Urbaani löytöretkeily on jäänyt minun osaltani viime aikoina hyvin vähälle. Kaikki tiedossa olevat kohteet on koluttu ja uusia en ole ehtinyt etsimään. Nyt pitkästä aikaa tehdään pikainen paluu tällekin saralle. Tosin hieman surullisissa merkeissä. Oululaiset ovatkin ehkä tietoisia tämän viikon tapahtumista.
Aivan keskustan tuntumassa sijaitsi autio Limmin talo. Olen käynyt useasti talon pihan laidalla. (Tämän kirjoituksen lopusta löytyy muutama kuva.) Sisälle en ole koskaan mennyt, koska joku selkeästi halusi pitää ylimääräiset kulkijat loitolla vaneroimalla ovia ja ikkunoita ja halusin kunnioittaa tätä. Vähän väliä nuo esteet oli kuitenkin revitty irti jonkun vandaalin toimesta ja talo olikin ilmeisen huonossa kunnossa. Kuulin hiljattain, että sisätiloissa on ollut jos jonkinmoista väliaikaisnukkumakoloa, ja paikka oli lopulta ollut melko inhottava ue-kohde.
Alkuviikosta suojelukohteeksikin ehdotettu Limmin talo paloi lähestulkoon kokonaan. Tämä ei sinänsä minua yllättänyt. Ajattelin, että joku laitapuolen kulkija on ehkä käyttänyt taloa yösijanaan ja tehnyt sisälle ehkä pienen nuotion lämmitelläkseen. Mene ja tiedä. Eilen illalla kävin sitten iltalenkillä pyörähtämässä talon luona. Kameraa en hoksannut tuolle extemporee-reissulle ottaa.
Eilen illalla olin juuri menossa nukkumaan, kun kuulin paloautojen äänet. Ajattelin läpällä, että nyt varmaan palaa piharakennus. ja kuinkas kävikään; Aamun uutisvirta tiesi kertoa minun osuuneen oikeaan huonon vitsini kanssa.
Aamulla pyörähdin sitten paikan päällä uudestaan, tällä kertaa kameran kanssa. Nappasin muutamat kuvat talteen muistikortille, koska tämä tuntuu olevan niin tuhoaltis pihapiiri. Taloksihan tuosta ei enää ole, joten oletettavasti jonain päivänä paikalla on kaivinkone, joka vie viimeisetkin hirsikerrat mennessään. Täällä käydään spekulointia siitä, mitä tilalle. Itse en jaksa uskoa, että tuohon mitään kerrostaloja tulisi. Toisella puolella on toki puisto ja merenranta, mutta taas toisen puolen tonttinaapurina melskaa Stora Enso.
Harmillinen tuhotyö, mutta toisaalta talo olisi tuskin ollut enää pelastettavissa. Joten ehkä tämä oli lopulta sittenkin kunniallisempi loppu Limmin talon pitkälle historialle.
Hei
VastaaPoistasain tänään viestin tutultani joka taas oli tavannut oululaisia tuttujaan. Kauhukseni ymmärsin nyt mennä nettiin ja täältähän tämä kauhu paljastui. Asuin useamman vuoden vuokralla Limmin talossa 80-luvun alussa työskennellessäni kaupungissa sairaanhoitajana. Aino Limmi eli silloin vielä toista päätä taloa ja vietimme mukavia kahvihetkiä hänen luonaan kuistissa.
Aika oli monin tavoin merkittävää elämässäni. Mitähän tontille on tapahtunut kevään tuhopolton jälkeen?
Heippa,
PoistaKiitos mukavasti kommentista! Sinulla olisi varmasti hienoja tarinoita kerrottavana! Minä en näin muualta tulleena talon historiaa tuntenut, mutta kovasti sitä yritin arvailla. Hieno talo hylättynä! Surullinen kohtalo, oli pitkään ollut tuhotyön kohteena. En koskaan käynyt sisällä, mutta ystäväni oli käynyt kerran oven ollessa selällään ja kertoi, että sisätilat olivat olleet tosi karmivassa kunnossa luvattomien kulkijoitten jäljiltä.
En ole nyt hetkeen käynyt Rommakonkadun päässä, mutta ainakin rauniot olivat koskemattomina vielä pitkälle kesään... En ole myöskään kuullut tontin kohtalosta minkäänlaista huhua, täytyypä käydä joku päivä lenkillä katsomassa onko siellä tapahtunut mitään.