Hylättyä Toppilaa

Pojat lähti nakkelemaan kiekkoa Toppilaan, joten pakkasin itseni ja Batmanin mukaan autoon ja vaihdoin iltalenkkimaisemaa. Taka-ajatuksena oli oikeastaan löytää eräs paikka, jonka bongasin kaverini Facebook-seinältä. Meillä oli aikomuksena käydä pyörähtämässä tuolla yhdessä, mutta eipä koskaan saatu aikataulujamme sopimaan yhteen. Lähdin liikkeelle ihan tuon kyseisen paikan vierestä, kävin pyörähtämässä muutaman kymmenen metrin päässä ja kiersin tämän jälkeen koko Toppilan, kunnes sitten osuin paluumatkalla paikalle. No, tulipahan kunnon iltalenkki ja sain muutaman muunkin kuvan.

Toppila on hauska paikka. Tuntui, että puolet tuolla oli hylättyä ja ränsistynyttä ja puolet taas uutta ja prameaa.

Oulun rumimmaksi rakennukseksi äänestetty, Alvar Aallon suunnittelema Toppilan siilo. Voihan tuon rumanakin nähdä, mutta minä poimin sieltä vain kauniita, vaikkakin karuja yksityiskohtia...

Mystinen, hylätty rautatienpätkä keskellä metsää. Tuonne täytyy ehdottomasti lähteä jonkin hyvän kuvausidean kanssa, kunhan lehti putoaa puusta. Näin kauniina kesäpäivänä tuo karuus ei tullut niin voimakkaasti esiin, mutta voin kuvitella kylmän marraskuisen päivän. Tuon pätkän toisesta päästä nimittäin löyty piikkilangoin varustellun verkkoaidan jäänteet...

Mukana iltalenkillä oli luonnollisestikin Fujifilm.