sinne prikaatille Säkylään, onneks nähtiin Tommi sitten siellä. Että kyllähän toi reissu loppujen lopuksi kannatti, kun ehtittiin näkee se kaks tuntia.

Lähen nyt hakee Batmanin hoidosta ja sitte tuun uunin lämmitykseen. Meillä on sisällä kolmetoista astetta lämmintä, cool!

Luovien ihmisten leikkejä

Facebookissa kiersi joskus aikoinaan alkuvuodesta joku kiertoviesti, johon en voinut olla tunkematta nokkaani. Lupasin lähettää viidelle ensimmäiselle kommentoijalle jotain itsetehtyä kuluvan vuoden aikana. (Huomasin äskettän, että tämä sama kiersi myös joissain käsityöblogeissa!) Alkuinnostuksen jälkeen tuli lievähkö paniikki, että mihin sitä nyt taas sotkeutui. Itsekriittisyys alkoi koputella olkapäätä ja olin jo lähes paniikin partaalla... No, loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kirjeet lähti postiin alkuviikosta, joten olettaisin, että ne ovat jo perillä ja uskallan lopultakin julkaista nämä kuvat.

Muutamille lähti tällasia hakaneulalla varustettuja ruusukkeita, joita taisin esitellä blogissa jo joskus aiemmin ja miettiä sillon, että mihin noita vois käyttää. Mutta sitten esimerkiksi pojat oli vähän ongelmallisia ja siitä sainkin idean.

No kyllä joku tyttöki tais näitä saada, kun saatoin innostua tekee enemmänkin sitten jälkeenpäin. Kävi muuten sellanen hassu juttu, että Tommin kotona (josta kävin pöhnii noita helmiä) ei ollu just tuollasia keltasia, mitä ois tarvinnu tuohon Pacmaniin, niin keksin sitten Kuopion reissulla ostaa niitä Sinooperista, koska äiti veikkas, että meilläkään ei oo. Joo se hauska osuus tulee nyt: Meillä ei sitten kotona muita ollutkaan, että jos joku haluu noita pelkkiä Pacmaneja, nii voin lähettää...

Ja siis joo, jaksoin kerrankin panostaa alusta loppuun saakka. Tein noi hamahommelit, liimasin niihin magneetit ihan kuumaliimalla sinitarran sijaan ja pakkasin (what) ne jopa nätisti (what?!) sellofaaniin (whaaat). Sitten tää on ihan uskomatonta:

Luovuuteni lähti vähän lapasesta, kun päädyin sotkemaan noi kirjekuoretkin. Valitsin jänisteeman, koska tykkään piirtää jäniksiä. Ne on ainoot eläimet, jotka ei yleensä aiheita valtavaa itsekriittisyyden purkausta. Että semmonen haaste oli se. Vois kyllä koettaa saada vastaavan aikaseksi tälläkin osastolla, kun ensi toivun tästä edellisestä haasteesta. Eli o'ou...


P.s. Tää on ajastettu (Meinasin kirjottaa "lavastettu".) postaus, koska voin kertoo teille, että todellisuudessa oon nyt mahdollisen tulevan anoppini kanssa kahdestaan matkalla (Todennäköisesti jo matkalla tai sitten vielä lähdössä.) jonku hänen tuttunsa luokse jonnekin Tampereelle tai Lempäälän, evt. Ei, tää ei oo nyt mikään vitsi, ihan vakavissani oon. Suunnitelmissa ois, että oisin kotona jo perjantai-iltana eli siis huomenna ja raporttia reissusta vois olla tulossa lauantaina. Siihen saakka, pitäkää ittenne miehinä! (Minäkin teen parhaani.)

Testingjuttuja

Löysin kivan (ilmaisen) kuvanmuokkausohjelman!

