Limingan linturetkellä

Pääsin tänään lähtemään töistä hyvissä ajoin, joten houkuttelin laumani makkaran avulla autoon ja käännettiin keula kohti Liminganlahtea. Liminganlahtihan on yksi Suomen suosituimpia lintuvesiä ja näin kevätmuuton aikaan vilskettä riittää niin torneissa kuin rääseikön puolellakin. Me valittiin kohteeksi Liminganlahden luontokeskuksen torni, jossa olin käynyt Batmanin kanssa jo viime keväänä. (Oltiinhan me yritetty valloittaa myös erästä toista tornia, mutta sen tarinan päätös oli jokseenkin surkuhupaisa.) Samalla ajattelin tutustua myös itse luontokeskukseen, joka oli edellisellä kerralla ehtinyt mennä jo kiinni.

Luontokeskuksessa on ravintola-kahvila, mutta meillä oli omat eväät, joten skipattiin kahvit ja keskityttiin näyttelyihin. Opas kertoi meille ohimennen, että luontokeskuksessa on ympärivuotinen, pysyvä näyttely linnuista ja niiden elintavoista jne. Vaikka en odottanut ennakkoon paljoa, tämä oli kyllä todella mielenkiintoinen näyttely kaikkine oheisaktiviteetteineen, hauskinta oli lintujen tunnistaminen äänen perusteella. Luontokeskuksen aulassa taas on vaihtuva valokuvanäyttely. Myös tämä näyttely oli näin harrastelijakuvaajan silmiin mielettömän upea. Meitä vain poltteli jo lintutorni niin kovin, ettei maltettu oikein pysähtyä sisätiloissa. Luontokeskukseen on muuten vapaa pääsy!

Sää oli kovin epävakaa. Oltiin tornilla, niin aurinko oli jossain harmaan pilviverhon takana. Tuuli oli tosi kylmä ja minä olin jo valmiiksi vähän flunssassa. En sitten riskeerannut ja lupasin lähteä takaisin luontokeskukselle heti kun alkoi viluttaa. Siksipä kuvasaalis jäi nyt kovin heikoksi, mutta pääasia, että pääsi hetkeksi tuulettamaan päätään kaupungin pölystä. Aurinko toki alkoi paistaa juuri parahiksi, kun lähdimme kohti autoa...

Meidän retken kohokohtahan oli siis makkaranpaisto. (Tällä verukkeella siis houkuttelin itselleni matkaseuran.) Luontokeskuksen pihasta löytyy tulentekopaikka ja halkovaja, joten homma oli melkoisen simppeliä. Tällainen city-ihmisen retki tällä kertaa, mutta sopii hyvin keskelle työviikkoa. Meillä oli kaakaot termarissa, mutta laiska olisi hakenut kahvinsa viereisestä kahvilasta. Varteenotettava vaihtoehto tämäkin.

Vaikka kevätmuutto onkin käynnissä, ei maanantai-iltapäivänä ollut minkäänlaista ruuhkaa. Luontokeskuksella oli muutama asiakas ja tornilla pari bongaria, jotka itse asiassa lähtivät hiukan ennen meidän saapumistamme. Saatiin siis olla ihan keskenämme ja Batmankin sai luvan katsella lintuja penkiltä.

Seuraavassa kuvassa on mukana kuvamanipulaatiota:

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Surullinen Limmin talo

Urbaani löytöretkeily on jäänyt minun osaltani viime aikoina hyvin vähälle. Kaikki tiedossa olevat kohteet on koluttu ja uusia en ole ehtinyt etsimään. Nyt pitkästä aikaa tehdään pikainen paluu tällekin saralle. Tosin hieman surullisissa merkeissä. Oululaiset ovatkin ehkä tietoisia tämän viikon tapahtumista.

Aivan keskustan tuntumassa sijaitsi autio Limmin talo. Olen käynyt useasti talon pihan laidalla. (Tämän kirjoituksen lopusta löytyy muutama kuva.) Sisälle en ole koskaan mennyt, koska joku selkeästi halusi pitää ylimääräiset kulkijat loitolla vaneroimalla ovia ja ikkunoita ja halusin kunnioittaa tätä. Vähän väliä nuo esteet oli kuitenkin revitty irti jonkun vandaalin toimesta ja talo olikin ilmeisen huonossa kunnossa. Kuulin hiljattain, että sisätiloissa on ollut jos jonkinmoista väliaikaisnukkumakoloa, ja paikka oli lopulta ollut melko inhottava ue-kohde.

Alkuviikosta suojelukohteeksikin ehdotettu Limmin talo paloi lähestulkoon kokonaan. Tämä ei sinänsä minua yllättänyt. Ajattelin, että joku laitapuolen kulkija on ehkä käyttänyt taloa yösijanaan ja tehnyt sisälle ehkä pienen nuotion lämmitelläkseen. Mene ja tiedä. Eilen illalla kävin sitten iltalenkillä pyörähtämässä talon luona. Kameraa en hoksannut tuolle extemporee-reissulle ottaa. 

Eilen illalla olin juuri menossa nukkumaan, kun kuulin paloautojen äänet. Ajattelin läpällä, että nyt varmaan palaa piharakennus. ja kuinkas kävikään; Aamun uutisvirta tiesi kertoa minun osuuneen oikeaan huonon vitsini kanssa. 

