Maailman suloisin laukku

Iskin silmäni erääseen laukkuun pari viikkoa sitten. Jätin sen hyllyyn, koska en varsinaisesti ollut laukun tarpeessa. Olin järkevä. Laukku tosin jäi ajatuksiini pyörimään ja kun se tuli kuin vahingossa uudestaan vastaan, annoin periksi. Vetosin siihen, että olin kuitenkin miettinyt laukkua sen pari viikkoa. Ja onhan tuo nyt hyvänen aika aivan ylisuloinen! Kuvittelin jo itseni pyöräilemässä pinkillä pyörälläni, kukkamekossa ja laukku kainalossa kohti jäätelökioskia. Vai mitä sanotte?

Parastahan tuossa on (värin ja mallin lisäksi) irrottava olkahihna, joka on kätevä juuri pyörän kanssa tai kun kädet on varattu jollekin muulle kuin laukulle. Kaikista söpöinhän tuo on kyllä noilla lyhyillä kahvoilla. Ainoa miinus tulee laukun sulkevista neppareista, jotka eivät ole kaikista kätevimmästä päästä. Onneksi tuolta löytyy myös vetoketjullinen tasku, johon saa sitten arvotavarat, mikäli pelkää niiden puolesta tuollaisessa avonaisessa laukussa. 

Täällä alkaa olla huhtikuun kelit. Tavallaan se on kivaa, mutta oikeasti vähän tympäsee, sillä pelkään, että tätä rapakautta jatkuu nyt sitten useamman kuukauden. Kaivoin kuitenkin jo kevätkengät esille, jotta sain ottaa laukun heti käyttöön. Se kun ei oikein mätsännyt talvisaappaisiini. Minulla on myös ne pinkit tennarit tuolla odottelemassa, täytyykin testata niitä yhdessä tuon mintunvihreän laukun kanssa...

Miltä laukku näyttää? Joko siellä on kevätkengät ja -takit kovassa käytössä?

Mokkapalasalaisuus

Kerron teille salaisuuden. Oon ehkä maailman huonoin nainen keittiössä (tämä ei vielä ollut se salaisuus), mutta osaan tehdä parhaita mokkapaloja! Toissakerralla laitoin vahingossa tuplamäärän jauhoja, mutta hyvin sekin pellillinen kauppansa teki. Ja nyt siihen salaisuuteen! Se ei ole mikään erityinen ainesosa, vaan simppeliä kertolaskua.

Täytettä tulee tehdä kaksinkertainen määrä ohjeessa neuvottuun nähden.

Ja sitten viimeistelynä on tietenkin kaunis koristelu, jota ihastellessa mahdolliset pienet makuvirheetkin unohtuvat.

Kahden taulun ja kolmen rei'än projekti

Minä en ymmärrä, että miksi taulukoukku on niin vaikea laittaa seinään. Oon yrittäny kolmesti, onnistumisprosentti n. 33,3 prosenttia. Saldona siis yksi peili seinällä ja kaksi reikää. No, kun minulla oli nyt se reikä seinässä, mutta taulukoukku tuhannen mutkalla, niin tökkäsin siihen reikään sitten pienen naulan. Ei tuo mikään rakennustekninen riemuvoitto ole, mutta kannattelee ainakin toistaiseksi kahta pientä taulua. (Jouduin siis tekemään vähän siimaviritelmiä, koska en halunnut seinään enää yhtään ylimääräistä reikää...) Onneksi tässä kämpässä on vanhat tapetit ja seinät täynnä reikiä jo muutenkin, joten nuo sulautuvat mukavasti sekaan. Tekisi vähän mieli tapedoita ja itse asiassa suunnittelin, että jos lupa heltiää, niin voisin maalata vähän liitutaulumaalilla... Mutta no, kun nyt saisi tuon lampun ensin kattoon.

Mutta näistä kahdesta taulusta inspiroituneena otin muutaman muunkin yksityiskohtakuvan tästä kämpästä, kun nyt sain vähän järjesteltyä paikkoja.