Oon ollu niin innoissani, että en meinannu raaskia lähtee ees lenkille, mut kävin kuitenkin pikaseen... Testailen nyt vähän, että jos vaikka saisin tämän toimii! Tällä pysty muuten tekee just tuollasen Bannerin, jonka oon aina halunnu, mut tää nyt oli vähän tämmönen prototyyppi, mut katellaan!


EDIT: Ei toiminu. Vois tutkii vielä.

EDIT2: Toimii!

P.s. Käytä sitä jalustaa

Heräsin ja totesin, ettei minulla ole kuumetta, mutta olo on sitäkin järkyttävämpi. Erehdyin sitten koiraa pihalla käyttäessäni huomaamaan, että ulkona ei enää satanut, mutta kastepisarat olivat vielä olemassa yöllisen sateen jäljiltä. Great! Vedin villatakit ja muut mahdolliset systeemit päälle, etsin kameran ja tällä kertaa myös sen jalustan! Oon todellakin alkanut oppia. Tämän on siis tarkoitus havainnoillistaa sitä jalustan merkitystä, eli vertaa näitä kuvia edellisen postauksen kuviin.

Ei toki vieläkään täydellisiä, mutta sinne päin! (Ottaen huomioon myös sen, että tuolla puskassa kyykkiessäni toivoin vain itsekseni, etten pyörry just tähän paikkaan. Kiitos flunssa!)

Sadepuhin nallelaulu

Katson tässä parhaillaan televisiosta amerikkalaista huippuviihdettä The Doctorsia ja nyt täytyy sanoo, että mentiin kerralla ohi Dr. Phillistä ja muista mukatohtoreista. Voin kertoo teillekin, mikäli satuitte missaamaan tämän kipuja käsittelevän jakson. Joku jenkkimies on perustanut huippuklinikan, jonka asiakkaat kärsivät selkävaivoista. Tää uskomaton parantajamies läpsi asiakkaiden selkää koivunoksista kootulla nipulla ja rikastui sillä! Siis hä? Ja kaiken lisäksi nää lääkärit oli että wow! Löysin netistä vähän vastaavanlaisen viritelmän kuvan. Ei hitto, taidan muuttaa jenkkeihin ja perustaa kilpailevan yrityksen...

Mutta niin asiaan, katson televiota koska ulkona sataa. Lähinnä kaatamalla. Mietin jo, että tosi hienoo, en pääse tänäänkään kameran kanssa ovesta ulos. Sitten mietin uudestaan, että hei!

Siihen lopetinkin sen miettimisen ja päätin tehdä hommasta vielä hauskepaa ja heitellä sitä sateenvarjoo, niin että kastuin sitten lopulta mahollisimman paljon. Mut hei, sain kuvia haamusateenvarjosta, wow!

Se sateenvarjo oli myös rikki (siis jo ennen heittelemistä) ja tosi pieni, että ei se paljon ois suojannukkaan, vaikka sitä oiskin osannu käyttää. Se oli ainoa sateenvarjo, jonka löysin. Ja lisäksi se oli suloinen. Ei kuitenkaan yhtä suloinen, kuin mitä minulla oli pienenä. Muistan kuitenkin, että sen söpöys kärsi vähän, kun remontoitiin sitä jollain sinisellä tahmateipillä tai jollain.

Otin myös pari hyvää kuvaa, jotka tosin koneella totesin epätarkoiksi ja muutenkin huonoiksi, mutta eihän se ole estänyt minua ennenkään julkaisemasta kuvia. (Esimerkiksi kolmannessa kuvassa toi pallo leijuu ilmassa!) Toisinaan vain mietin, että virheistä voisi koettaa oppia ja sitä jalustaa voisi käyttää.