 

 

Aamulla pyörähdin sitten paikan päällä uudestaan, tällä kertaa kameran kanssa. Nappasin muutamat kuvat talteen muistikortille, koska tämä tuntuu olevan niin tuhoaltis pihapiiri. Taloksihan tuosta ei enää ole, joten oletettavasti jonain päivänä paikalla on kaivinkone, joka vie viimeisetkin hirsikerrat mennessään. Täällä käydään spekulointia siitä, mitä tilalle. Itse en jaksa uskoa, että tuohon mitään kerrostaloja tulisi. Toisella puolella on toki puisto ja merenranta, mutta taas toisen puolen tonttinaapurina melskaa Stora Enso.

Harmillinen tuhotyö, mutta toisaalta talo olisi tuskin ollut enää pelastettavissa. Joten ehkä tämä oli lopulta sittenkin kunniallisempi loppu Limmin talon pitkälle historialle.

Basilika vain ammattilaiskäyttöön

Perikainuulainen "mitäpä se hyvejjää" -asenteeni ja pessimisti sisälläni joutuivat lujille. Kävi nimittäin niin, että muuttujista, kuten ikivanhasta mullasta ja antiviherpeukaluudestani huolimatta ei aloittejoille sopiva basilika alkoi itää. Todiste:

 

Nyt on kuningasolo. Mitä tahansa teenkin, niin kyllä onnistuu. (Kävin ostamassa myös sen sohvan.) Tästä innostuneena marssin vielä kauppaan ostamaan ruohosipulin siemeniä. (Menin siis oikeasti ostamaan ruukkuja basilikalle.) Voiko ruohosipulia edes kasvattaa ruukussa parvekkeella? En ole koskaan nähnyt, mutta ei kai se mitään todista..? 

Basilikan lisäksi iskin multaan myös timjamia. Tämä oli täysi herätehankinta, en edes taida tietää miltä timjami maistuu. Se vaan näytti nätiltä siemenpussin kuvassa. Huomatkaa miten hyvin olin valmistautunut. Ei edes mitään kukkapurkkeja. Kun inspiraatio iski, piti juoda kolme litraa maitoa ja kaivaa roskiksesta viikon vanhat jugurttipurkit, että sain kasvatusastioita. Timjamit kasvaa iloisesti kananmunakennossa.

Ja no, jottei totuus unohtuisi:

Kaupasta ostettu basilika sinnittelee elämän ja kuoleman rajalla. Tulppaanikimppukin lienee jo parhaat päivänsä nähnyt, vai mitä tuumitte? 

P.s. Rakas siskoni lähetti postikorttiterveiset Teneriffalta. Ajattelin kehystää ja laittaa miehet yöpöydälle, mutta toistaiseksi tyypit ovat viihtyneet paremmin tuossa keittiössä...

Kevätpörriäinen

Aika kuluu kauhean nopeasti. Hävettää ihan, kuinka en ole saanut oikein mitään aikaan tällä valokuvauksen ja kirjoittamisen saralla. Olen nimittäin tehnyt niin ahkerasti töitä, että juuri muuhun ei ole energiaa riittänytkään. Paitsi yhtenä aamuna pesin osan ikkunoista ja toissapäivänä laitoin basilikansiemenet multaan. Optimistina lähdin näihin hommiin. Luin nimittäin netistä, että basilika on haastava, eikä sovi aloittelijalle. 

Kuva: Ville

Pääsiäinen on nyt takana ja raskain työrupeama myös, nyt ehkä riittää jaksamista muuallekin. Ja valoa! Käytiin eilen iltalenkillä Ainolassa. Tähän saakka olen karttanut puistoja kurakelien pelossa, mutta nyt alkaa olla jo melko kuivaa ja koiranpesukaan ei ole lenkin jälkeen enää kahden päivän projekti. Itse asiassa haaveilin, että seuraavan potentiaalisena vapaapäivänä voisi jo käydä testaamassa jotain vaellusreittejä tai luontopolkuja. Sen verran on lumet vähissä Oulun seudullakin.

Kevät on aiheuttanut täällä muitakin extemporee-tekoja kuin ikkunanpesua. Huomenna nimittäin ajattelin käydä ostamassa uuden sohvan. Olen etsiskellyt keittiönpöytää, mutta koska se tuntuu olevan ikuisuusprojekti, korvaan sen uudella sohvalla. Loogista. Löysin nimittäin alennuksesta tosi kivan ja kevyen näköisen. Täytyy käydä huomenna testaamassa istuttavyys, ihan sikaa säkissä en kuitenkaan halua ostaa, sen verran maltoin mieleni.

Ja niin, ei siinäkään vielä kaikki. Suuren osan energiasta on vienyt viime aikoina yksi lisästressiä aiheuttaunut, yllättävä, mutta erittäin mukava uutinen. Minulla vaihtuu nimittäin työkuviot tämän kuun lopussa. Jännittää vähän, tai oikeastaan melko paljonkin! Tämä tosin tietää sitä, että kesän suunnitelmat menevät uusiksi, koskapa lomaa ei nyt ole tiedossa. En kuitenkaan meinaa käyttää sekuntiakaan asian murehtimiseen vaan otan kaiken ilon irti tästä uudesta!

Pari viikkoa voi mennä vielä melkoisessa sumussa, mutta sitten lupaan aktivoitua kunnolla ja uudella innolla täälläkin!