Päätettiin äidin kanssa tehdä pieni kesälomaretki Kuopioon, asuntomessuille. Lähettiin aamulla junalla ja intettiin matkalla siitä, että pitääkö paikkalipuista maksaa erikseen. Joskus on kuulema pitänyt. Ja koska meillä oli aamulla ehkä 5 astetta lämmintä ja vesisadetta puin päälleni tennarit, farkut ja t-paidan todetakseni, että Kuopiossa paistoi aurinko ja oli 25 astetta. Paahdettiin kauheeta vauhtia eteenpäin, jotta ois nähty mahollisimman paljon taloja ennen paluujunaa. Alusta skipattiin pari taloa, mutta muuten ehdittiin kiertää kaikki, etenkin kun juna lähti asemalta yli tunnin myöhässä ja lopulta se myöhästyi lähes kaksi tuntia, eli saman verran mitä matkan olisi kuulunut kestää. Hyvin meni, VR.
Helpotan teidän elämäänne ja tuon messut kotiinne kuva-teksti -muodossa, niin teidän ei tarvitse odottaa junaa kahta tuntia ja maksaa itseänne kipeäksi messualueen pääsylipusta.
Totesin, että tämän hetkinen keittiötyyli ei ole sitten yhtään minua. Värit olivat pelkkää mustaa ja valkoista. Talojen tyylu muutenkin oli ehkä liian modernia. Minun omistamistani huonekaluista ja esineistä ehkä sänky olisi päässyt mukaan sisustukseen ja sekin olisi peitetty tyynyillä. Kuvasin ehkä kaksi keittiötä, mutta kumpikaan niistä ei päässyt lähellekään suosikkilistaani. Huomasin myös, että en kuvannut olohuoneita, mutta en tiedä miksi. Jälkeen päin ajateltuna en kyllä muistakaan yhtään sohvaa tms. WC-tiloja pääsi kaksi, tosin eivät nekään mitään suosikkeja olleet, mutta messujen parhaasta päästä.
Kylpyhuoneista suosikki oli tämä. Tykkään kivistä, joten en ihmettele, kun niitä on ripoteltu tuonne reunalle ihan urakalla. Ja okei, ehkä se oli toi kyltti, mikä teki tähän kylpyhuoneeseen sitä tunnelmaa, mistä pidän. Ja myönnän, että tuo amme vaikuttaa ihan mukavalta, vaikka en niin kylpyihmisiä olekaan... Mutta niin, en tosiaan löytänyt kylpyhuoneistakaan mitään huippusuosikkeja. Kaikissa oli käytetty tosin paljon peruslasia, mikä toi tietysti tilantuntua, mutta kun sauna ja suihkutilat oli erotettu pelkäsllä lasilla, niin oli siinä ehkä vähän liikaa avaruutta minun makuuni. Ja paljon pesemistä, tuumas äiti.
Tämä ois aika kiva olla. Walk in -vaatehuone. Isä ja äiti heittiivätkin läppää kotona, että minulla on jo nyt tämmöinen, nukun vaan siellä vaatteiden seassa. Niin ja siis kaikki vaatteet on lattialla, ei hyllyissä ja rekeissä.
Eniten kuvasin makuuhuoneita, tuo ylempi on aika kiva. Ja huone muutenkin kokonaisuudessaan oli melko herkullinen! Haaveilen tuollaisesta muhkeasta sängystä, joka on lopulta tosi epäkäytännöllinen, koska tyynyt pitäisi jaksaa asetella tuohon joka päivä uudestaan. Ja siis voisin jo aloittaa ihan siitä peruspetaamisesta... Tai sitten voisin siirtyä nukkumaan sohvalle ja käyttää sänkyä vaan erikoistapauksissa.
Pari kivaa yksityiskohtakuvaa. Erityisesti nuo alemmat lamput jäi mieleen ja varmasti joskus tulen tuollaisen ostamaan. Sitä ennen meinaan voittaa lotossa, koska en edes uskalla arvata paljon tuommoinen mahdollisesti maksaisi. Muuten, en olisi maksanut yhdestäkään niistä talosta sitä hintaa, mikä niiden kustannusarvio oli. Ehkä typerin vallitseva trendi oli se, että keittiö sijaitsi kaikista ylimmässä kerroksessa ja mahdollisimman kaukana autosta. Muutamassa tapauksessa syynä oli selkeästi mahdollisimaan komean maisemanäkymän tavoittelu, mutta silti. Mietittiin äidin kanssa yhdessä, että kuka ne kauppakassit kehtaa kantaa...
Loppuun vielä yksi messujen erikoisimmista sisustuksista, eli tämmöinen oikein perinteinen ja antiikkinen tyyli. Tämä jäi mieleen kaikista parhaiten ja on ehkä lähimpänä sitä mistä minä pidän. Talokin oli Mammuttihirren talo ja niinpä totesin, että kyllä hirsitalo on minun juttu, vaikka ne eivät tuolla messuilla olleetkaan niitä persoonallisia taloja. Ja se, että en halua makuuhuoneeni ikkunaa naapurin olohuoneen hehtaari-ikkunan alle, ei olisi toiminut tuolla ollenkaan. Joissain taloissa oli ehkä vähemmän yksityisyyttä kuin opiskelijasolussa...
Niin, jos ihan rehellisiä ollaan, niin olihan ne talot kyllä ihan hienoja kaikesta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!