Sotalesken Päiväkirja 22. elokuuta 2010

Tommi kävi uskomattoman pitkällä kahden kokonaisen päivän (ja puolikkaan) lomalla! Parhaana tyttöystävänä menin tietenkin junalle vastaan, keskellä yötä. Siis kävelin. Ainakin kaksi kilometriä ja ulkona oli ainakin melkein pakkasta. Ajattelin, että on söpöä istua siellä odottamassa noin viisi minuuttia ja olinkin lopulta jopa kymmenen minuuttia etuajassa, mutta juna oli jo tullut. Siis pyytäisin nyt kiinnittämään erityistä huomiota edelliseen lauseeseen. "Olin kymmenen minuuttia etuajassa, mutta juna oli jo tullut." En olisi uskonut kirjoittavani vastaavaa edes villeimmissä kuvitelmissani, mutta niin vain kävi. Romanttinen suunnitelmani ei toteutunut ja näytin varmaan enemmän järkyttyneeltä kuin ilahtuneelta kun melkein kirjaimellisesti törmäsin Tommiin asemarakennuksen nurkalla. (Ja siis uskomatonta, että sen kerran kun VR on ajoissa, niin se pilaa silti minun suunnitelman.)

No, toivuttuani junajärkytyksestä muistin lopultakin ilahtua siitä, että nähtiin taas, ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon. 

Viikonloppu oli ihan mahtava. Voisin kirjoittaa tähän, että tehtiin kaikkea ihanan romanttista, kuten esimerkiksi jotain vaahtokylpyjä ja tunnelmallisia kynttiläillallisia ja sitten vaikka ruusujen terälehtiä sängyllä, mutta ei menty ihan noin romanttisella kaavalla. Jotain kuitenkin eli kaikkein romanttisinta oli ehkä leffailta. (Menee niukasti ohi vessan seinän ostosta.) Tommi meni leffateatteriin katsomaan jotain mättöä kavereittensa kanssa ja minä katsoin kotona The boy in the striped pyjamas ja itkin vähän. Sitten odotin, että Tommi olisi tullut kotiin juuri sillä pahimmalla märinän hetkellä ja pyyhkiny kyyneleet, mutta ei se tietenkään tullu, kun se sen oma leffa oli vielä kesken.

No oli meillä oikeesti sitten sentään yhteinen saunailta. Lämmitettiin se sauna tosiaan ekaa kertaa muuton jälkeen. Lauteetkaan ei ihan romahtanut, vaikka ensin vähän pelättiin, että ei huono viikonloppu ollenkaan!

Kaupunkipäivä

Terve!

Otin tänään pari kuvaa, mutta ne oli niin huonoja, että en meinaa todellakaan niitä täällä julkaista. Sen sijaan voitte katsoa parempia kuvia tämän päiväisestä tästä. (Hahah, toimittaja oli joko tosi hauska puhtaaksikirjoituksessa tai sitten ei ymmärrä sarkasmia. Sli siis sääli, ettei äänensävy kuulu tekstissä.)

Ja toinen juttu, että tein eilen täydellisiä mikropopcorneja (Mutta en viitsinyt tehdä sille omaa postausta eilen.). Niistäkään en jaksanut ottaa yhtään kuvaa.

Eipä nyt muuta, ajaltiin testilämmittää sauna tänä iltana. Onhan tuo jo kahdeksan kuukautta tuolla kylmänä seissytkin.

P.s. Päätin sittenkin julkaista yhden kuvan, koska tykkään sitten kai rumistakin kuvista.

Luovutusvoitto syksylle

Kun nyt lähdettiin bongailemaan näitä syksyn merkkejä,  niin jatketaan nyt ihan urakalla ja pistetään kerralla ranttaliksi! Tää alkaa olla jo melko karua tekstiä, joten ehkä vain huokaisten antaudun syksylle..

Aikomuksena oli lähteä katsomaan Sisko tahtoisin jäädä. Ennen leffaa käväisin pikaisen pyörälenkin Batmanin kanssa ja totesin, että pitkähihainen puuvillapaita ja villapaita yhdessä eivät enää riitä. Todiste 1: Huivi. En käytä huivia kesällä, niin coolia kun se voisikin olla. Kesällä kuuluu olla vähissä vaatteissa. Huivi ei ole vähä vaate.

