Luovien ihmisten leikkejä

Facebookissa kiersi joskus aikoinaan alkuvuodesta joku kiertoviesti, johon en voinut olla tunkematta nokkaani. Lupasin lähettää viidelle ensimmäiselle kommentoijalle jotain itsetehtyä kuluvan vuoden aikana. (Huomasin äskettän, että tämä sama kiersi myös joissain käsityöblogeissa!) Alkuinnostuksen jälkeen tuli lievähkö paniikki, että mihin sitä nyt taas sotkeutui. Itsekriittisyys alkoi koputella olkapäätä ja olin jo lähes paniikin partaalla... No, loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kirjeet lähti postiin alkuviikosta, joten olettaisin, että ne ovat jo perillä ja uskallan lopultakin julkaista nämä kuvat.

Muutamille lähti tällasia hakaneulalla varustettuja ruusukkeita, joita taisin esitellä blogissa jo joskus aiemmin ja miettiä sillon, että mihin noita vois käyttää. Mutta sitten esimerkiksi pojat oli vähän ongelmallisia ja siitä sainkin idean.

No kyllä joku tyttöki tais näitä saada, kun saatoin innostua tekee enemmänkin sitten jälkeenpäin. Kävi muuten sellanen hassu juttu, että Tommin kotona (josta kävin pöhnii noita helmiä) ei ollu just tuollasia keltasia, mitä ois tarvinnu tuohon Pacmaniin, niin keksin sitten Kuopion reissulla ostaa niitä Sinooperista, koska äiti veikkas, että meilläkään ei oo. Joo se hauska osuus tulee nyt: Meillä ei sitten kotona muita ollutkaan, että jos joku haluu noita pelkkiä Pacmaneja, nii voin lähettää...

Ja siis joo, jaksoin kerrankin panostaa alusta loppuun saakka. Tein noi hamahommelit, liimasin niihin magneetit ihan kuumaliimalla sinitarran sijaan ja pakkasin (what) ne jopa nätisti (what?!) sellofaaniin (whaaat). Sitten tää on ihan uskomatonta:

Luovuuteni lähti vähän lapasesta, kun päädyin sotkemaan noi kirjekuoretkin. Valitsin jänisteeman, koska tykkään piirtää jäniksiä. Ne on ainoot eläimet, jotka ei yleensä aiheita valtavaa itsekriittisyyden purkausta. Että semmonen haaste oli se. Vois kyllä koettaa saada vastaavan aikaseksi tälläkin osastolla, kun ensi toivun tästä edellisestä haasteesta. Eli o'ou...


P.s. Tää on ajastettu (Meinasin kirjottaa "lavastettu".) postaus, koska voin kertoo teille, että todellisuudessa oon nyt mahdollisen tulevan anoppini kanssa kahdestaan matkalla (Todennäköisesti jo matkalla tai sitten vielä lähdössä.) jonku hänen tuttunsa luokse jonnekin Tampereelle tai Lempäälän, evt. Ei, tää ei oo nyt mikään vitsi, ihan vakavissani oon. Suunnitelmissa ois, että oisin kotona jo perjantai-iltana eli siis huomenna ja raporttia reissusta vois olla tulossa lauantaina. Siihen saakka, pitäkää ittenne miehinä! (Minäkin teen parhaani.)