H&M:n pakkopaita

Koin tänään pieniä kauhunhetkiä H&M:n sovituskopissa. Löysin rekiltä aivan ihanan paidan, jonka tosin totesin aivan katastrofiksi heti sen päälle vedettyäni. En sanoisi olevani mitenkään rintava ihminen, mutta paita ei päässyt laskeutumaan riittävän alas. Minun vartaloni ei vaan mahtunut sen sisään, vaikka valitsin vielä kahesta vaihtoehdosta sen isomman. Totesin samalla hetkellä, että kangas ei jousta ollenkaan, en saanut ojennettua kättäni yhtään eteenpäin. Ja samaan aikaan mieleeni alkoi hiipiä pelko. Miten ihmeessä saisin paidan pois päältäni sitä hajottamatta. Siinä seisoin sitten hetken aikaa pystymättä liikuttamaan ylävartaloani juuri mihinkään suuntaan. Tuumin jo huutavani myyjää apuun, mutta jo ajatus tuntui niin nololta, että mielummin päätin muuttaa sinne sovituskoppiin asumaan.

Tosiasiassa mietin jo paidan repimistä päältäni, mutta yritin vielä pää alaspäin -tekniikkaa ja jollain ihmeen keinolla sain paitaa hivutettua sen verran, että pystyin liikuttamaan kättäni ja pääsin vapaaksi. Lienee melko selvää, että en lähtenyt kokeilemaan vieläkin isompaa kokoa.

Lähdin alunperin hakemaan perusteepparia, joita sitten otin mukaan kaksin kappalein. Oon myös etsinyt ikuisuuden kivaa, hyvin istuvaa, mutta sopivan rentoa tulppaanihametta. Kun sitten löysin yhtäkkiä useamman, en osannut päättää. Enkä oikeastaan edes halunnut, kun katsoin sitä hintalappua koristavaa punaista tarraa, jossa luki 5€. Otin mukaan molemmat.

Ostin kaksi paitaa ja kaksi hametta, maksoin yhteensä reilut parikymppiä. Ei kauhean huonosti! Muuten minun aleshoppailut jäi melko vähäisiksi, sillä edellisen yön juhlinnat painoivat silmissä ja se paitapaniikkikin kiukutti vielä. Mutta toisaalta, en kauhesti mitään muuta olisi tarvinnutkaan. Seuraavasi täytynee alkaa tehdä jotain inventaariota minun vaatehuoneessani..