Todiste 2: Nahkatakki. En käytä nahkatakkia kesällä, koska minun nahkatakkini on enemmän syksyversio. Todisteena se, että sen saa näyttämään hyvältä vain huivin kanssa ja nyt katso edellinen kohta. Kesänahkatakki ois jees. Paitsi että kesällä ei käytetä takkia, koska takki ei ole vähä vaate.

Ja sitten. Todiste 3: Lapaset. Varauduin jo siihen, että leffan jälkeen on kylmä ajella kotiin. Ja olisinko edes voinut olla oikeassa. Saatoin vain kiittää itseäni fiksusta ratkaisusta ottaa lapaset mukaan laukkuun. Ja neljäntenä extratodisteena saappaat. Tein ratkaisut säärystimien ja saappaiden välillä ja valitsin ihanat saappaani, jotka löysin viime talvena äidin kätköistä ja totesin niiden olevan liian kylmät talveen ja liian ihanat kevään loskakeleille. Että näin.

Alan olla vähän (Huom! Vähän.) innoissani tästä tulevasta syksystä. Ja nyt sitten jatkan nauttimista ja lähden kylmään yöhön Tommia vastaan ja toivon, että VR olisi kerrankin ajoissa!

Flunssantorjuntaa ja taikajuomia

En jaksa uskoa, että on jälleen perinteisen syysflunssan aika. Se nimittäin meinasisi sitä, että syksy tulee. No, vieläkin enemmän tässä harmittaa se Tommi tulee kotiin kolmen kiinnioloviikon jälkeen ja minä olen nähtävästi kuumeessa. En edes uskalla mitata, vaikka tuskin tuota paljoa olisikaan. Aloitin kuitenkin välittömästi flunssantorjuntaoperaation: Teetä ja mustaherukkaa. Lisäsin suunnitelmaan myös varmuuden vuoksi saunan, vaikka kuumeisena se on kai kielletty. Mutta tämähän on vain flunssa...

Mustaherukka on toistaiseksi nestemäisessä muodossa, tein nimittäin eilen sattumalta lehtimehua ja tänään se oli juotavaa! Leikin, että siinä olisi paljon D-vitamiinia, vaikka tosiassa epäilen, koska juoma on nimensä mukaisesti saanut makunsa niistä lehdistä. Mummu teki tätä mehua, kun oltiin pieniä. Ällömakean mehulasillisen jälkeen mentiin trampoliinille hyppimään ja melkein oksennettiin. Ah, ne oli niitä aikoja...

Mustaherukanlehtimehu

5 litraa vettä
5 litraa mustaherukanlehtiä
50 grammaa sitruunahappoa
n. 1 kilogramma sokeria

Kiehauta vesi ja kaada lehtien päälle. Jäähdytä ja lisää sitruunahappo. Anna seistä 12-24 tuntia, siivilöi ja lisää sokeri. Kiehauta vielä ja tarjoile hyvin jäähdytettynä.

(Ohje vanhasta keittokirjasta, ns. käymätön versio Louhisaaren juomasta)

Lapsuus lelulaatikossa

Me laitettiin laivat puroon, vilkutettiin niille ja uskottiin, että pian ne seilaa merellä. Meidän laivat kiertäisivät maailman, ja päätyisivät aina Kiinaan saakka. Siellä kiinalaislapset ihastelisivat meidän laivoja ja lähettäisivät omia laivojaan seuraksi matkalle...

Nykyisin kaikki laivat, jotka laitan matkaan, kaatuvat ensimmäisessä virtauskohdassa ja juuttuvat kiinni oksiin ja risuihin. Lapsena on paljon hauskempaa, kun saattoi rauhassa uskoa mitä haluaa, ilman että tarvitsi ajatella elämän realiteetteja.

