Aika menee kuin viiksillä

Kävin tänään hoitamassa asioita kaupungilla. Piti hoitaa jo eilen, mutta en tosiaan päässyt liikahtamaan television läheisyydestä. Tänään olin sitten jo reippaampi. Oon kärsinyt tässä pariin otteeseen nyt sellaisesta ongelmasta, kuin pakkausteipin tarve. Joku pari viikkoa sitten kysyin naapurilta (siis Pasilta), että oisko sillä lainata. Ei kuulema ollut. Onneksi tarina päättyi onnellisesti ja postin täti lupasi pakata minun paketin. Nyt tuli uusi tarve ja ilmoitin sitten Pasille, että meen nyt ostamaan sitä teippiä, niin se ilmoittikin löytäneensä sellaisen kotoaan. Kävin sitten lainaamassa sitä vähän ja sain paketin postiin. 

Aloin kuitenkin miettiä, että oishan se hyvä naisen omistaa pakkausteippi ja koska satuin olemaan siinä Stockalla, niin marssin Akateemiseen Kirjakauppaan. Tuumin siinä myös, että koskaan ei tiedä, milloin tarvitsee nitojaa ja ostin myös sellaisen. Ostin myös voimapaperia mahdollisia tulevia postituksia varten, se tosin paljastui kotona aivan säälittävän ohueksi. Nykyään ei sitten voida tehdä mitään kunnolla. 

No, piti tietenkin käydä ihan kaiken varalta vielä nuo perusliikkeet läpi, jos vaikka tajuaisin tarvitsevani jotain erityistä, mitä oon metsästäny tietämättäni jo useamman vuoden. (Kävin muuten Seppälässä etsimässä Helille erästä tuotetta ja kuulin, että wet 'n wild -sarja on lopetettu! Onneksi minulla on yksi eyeliner jemmassa, mutta nyt täytyy löytää uusi suosikki!)

Mietin kovasti, että tarvitsenko rannekelloa. Totesin, että en tarvitse. Sitten mietin uudelleen, että tarvitsenko viiksekkään rannekellon ja huomasin, että minun asustevalikoimassa on juuri kyseisen asusteen mentävä aukko. Oon onneton käyttämään rannekelloa, koska töissä se olisi usein vähän haitaksi ja vapaa-ajalla se sitten tuntuu ranteessa koko ajan, kun siihen ei ehdi satunnaisella käytöllä tottua. Vähän sama, kuin sormusten kanssa. Tämä kello on kuitenkin sen verran söpö ja vähemmän massiivinen, kuin toinen rannekelloni, että ehkäpä tätä tulee käytettyä edes hiukan ahkerammin.

En tiedä, onko tää viiksihypetys mennyt massalta jo vähän ohi, mutta itse olen aina ollut viiksinaisia. Jo paljon ennen tätä nykyistä "muotivillitystä" meillä oli omat viiksivitsimme. Meillä oli itse asiassa jopa viiksitanssi, eh... En sitten kuitenkaan koskaan käyttänyt hyväkseni tuota joka puolelta tulvivaa viiksien hyökkäystä, koska viikset ei ollutkaan enää niin uniikki juttu. Sain varmaan yliannostuksen. Mutta nyt on taas näköjään viiksien aika palata osaksi minun elämääni. Aluksi ihan vaan varovasti näin rannekellon muodossa. (Kello löytyi Gina Tricotista, mikäli joku samanlaista kovasti halajaa!)

Löytyykö sieltä enää ketään, joka liputtaisi rannekellolle? Entäpä nimenomaan viiksirannekellolle? Itse ainakin huomaan, että vaikka kello kädestä löytyisi, niin aika tulee edelleen katsottua puhelimesta...