9. helmikuuta 2014

Treeniä, tulppaanitreeniä

Onneksi tässä tarinassa (Suvin matka kuvankäsittelyn maailmaan) taitaa olla sittenkin onnellinen loppu. Aivan kuten kaikissa kunnon saduissa. Prinssi saa prinsessansa ja prinsessa saa puolet valtakunnasta sekä kultakruunun. Kuvailin tänään tulppaanejani, ennen kuin ne nuupahtavat. Avasin jo PhotoScapen ja muokkasin paria ruutua, kunnes tunsin takaraivossa pettymyksen itseäni kohtaan. Elements auki ja ei kun uusiksi koko homma. Ja lopultakin alan saada aikaan jotain julkaisukelpoista! 

Ensimmäinen kuva on muokattu PhotoScapella, loput pääosin (lähes kokonaan) Elementsilla. Ja itse asiassa pidän tuota ensimmäistä jopa vähän tylsänä. Heh.





Miltä näyttää sille puolen ruutua? Oma suosikkini taitaa olla tuo viimeinen kuva, siihen sain jo sellaisia sävyjä, mistä alunperin haaveilinkin!

8. helmikuuta 2014

Failure-vintage

Inspiroiduin vast' ikään parista blogista ja päätin niiden innoittamana opetella lopultakin käyttämään tuota Photoshop Elemetsiä, joka minulla on ollut jo pari vuotta. Pari kertaa olen ottanut tavoitteeksi jonkinlaisen peruskäytön opettelun, mutta yhtä monta kertaa olen luovuttanut. Ei vain ole minun juttuni, koska en sitä osaa ja kärsivällisyys ei riitä opetteluun. Aloitin nyt sitten ihan googlen kanssa, hain vintage tutorialeja ja vastaavia, ja lopulta ehkä jopa tajusin tuon ohjelman perusajatuksen. Mutta lopputulos, se nyt ei ehkä ole aivan sitä mitä lähdin hakemaan. Ja tunnustettakoot, että en löytänyt terävöitystyökalua mistään! Terävöitin ja pienensin kuvaa sitten vanhalla ja tutulla PhotoScapella, koska minulla meni hermo aivan totaalisesti. Ja niin meni varmaan Villelläkin tuossa vieressä minun ärräpäitä kuunnellessaan.

Että kuvien suhteen tullaan menemään melko luomuna vielä jatkossakin, eihän kaikkien tarvitse olla photoshop-velhoja..? Kuva on joku vanha otos, koska se tästä vielä olisi puuttunut, että olisi pitänyt ottaa sekin tähän samaan satsiin.


Minulla oli muutenkin pientä tuskaa tämän blogin suhteen. Oli visio bannerista, mutta jostain syystä blogger näki vision täysin eri tavalla. En löytänyt syytä sille, että alunperin valkotaustainen banneri olikin yhtäkkiä lähes musta. Meni sitten hermo sen verran pahasti solmuun, että poistin koko bannerin ja jätin vain blogin nimen tuonne näkyviin. Tosin senkin menin muuttamaan, koska en halua enää korostaa sitä vanhaa, jonka olen jo pitkään suunnitellut hylkääväni. En vain tiedä, mitä tilalle. Mennään siis nyt ihan neutraalilla, jotain sellaista, mitä lopputulemakin sitten joskus on.

Jos teillä on jakaa hyviä aiheeseen liittyviä tutorial-blogeja tai vinkkisivustoja, niin niitä otetaan enemmän kuin mielellään vastaan! Tai inspiraatioblogeja, ettei tämä minun alkanut innostus nyt pääsisi lopahtamaan.

7. helmikuuta 2014

Suvin keittiö on kodin sydän

Löysin herkullisen kuuloisen ohjeen viinibaarissa, Glorian ruoka ja viini -lehteä selatessani, nappasin kännykällä kuvat ohjeesta, enkä tietenkään katsonut lehden numeroa. Mutta ensin silmiin pisti kookosraakajäätelö, mutta kun katsoin uudestaan, niin se suositeltiin tarjoiltavan karamellisoitujen baanaanien kanssa. No, kelpas toki sekin ja aloitin sitten eilisen päivän tekemällä jäätelöt pakastumaan.



