Kesäretki ja pari muuttujaa

Me harrastetaan Retzan kanssa extreme-retkiä. Viimeksi tehtiin Suvin ohjaama kevätretki Kempeleen Zeppeliiniin. Kyseinen reissu päättyi siihen, että Retza kouristeli ostoskeskuksen keskusaukiolla ja napsi buranaa kuin karkkia. Tällä kertaa tehtiin Retzan kesäretki Kalajoelle ja täytyy myöntää, että ei mennyt tälläkään kertaa aivan suunnitellusti.

Pakattiin itsemme ja Batman kyytiin ja lähdettiin liikkeelle. Matkalla heitettiin Batman Retzan äitille hoitoon ja jatkettiin Kalajoelle ja basaaritorin jäätelöille. Tässä vaiheessa koettiin ensimmäinen vastoinkäyminen, kun jäätelöt meinasi sulaa, ennen kuin ehdittiin syödä ne. Selkeää harjoituksen puutetta...

Olen tosiaan käynyt Kalajoella pari kertaa aiemminkin, mutta noista reissuista on aikaa ja käytiin ainoastaan Jukujukumaassa ja sitten myöhemmin Jukuparkissa. Nyt otettiin vähän eri kohteet, kuten Dyyni ja Sandy Kelt. Ja Safaritalo Oltiin tosin autolla, niin mentiin limulinjalla tällä kertaa. Mutta onpahan kohteet tutut sitten seuraavalla reissulla. Paitsi Stage jätettiin vielä yllätykseksi.

Lähtiessä Oulussa paistoi aurinko, mutta matkalla sää muuttui pilviseksi ja sateiseksi. Oltiin varauduttu bikinein ja aurinkoöljyin, mutta koska nämä reissut on aina vähän tämmöisiä, niin eihän se ihan nappiin mennyt. Särkillä välttytiin onneksi suurimmilta kuuroilta, joten kierreltiin vähän myös ulkoilmassa, jotta saatiin pakolliset turistikuvat. Do not swim outside boys.

Aikamme Särkillä pyörittyämme lähdettiin sitten Retzan porukoille grillaushommiin. Tai oikeastaan venähtäneen aikataulun vuoksi grillaushommat oli jo aikalailla hoidettu ja meille jäi se syömisosuus. Tähän asti kaikki oli mennyt vielä sateesta ja sulaneista jätskeistä huolimatta ihan ok. Meidän ehdottoman tärkeä pysähdyspaikka reissulla oli tietenkin Ylivieskan Kärkkäinen, jossa pysähdyttiin kotimatkalla. Oltiin kaupan kauimmaisessa nurkassa, kun tuli kuulutus, että myymälä suljetaan. Onneksi Retza on melko kokenut kärkkäiskävijä ja osasi suorimman reitin kassoille. Hurjasta spurtista huolimatta myöhästyttiin ja viimeinen kassakin oli juuri mennyt kiinni. Oltiin jo menettää kaikki toivomme, mutta onneksi jostain pölähti paikalle jokin vielä meitäkin hitaampi shoppailija, joka sitten suostutteli myyjän päästämään meidät vielä kassan kautta ulos. Oon melko varma, että ollaan Kärkkäisen mustalla listalla nykyään.

Ylivieskasta otettiin mukaan vielä yksi kyytiläinen Batmanin seuraksi takapenkille ja lähdettiin ajelemaan, kun hetken päästä autosta alkoi kuulua outoa suhinaa. Tuumattiin, että ollanko naisia ja ajellaan vaan, mutta päätin sitten pysähtyä kuitenkin. Irroteltiin pölykapselit ja auottiin konepellit, mutta suhina ei vain lakannut. Soitin sitten isälle, joka epäili jo aiemmin kolissutta vetoniveltä. Ohjeeksi tuli ajaa maksimissaan seitsemääkymppiä, niin saatetaan ehkä päästä Ouluun saakka. Ajettiin sitten viimeiset viisikymmentä kilometriä viittäkymppiä tunnissa. Hauskinta oli motarilla. Odoteltiin, että milloin tulee poliisi puhalluttamaan, oltiin varmaan sen verran huomiotaherättävä näky. 

Lopulta selvittiin Ouluun saakka, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Matkalla vannoin, että en enää koskaan lähde Retzan kanssa mihinkään, mutta toisaalta, meillä on jo uusi reissu suunnitteilla.