Sortuminen

Olen onnistunut välttelemään Twitteriä, tähän saakka. Olen kokenut sen jollain tapaa turhaksi Facebookin rinnalla, mutta nyt sitten ajauduin ihan vähän vaan kokeilemaan. (Eli sinne meni loputkin rippeet tästä kuuluisasta elämästä...) En ole edelleenkään täysin sisällä hommassa, minulla on ikään kuin Facebook-suodatin päällä eli välttelen automaattisesti liian usein päivittämistä. No, aivan turhaan, kun seuraan muutamia twitteraktiivisia. Uskon kyllä, että vielä minäkin reipastun asian suhteen.

Tässä on myös se hyvä puoli, että kun Facebook-tilini on henkilökohtainen ja pääsääntöisesti hyväksyn kaverilistalleni nykyään vain "oikeasta elämästä" tuttuja, niin twitter on kaikille avoin. Ja sieltähän löydyn yllättäen nimimerkillä @suvipy.

Muistakaa myös Instagram: @suvipy, DeviantARTista nimimerkillä nauski ja Pinterestissäkin käyn silloin tällöin pinnaamassa: suvipy !!

Aika menee kuin viiksillä

Kävin tänään hoitamassa asioita kaupungilla. Piti hoitaa jo eilen, mutta en tosiaan päässyt liikahtamaan television läheisyydestä. Tänään olin sitten jo reippaampi. Oon kärsinyt tässä pariin otteeseen nyt sellaisesta ongelmasta, kuin pakkausteipin tarve. Joku pari viikkoa sitten kysyin naapurilta (siis Pasilta), että oisko sillä lainata. Ei kuulema ollut. Onneksi tarina päättyi onnellisesti ja postin täti lupasi pakata minun paketin. Nyt tuli uusi tarve ja ilmoitin sitten Pasille, että meen nyt ostamaan sitä teippiä, niin se ilmoittikin löytäneensä sellaisen kotoaan. Kävin sitten lainaamassa sitä vähän ja sain paketin postiin. 

Aloin kuitenkin miettiä, että oishan se hyvä naisen omistaa pakkausteippi ja koska satuin olemaan siinä Stockalla, niin marssin Akateemiseen Kirjakauppaan. Tuumin siinä myös, että koskaan ei tiedä, milloin tarvitsee nitojaa ja ostin myös sellaisen. Ostin myös voimapaperia mahdollisia tulevia postituksia varten, se tosin paljastui kotona aivan säälittävän ohueksi. Nykyään ei sitten voida tehdä mitään kunnolla. 

No, piti tietenkin käydä ihan kaiken varalta vielä nuo perusliikkeet läpi, jos vaikka tajuaisin tarvitsevani jotain erityistä, mitä oon metsästäny tietämättäni jo useamman vuoden. (Kävin muuten Seppälässä etsimässä Helille erästä tuotetta ja kuulin, että wet 'n wild -sarja on lopetettu! Onneksi minulla on yksi eyeliner jemmassa, mutta nyt täytyy löytää uusi suosikki!)

Mietin kovasti, että tarvitsenko rannekelloa. Totesin, että en tarvitse. Sitten mietin uudelleen, että tarvitsenko viiksekkään rannekellon ja huomasin, että minun asustevalikoimassa on juuri kyseisen asusteen mentävä aukko. Oon onneton käyttämään rannekelloa, koska töissä se olisi usein vähän haitaksi ja vapaa-ajalla se sitten tuntuu ranteessa koko ajan, kun siihen ei ehdi satunnaisella käytöllä tottua. Vähän sama, kuin sormusten kanssa. Tämä kello on kuitenkin sen verran söpö ja vähemmän massiivinen, kuin toinen rannekelloni, että ehkäpä tätä tulee käytettyä edes hiukan ahkerammin.

En tiedä, onko tää viiksihypetys mennyt massalta jo vähän ohi, mutta itse olen aina ollut viiksinaisia. Jo paljon ennen tätä nykyistä "muotivillitystä" meillä oli omat viiksivitsimme. Meillä oli itse asiassa jopa viiksitanssi, eh... En sitten kuitenkaan koskaan käyttänyt hyväkseni tuota joka puolelta tulvivaa viiksien hyökkäystä, koska viikset ei ollutkaan enää niin uniikki juttu. Sain varmaan yliannostuksen. Mutta nyt on taas näköjään viiksien aika palata osaksi minun elämääni. Aluksi ihan vaan varovasti näin rannekellon muodossa. (Kello löytyi Gina Tricotista, mikäli joku samanlaista kovasti halajaa!)