KOOKOSRAAKAJÄÄTELÖ

400 g kookoskermaa, pieni banaani, 2rkl sokeria, 2 rkl sitruunamehua

Sekoita aineet keskenään tehosekoittimella. Laita pakasterasiaan vähintään neljäksi tunniksi, mutta mielellään päiväksi. Sekoita välillä. Ota huoneenlämpöön noin vartti ennen tarjoilua.

(No, tajusin nyt, että pistin 400 millilitraa kookoskermaa, enkä 400 grammaa, niin kuin luulin. Heh... En kyllä tiijä, paljonko tuo 400 grammaa sitten olisi millilitroina. Ja voisko tämä selittää hiukan jämäkän jäätelön. Ei tosiaan onnistunu mitkään sekoittelut ensimmäisen tunnin jälkeen.)


KARAMELLISOIDUT BAANAANIT, neljälle hengelle

4 banaania, 50 g voita, 3 rkl fariinisokeria, koristeluun kookoshiutaleita

Sulata voi pannulla, lisää sokerit ja kuumenna sekoitellen, kunnes seos on kinuskimaista. Lisää kuoritut ja pitkittäin halkaistut banaanit ja anna paistua muutama minuutti. Käännä kerran paistamisen aikana. Nosta lautaselle ja koristele kookoshiutaleilla ja tarjoa kookosjäätelön kanssa.

(En kyllä saanu ite tuosta mitään kinuskimaista ja Ville sano, että ei se onnistukaan ilman kermaa tms. Ootin vaan, että sokeri ehti sulaa ja lätkin banaanit pannulle sen jälkeen.)



Oli hyvää, tosin yksistään tuo jäätelö oli vähän tylsää. Tai ehkä maku olisi ollut parempi, jos möykyn olisi antanut sulaa hieman pidempään kuin viisi minuuttia, ehkä jopa ohjeessa suositellut viisitoista. Mutta banaanin kanssa toimi! Toimisi varmasti myös jonkin lämpimän piirakan kanssa.

Mutta tähän blogiin on nyt tullut ruokaohjetta riittämiin, ainakin hetkeksi aikaa. Tosin kyllähän nämä kokkailut menevät aina jännitysnäytelmästä ja tarjoavat tahatonta komiikkaa, kuten tälläkin kertaa.

6. helmikuuta 2014

Pari päivää Instagramissa

Ajattelin katkaista tämän blogihiljaisuuden Instagram-kuvilla. Pyyhkäisin kyllä tänään pölyt kameran päältä, mutta ne kuvat saavat vielä odottaa illan loppuhuipennukseen. Eli jos onni on puolellani, niin tulossa herkkureseptiä. Mutta en lupaa vielä. Tai no, reseptin voin luvata, mutta herkkuosuus on vielä arvoitus.

Mutta sitä ennen parin päivän puhelinkuvat tässä näin.


Aloitin vapaat pienellä kiukulla, johon Ville totesi, että mee viinibaariin, niin tulee parempi mieli. Oiskohan takana ollut ajatus siitä, että ei tarvitsisi keksiä mitään lepyttelyjä, mutta otin joka tapauksessa vinkistä vaarin. Tosin vasta pienen välikuoleman jälkeen. Ja sittenkin melko vastahakoisesti, koska olin niin epäsosiaalisella päällä. Ajattelin kuitenkin, että vetäytyminen nurkkaan ristikon kanssa voisi sopiakin tilanteeseen. Ei tarvitsisi vahingossakaan puhua kenellekään sen jälkeen, kun on saanut viinilasillisen tilattua. Ja senkin pystyy oikeastaan saamaan vain tökkäämällä sormensa listalle ja murahtamalla tarjoilijalle.