Istun kotona hassu leopardihattu päässä. Löysin sen vanhasta lelulaatikosta. Löysin lapsuuden vanhasta lelulaatikosta! Se oli valitettavasti vähän kolhuilla ja rikki. Nyt täytyy vain keksiä, kuinka sen saisi vielä toimimaan...

Normaalia viileämpi kesäpäivä

Apua, kun tänään avasin ulko-oven, koin kaamean järkytyksen! Ulkona tuoksui syksy! En halua syksyä, oon niin rakastunut tähän kesään! Syksy on kiva, mutta kesä on paras ja nyt on vasta elokuu ja elokuu on virallisesti kesäkuukausi ja kaikki puhuu syksystä ja kaulahuiveista ja ääh... Jouduin kai nyt lopultakin taipumaan ja totuttelemaan siihen ajatukseen, että tämä kesä ei ole lopullinen.

Ulkona ei enää tarkene ilman housuja. Onneksi syksy on kuitenkin toiseksi paras vuodenaika, joten siirtyminen ei ole mitenkään järkyttävän tuskaista. Mutta kun se kesä...

Ei minulla muuta. Toivottavasti te selviätte tästä kaikesta paremmin kuin minä, ettekä ole yhtä koukuttuneita kesään. En ihan uhallanikaan kaiva villavaatteita esiin, ennen kuin syksy on virallisesti täällä!

C-kasettiöveri

Heli tilas Cyber Shopista itelleen laukun ja selailin siinä samalla sitten itselleni jotain pientä heräteostosta. Löysin söpöt c-kasettisormukset, kolme euroo kappale. Vähän sen jälkeen pengoin kaapista äidin vanhan c-kasetin aikomuksena rakennella siitä koru. (Oon ehkä vähän jäljessä tän c-kasettimuodin kanssa, mutta koskas oisin niin muodin mukaan mennytkään.)

No, homma tökkäs siihen, että minulla ei ollu mitään sopivaa ketjua ja olin liian laista lähteäksi ostamaan sellaista. Varsinkaan kun minulla ei ollut mitään pätevää toimintasuunnitelmaa sen kiinnittämiseksi kasettiin. Käytiin sitten pikaisesti Kuopiossa shoppaamassa (Se asuntomessureissu.) ja ehdin löytää itseni Sinooperista. Ja sieltä löysin sitten yhden ketjun. Sen jälkeen kun kyseinen ketju oli pyörinyt kaksi viikkoa laukun pohjalla, niin otin itseäni niskasta kiinni, jonka seurauksena totesin, että ketju on liian pitkä ja lyhentäminen olisi taas kerran niin iso projekti, että siihen ei kannattaisi ihan pikkukummassa ryhtyä. Jep.

Jos olisin jaksanut käyttää aivojani tänä kesänä, olisin hoksannut tämän jo aiemmin. Minun ei tarvinnut loppujen lopuksi tehdä kasettiin yhtään ylimääräistä reikää, minun ei tarvinnut katkaista ketjua eikä minun tarvinnut kaivaa edes kuumaliimaa esiin. Ainoa, mitä tarvitsi tehdä, oli pujottaa ketjua valmiista rei'ästä läpi ja työntää kasetti näin syntyneen "silmukan" läpi. Öö siis suomeksi: Tarvitsi tehdä vain leivonpää (Entisenä partiolaisena ei tuottanut kauheesti ongelmia, kun aivotyö oli saatu hoidettua pois alta.) ja ketju lyhentyikin solmussa juuri sopivasti! Ah joo, siis tuo ketju oli jo valmiiksi suljettu "ympyräksi".

Ja koska kaikki piti vetää taas överiksi, niin kaivoin esiin tuon paidankin. Paita (316) on siis Helin ostos, joka menetti suurimman osan väreistään pesussa. Siksi oon saanu luvan käyttää sitä. Minusta se on edelleen kiva, vaikka enin metallinkiilto onkin noista kaseteista kadonnut. Tästä puuttuu enää Cyber Shopin c-kasettilaukku, niin minut sais järkätä jo hoitoon.