Löytyykö sieltä enää ketään, joka liputtaisi rannekellolle? Entäpä nimenomaan viiksirannekellolle? Itse ainakin huomaan, että vaikka kello kädestä löytyisi, niin aika tulee edelleen katsottua puhelimesta...

Perusmuokkaus

Minulla oli hyvä aikomus saada aikaan jotain muutakin, kuin vain parvekeräpsyjä, mutta tuo hiihto piti minut tiukasti television välittömässä läheisyydessä. Ja nyt sitten jännätään jääkiekkoa. Jos huomenna paistaa yhtä kivasti (ja olympialaisilta ehdin), niin lähden kameran kanssa ulkoilemaan. Mutta kun nyt joka tapauksessa olen jumissa tässä sohvalla pystymättä kuitenkaan jännitykseltäni keskittymään oikein mihinkään täysillä, niin tein pienen kuvanmuokkaukseen liittyvän gif-animaation.

Toinen kuvista siis on alkuperäinen, täysin muokkaamaton räpsy. Toisessa taas on säädetty kontrastia, terävyyttä ja sävyjä. Eli sellaiset perusmuokkaukset, sillä mitään kummempia en tosiaan edelleenkään osaa. Animointi heikentää vähän tuota kuvan laatua, mutta kyllä tuosta idean saa. Miten tällaiset ennen-jälkeen -aiheet uppoavat?

Lettitutorial videolla, jaiks

Esittelin täällä uuden lempparilettini ja lupasin tehdä aiheesta tutoriaalin, mikäli sellaisesta ollaan kiinnostuneita. Ja oltiinhan siellä. Halusin kokeilla saada tämän videolle, koska kuvilla tätä olisi ollut niin vaikea kertoa. En sitten älynnyt ottaa sormusta sormesta ja se kilisee tuolla ärsyttävästi, mutta sentään muistin ottaa kaikki oheistarvikkeet tuohon hollille. Ja minulle niin ominaista videonaamanvääntelyä tuolla on yllättävän vähän!

Yritin editoita videosta lyhyen ja napakan, mutta en voinut lyhennellä kovinkaan kauheasti, jotta mitään olennaista ei olisi jäänyt pois. Toivottavasti ei käy pitkäveteiseksi.

 

Kaikki palaute on nyt erittäin tervetullutta, jaksoitteko katsoa vai olisiko vielä lyhennettävää? Tai saiko tuosta "opetuksesta" mitään selvää? Miten videot näin ylipäätään uppoavat eli olisiko näihin kiinnostusta myös jatkossa? Tosiaan vasta opettelen tätä puolta kamerasta, joten kehittymismahdollisuudet olisivat varmasti huimat.

EDIT: Apua, tuo videon kuva katoaa välillä! Yritän nyt keksiä syytä sille!

EDIT2: Kuvan katoamiseen näyttäisi auttavan, kun heikentää videon laatua ja nostaa sen taas paremmaksi. En tiedä, että onko vika nyt ihan vain täällä minun päässä vai missä, mutta jos siellä on tietoa, niin vinkatkaa! Ja ylipäätään, onko tiellä ongelmia asian suhteen?

Täydellinen punainen

Minulla oli pari päivää sitten hetki ylimääräistä aikaa ja kulutin sitä Citymarketissa. Tuli joku pieni sekoaminen, mutta sen syynkin ymmärsin myöhemmin. Tänäänhän on nimittäin ystävänpäivä, joten ehkä se oli syy siihen, että poimin ostoskoriini automaattisesti kaikkea vaaleanpunaista. Ostin mm. roskapusseja, koska ne olivat niin nätin roosan värisiä. Kassalle päätyi myös purkki vaalenapunaista ruususuolaa. Mutta paras ostos olivat pinkit tennarit!

Nyt vain odotellaan tennarikelejä, sillä rapakoissa en näitä halua pilata. Täydellisen väriset. Ei liian kirkkaat pinkit, mutta ei liian hennot roosatkaan. Laitan nämä ehkä kirjahyllyyn koristeeksi...

Täydellisen punaista ystävänpäivää!

