Traumaattinen aamu

Harmittaa taas, että en ottanut aamulenkille kameraa mukaan, mutta puolustuksekseni voin kertoa, että oli hiukan hektinen aamu. Nukuin rauhallisesti, alasti x-asennossa, kuola poskella valuen, kunnes heräsin siihen, että Ville huutaa laittamaan vaatetta päälle ja nopeasti. Luulin ensin, että täällä palaa tai maailmanloppu on tullut, mutta nopeasti selvisikin, että Ville kaveri on tulossa käymään. Kaveri, jota en oo koskaan ennen nähny ja joka on nyt vaan pikaisella Oulun reissulla. Ei ihan maailmanloppu, vaikka hetkellisesti niin ajattelinkin.

Luojalle kiitos, menin eilen kiukkupäissäni imuroimaan tämän kämpän, mutta nyt sen kahden minuutin aikana, mitä olin hereillä ennen ovikellon soittoa, ehdin pukea, siivota likaiset astiat tiskipöydälle, heittää sohvalle parkeeranneet parveketekstiilit talviteloille sohvan sisään ja vaatteet olohuoneesta makuuhuoneen puolelle ja sutia vähän meikkiä naamaan näyttääkseni vähemmän zombielta. (Silmät hilseilee taas ihan urakalla...) Ensivaikutelma ratkaisee kaiken jne. Loppupeleissä kaikki meni ok, koti oli siisti ja minä olin ihan siisti, tosin kuulostin varmaan siinä spurtin jälkeen huohottaessani joltain koiralta...
 

Eipä minulla muuta, halusin vaan jakaa tämän trauman kanssanne ennen töihin lähtöä. Kuvituksen räpsin nopeasti ja retusoin taas nättejä itsetuntoani kohottaakseni... (PhotoScapen ehostus on lempparini tänään!) Huomenna minulla on vapaapäivä ja ajattelin raahata esim. Pasin jonnekin kuvausreissulle tai saada vaihteeksi jotain muuta järkevää materiaalia näiden höpöpostausten rinnalle. Huomiseen siis!

P.s. Sitä paitsi se Viltsun kaveri otti vissii päikkärit meijän sohvalla, joten ei kai se nyt ois ollu niin justiisa että miltä täällä näyttää, kun silmät on kuitenkin kiinni.

P.p.s. Niitä sähköposteja sokkotreffeistä saa laittaa edelleen ja ai niin, kuva ois plussaa! Heh.