Kihara-arvostelu

Testasin tänään tuon pari päivää sitten hankkimani Remington Silk Waving Wandin eli siis suomeksi  sanottuna ellipsin muotoisen kiharrinpuikon. Minullahan on ollut tosiaan se saman merkin Pearl Wand, joka onkin ainoa kiharrin, mikä näihin hiuksiin on tehonnut. Olin haaveillut salaa siitä tasapaksusta vastaavasta kihartimesta, jotta saisin vähän isommat kiharat. Maltoin kuitenkin mieleni ja ihan hyvä niin, sillä nyt ostin tuon ellipsin suhteellisen hyvällä omalla tunnolla. (Sitä paitsi vanhasta Pearl Wandista tuli kyselyä saman tien, ja se saa varmasti rakastavan uuden kodin...)

Yhden kokeilun perusteella ei vielä voi kovin vakuuttavaa arviota antaa, mutta ainakin minun hiuksilleni (ja makuuni) tämä taitaa sopia sitä kapeampaa puikkoa paremmin. Tykkään, kun latvat eivät mene niin pienelle kikkuralle, vaikka ne pyörittäisi puikon ympärille loppuun saakka. Ainakin näin pitkissä hiuksissa latvat alkavat herkästi sojottaa joka suuntaan, kun varon tekemästä liian tiukkaa kiharaa, mutta tällä uudella puikolla tätä ongelmaa ei tunnu olevan. Puudeliefektikin on astetta pienempi.

Varsinaisestihan tämän puikon salaisuus on tosiaan se ellipsin muoto, minkä pitäisi vaikuttaa kiharan laskeutumiseen. En nyt äkkiseltään osaa sanoa tuohon oikein mitään, sillä tuo tasapaksu kiharrinosa tekee muutenkin niin erilaista jälkeä. Mutta kestävyys on ehkä entistäkin parempi. Kävin nimittäin ulkoilemassa, ja kiharat ovat edelleen yhtä siistissä kunnossa, kuin ennen lenkkiäkin.

Ensimmäisen testikerran perusteella voin sanoa, että ei harmita, että vaihdoin Pearl Wandini tähän, vaikka tavallaan tämä olikin vähän turha hankinta siinä mielessä, että olisin pärjännyt vanhallakin vallan mainiosti. Mutta kai sitä toisinaan saa panostaa arjen pieneen luksukseen. Ja sitä paitsi, säästän nykyään pitkän pennin siinä, kun en värjää näitä hiuksiani. Joten ne rahat on varmaan ihan sallittua sijoittaa tällaiseen, eikö?

Uusi suosikkikampaus ja pakkomiellehankinta

Minulla on yleensä päässä se iänikuinen nuttura, mutta ostin tässä taannoin H&M:n alesta pari hiuskukkaa ja aloin rakentaa kampausta niiden pohjalta. Tämä nousikin äkkiä uudeksi suosikiksi, etenkin kun Glitterin myyjä intoutui tätä kehumaan!

Oikeastaan tämä näyttää pikaisesti katsottuna perusletiltä, ehkä päivän kärsineeltä. Mutta itse asiassa tuo hapsotus on täysin suunniteltua. Nypin sormin ja piikkikammalla tuolta letistä nuita suortuvia ja suihkuttelin sitten reippaasti lakkaa, jotta tuo ei purkaudu tuon enempää. Toinen "juttu" tässä kampauksessa on takaraivon vino ranskanletti, jonka aloitan oikean korvan yläpuolelta. Lopuksi sitten vielä laitan hiuskukat pitämään vasemman puolen hiukset ylhäällä, etteivät ne valahda korvan päälle roikkumaan. Todella simppeli!

Hiusjuttuihin liittyen on vielä pakko tunnustaa, että sorruin. Olen mainoksen uhri. Saara kehui jokin aika sitten erään kihartimen, ja minä kehitin pakkomieleen. Kyseinen laite on nyt Stockan kanta-asiakkaille 39,90 euroa, joten minä kävin sen sieltä ohikulkumatkalla mukaani hakemassa.  Enhän minä tätä olisi välttämättä tarvinnut, mutta ajattelin testata kuitenkin. Tein itselleni ehdot, että vanha Pearl Wand pitää myydä, ellei tämä nyt satu floppaamaan. Kahta lähes samanlaista kiharrinta en tosiaankaan tarvitse. 

Onko kiinnostusta saada tästä jotain arviota? Esim. suhteessa siihen hehkutettuun saman valmistajan Pearl Wandiin? Tai tutoriaalia tuosta letistä? Hihkaiskaa, niin täältä tulee!

Treeniä, tulppaanitreeniä

Onneksi tässä tarinassa (Suvin matka kuvankäsittelyn maailmaan) taitaa olla sittenkin onnellinen loppu. Aivan kuten kaikissa kunnon saduissa. Prinssi saa prinsessansa ja prinsessa saa puolet valtakunnasta sekä kultakruunun. Kuvailin tänään tulppaanejani, ennen kuin ne nuupahtavat. Avasin jo PhotoScapen ja muokkasin paria ruutua, kunnes tunsin takaraivossa pettymyksen itseäni kohtaan. Elements auki ja ei kun uusiksi koko homma. Ja lopultakin alan saada aikaan jotain julkaisukelpoista! 

Ensimmäinen kuva on muokattu PhotoScapella, loput pääosin (lähes kokonaan) Elementsilla. Ja itse asiassa pidän tuota ensimmäistä jopa vähän tylsänä. Heh.

Miltä näyttää sille puolen ruutua? Oma suosikkini taitaa olla tuo viimeinen kuva, siihen sain jo sellaisia sävyjä, mistä alunperin haaveilinkin!

Failure-vintage

Inspiroiduin vast' ikään parista blogista ja päätin niiden innoittamana opetella lopultakin käyttämään tuota Photoshop Elemetsiä, joka minulla on ollut jo pari vuotta. Pari kertaa olen ottanut tavoitteeksi jonkinlaisen peruskäytön opettelun, mutta yhtä monta kertaa olen luovuttanut. Ei vain ole minun juttuni, koska en sitä osaa ja kärsivällisyys ei riitä opetteluun. Aloitin nyt sitten ihan googlen kanssa, hain vintage tutorialeja ja vastaavia, ja lopulta ehkä jopa tajusin tuon ohjelman perusajatuksen. Mutta lopputulos, se nyt ei ehkä ole aivan sitä mitä lähdin hakemaan. Ja tunnustettakoot, että en löytänyt terävöitystyökalua mistään! Terävöitin ja pienensin kuvaa sitten vanhalla ja tutulla PhotoScapella, koska minulla meni hermo aivan totaalisesti. Ja niin meni varmaan Villelläkin tuossa vieressä minun ärräpäitä kuunnellessaan.

Että kuvien suhteen tullaan menemään melko luomuna vielä jatkossakin, eihän kaikkien tarvitse olla photoshop-velhoja..? Kuva on joku vanha otos, koska se tästä vielä olisi puuttunut, että olisi pitänyt ottaa sekin tähän samaan satsiin.

Minulla oli muutenkin pientä tuskaa tämän blogin suhteen. Oli visio bannerista, mutta jostain syystä blogger näki vision täysin eri tavalla. En löytänyt syytä sille, että alunperin valkotaustainen banneri olikin yhtäkkiä lähes musta. Meni sitten hermo sen verran pahasti solmuun, että poistin koko bannerin ja jätin vain blogin nimen tuonne näkyviin. Tosin senkin menin muuttamaan, koska en halua enää korostaa sitä vanhaa, jonka olen jo pitkään suunnitellut hylkääväni. En vain tiedä, mitä tilalle. Mennään siis nyt ihan neutraalilla, jotain sellaista, mitä lopputulemakin sitten joskus on.

Jos teillä on jakaa hyviä aiheeseen liittyviä tutorial-blogeja tai vinkkisivustoja, niin niitä otetaan enemmän kuin mielellään vastaan! Tai inspiraatioblogeja, ettei tämä minun alkanut innostus nyt pääsisi lopahtamaan.

Suvin keittiö on kodin sydän

Löysin herkullisen kuuloisen ohjeen viinibaarissa, Glorian ruoka ja viini -lehteä selatessani, nappasin kännykällä kuvat ohjeesta, enkä tietenkään katsonut lehden numeroa. Mutta ensin silmiin pisti kookosraakajäätelö, mutta kun katsoin uudestaan, niin se suositeltiin tarjoiltavan karamellisoitujen baanaanien kanssa. No, kelpas toki sekin ja aloitin sitten eilisen päivän tekemällä jäätelöt pakastumaan.

KOOKOSRAAKAJÄÄTELÖ

400 g kookoskermaa, pieni banaani, 2rkl sokeria, 2 rkl sitruunamehua

Sekoita aineet keskenään tehosekoittimella. Laita pakasterasiaan vähintään neljäksi tunniksi, mutta mielellään päiväksi. Sekoita välillä. Ota huoneenlämpöön noin vartti ennen tarjoilua.

(No, tajusin nyt, että pistin 400 millilitraa kookoskermaa, enkä 400 grammaa, niin kuin luulin. Heh... En kyllä tiijä, paljonko tuo 400 grammaa sitten olisi millilitroina. Ja voisko tämä selittää hiukan jämäkän jäätelön. Ei tosiaan onnistunu mitkään sekoittelut ensimmäisen tunnin jälkeen.)

KARAMELLISOIDUT BAANAANIT, neljälle hengelle

4 banaania, 50 g voita, 3 rkl fariinisokeria, koristeluun kookoshiutaleita

Sulata voi pannulla, lisää sokerit ja kuumenna sekoitellen, kunnes seos on kinuskimaista. Lisää kuoritut ja pitkittäin halkaistut banaanit ja anna paistua muutama minuutti. Käännä kerran paistamisen aikana. Nosta lautaselle ja koristele kookoshiutaleilla ja tarjoa kookosjäätelön kanssa.

(En kyllä saanu ite tuosta mitään kinuskimaista ja Ville sano, että ei se onnistukaan ilman kermaa tms. Ootin vaan, että sokeri ehti sulaa ja lätkin banaanit pannulle sen jälkeen.)

Oli hyvää, tosin yksistään tuo jäätelö oli vähän tylsää. Tai ehkä maku olisi ollut parempi, jos möykyn olisi antanut sulaa hieman pidempään kuin viisi minuuttia, ehkä jopa ohjeessa suositellut viisitoista. Mutta banaanin kanssa toimi! Toimisi varmasti myös jonkin lämpimän piirakan kanssa.

Mutta tähän blogiin on nyt tullut ruokaohjetta riittämiin, ainakin hetkeksi aikaa. Tosin kyllähän nämä kokkailut menevät aina jännitysnäytelmästä ja tarjoavat tahatonta komiikkaa, kuten tälläkin kertaa.

Pari päivää Instagramissa

Ajattelin katkaista tämän blogihiljaisuuden Instagram-kuvilla. Pyyhkäisin kyllä tänään pölyt kameran päältä, mutta ne kuvat saavat vielä odottaa illan loppuhuipennukseen. Eli jos onni on puolellani, niin tulossa herkkureseptiä. Mutta en lupaa vielä. Tai no, reseptin voin luvata, mutta herkkuosuus on vielä arvoitus.

Mutta sitä ennen parin päivän puhelinkuvat tässä näin.

Aloitin vapaat pienellä kiukulla, johon Ville totesi, että mee viinibaariin, niin tulee parempi mieli. Oiskohan takana ollut ajatus siitä, että ei tarvitsisi keksiä mitään lepyttelyjä, mutta otin joka tapauksessa vinkistä vaarin. Tosin vasta pienen välikuoleman jälkeen. Ja sittenkin melko vastahakoisesti, koska olin niin epäsosiaalisella päällä. Ajattelin kuitenkin, että vetäytyminen nurkkaan ristikon kanssa voisi sopiakin tilanteeseen. Ei tarvitsisi vahingossakaan puhua kenellekään sen jälkeen, kun on saanut viinilasillisen tilattua. Ja senkin pystyy oikeastaan saamaan vain tökkäämällä sormensa listalle ja murahtamalla tarjoilijalle.

Ajauduin kuitenkin pieneen ongelmatilanteeseen, sillä jo heti ovella tulin esitellyksi toiselle vakioasiakkaalle. Mitenpä siitä nyt kohteliaasti luikahdat nurkkapöytään istumaan... Otin tilanteen haasteena. Pahoittelin, että olen hieman väsynyt ja tilasin samaan hengenvetoon kahvia ja lasin viiniä. No, tämä kuva on parin (viini)lasin jälkeen, joten ilmeisen onnistunut ilmeenpiristys. Olin kuitenkin ihmisten aikaan kotona, ostin kotimatkalla paketin nakkeja ja pussin sipsiä, mutta lopulta olin niin väsynyt, että jaksoin syödä kaksi nakkia ja kolme perunalastua. Nukuin sitten kellon ympäri.

Otin salakuvan Batmanista. Batmanilla on vähän lipsunut tuo Facebookaus käsistä. Siis jatkuvasti koneella, chatti huutaa ja Candy Crush Saga -kutsuja satelee. Yritäpä ite ehottaa, että jos maksaisin parit laskut välillä, niin saa tuhahtelua osakseen. Lenkille sentään suostuu vielä lähtemään...

Ostin eiliseltä kauppareissulta itselleni pinkin tulppaanikimpun, koska sain joululahjaksi maljakkoja (joita olin toivonut), mutta niille ei ollut tullut vielä oikein käyttöä. Ja ihan muutenkin itseni piristykseksi ja Villen. Oon muuten vähän hämmentynyt tästä orastavasta viherpeukaloudestani. Tähän päivään mennessä talvi on saattanut pikkupalmuni alimmat lehvät kuolioon, mutta tänä talvena se onkin yllättäen puskenut uusia lehtiä vanhojen tappamisen sijaan! Epäilen tosin, että syynä tähän yllättävään piristymiseen on sen toisesta palmusta saama seura eikä minun puutarhurintaitoni.

Ja kauppareissulta ostin myös pari vaaleanpunaista asettia! Heräteostoksena. Odottelin Villeä margariiniosastolta ja palloilin siinä astiahyllyllä. Ihastuin vaaleanpunaisiin asetteihin, ja otin pari kokeiluun, kuten Villelle asian esitin. Minähän aloitin muinoin keräämään Arabian KoKoa petrolina, kunnes värin valmistus lopetettiin. Jatkoin sitten valkoisilla astioilla, mutta jotenkin tuo yhdistelmä on sitten lopulta ollut juurikin sen näköinen, että tässä on nyt pakon sanelemana vaihdettu väriä. Nuo vaaleanpunaiset asetit sen sijaan toivat juuri sitä kaivattua harkittua sekavuutta. Ja asettejahan en ole koskaan omistanut, joten tarpeeseen tulevat.

Vihittiin ne tänään käyttöön juhlallisin menoin. Kahvin kaverina oli itse leivottua korvapuustia ja Kainuun juustoleipää.

Lisää (jopa reaaliaikaisia) instakuvia @suvipy !!

Väsypallopostaus

Onneksi olen ollut laiska ennenkin, ja jättänyt vahigossa julkaisematta muutaman kuvan. Ne ikään kuin odottivat tätä hetkeä, kun olen liian voimaton kyetäkseni samaan aikaan jotain uutta. Ei täällä siis mitään ihmeellistä, oikeita töitä on taas vapaiden vastapainoksi sitten hiukan enemmän. Lisäksi olen taas hankkinut tähän yllättäen yhden pienen stressin, mutta yritän kyllä kovasti hoitaa sitä! Aloitin kokeilemalla överisokeriannosta. Kermamunkkia ja Kinder Buenoita. Erityisesti niitä valkosuklaisia! Ovat niin herkullisia, tosin nyt tuli jo pienet överit ja piti käydä haukkaamassa paksu siivu suolaista juustoa tätä olotilaa tasapainottamaan. 

Olen kovasti hinkunut kuvaamaan sille filmille, mutta ei auta, vaikka kamera on valmiina pöydällä. Olen nyt istunut kaksi iltapäivää sohvalla tuijottaen Putousta ja maajusseja ja mitä milloinkin. Mutta mikäpä tässä, välillä on ihan hyvä ottaa omaa rentoiluaikaa, onhan tässä touhuttukin. Seuraavat pari viikkoa menevätkin varmaan blogihorroksessa, mutta yritän olla vaipumatta talviuneen saakka. Intoa nimittäin olisi, kaikesta huolimatta.

Ja kaikesta huolimatta ajattelin nyt raahata itseni ulos ja lenkille, ennen kuin nukahdan tähän sohvalle. Pakko pysyä hereillä vielä pari tuntia ja sitten painun yöunille!