Ajauduin kuitenkin pieneen ongelmatilanteeseen, sillä jo heti ovella tulin esitellyksi toiselle vakioasiakkaalle. Mitenpä siitä nyt kohteliaasti luikahdat nurkkapöytään istumaan... Otin tilanteen haasteena. Pahoittelin, että olen hieman väsynyt ja tilasin samaan hengenvetoon kahvia ja lasin viiniä. No, tämä kuva on parin (viini)lasin jälkeen, joten ilmeisen onnistunut ilmeenpiristys. Olin kuitenkin ihmisten aikaan kotona, ostin kotimatkalla paketin nakkeja ja pussin sipsiä, mutta lopulta olin niin väsynyt, että jaksoin syödä kaksi nakkia ja kolme perunalastua. Nukuin sitten kellon ympäri.


Otin salakuvan Batmanista. Batmanilla on vähän lipsunut tuo Facebookaus käsistä. Siis jatkuvasti koneella, chatti huutaa ja Candy Crush Saga -kutsuja satelee. Yritäpä ite ehottaa, että jos maksaisin parit laskut välillä, niin saa tuhahtelua osakseen. Lenkille sentään suostuu vielä lähtemään...


Ostin eiliseltä kauppareissulta itselleni pinkin tulppaanikimpun, koska sain joululahjaksi maljakkoja (joita olin toivonut), mutta niille ei ollut tullut vielä oikein käyttöä. Ja ihan muutenkin itseni piristykseksi ja Villen. Oon muuten vähän hämmentynyt tästä orastavasta viherpeukaloudestani. Tähän päivään mennessä talvi on saattanut pikkupalmuni alimmat lehvät kuolioon, mutta tänä talvena se onkin yllättäen puskenut uusia lehtiä vanhojen tappamisen sijaan! Epäilen tosin, että syynä tähän yllättävään piristymiseen on sen toisesta palmusta saama seura eikä minun puutarhurintaitoni.


Ja kauppareissulta ostin myös pari vaaleanpunaista asettia! Heräteostoksena. Odottelin Villeä margariiniosastolta ja palloilin siinä astiahyllyllä. Ihastuin vaaleanpunaisiin asetteihin, ja otin pari kokeiluun, kuten Villelle asian esitin. Minähän aloitin muinoin keräämään Arabian KoKoa petrolina, kunnes värin valmistus lopetettiin. Jatkoin sitten valkoisilla astioilla, mutta jotenkin tuo yhdistelmä on sitten lopulta ollut juurikin sen näköinen, että tässä on nyt pakon sanelemana vaihdettu väriä. Nuo vaaleanpunaiset asetit sen sijaan toivat juuri sitä kaivattua harkittua sekavuutta. Ja asettejahan en ole koskaan omistanut, joten tarpeeseen tulevat.

Vihittiin ne tänään käyttöön juhlallisin menoin. Kahvin kaverina oli itse leivottua korvapuustia ja Kainuun juustoleipää.

Lisää (jopa reaaliaikaisia) instakuvia @suvipy !!

2. helmikuuta 2014

Väsypallopostaus

Onneksi olen ollut laiska ennenkin, ja jättänyt vahigossa julkaisematta muutaman kuvan. Ne ikään kuin odottivat tätä hetkeä, kun olen liian voimaton kyetäkseni samaan aikaan jotain uutta. Ei täällä siis mitään ihmeellistä, oikeita töitä on taas vapaiden vastapainoksi sitten hiukan enemmän. Lisäksi olen taas hankkinut tähän yllättäen yhden pienen stressin, mutta yritän kyllä kovasti hoitaa sitä! Aloitin kokeilemalla överisokeriannosta. Kermamunkkia ja Kinder Buenoita. Erityisesti niitä valkosuklaisia! Ovat niin herkullisia, tosin nyt tuli jo pienet överit ja piti käydä haukkaamassa paksu siivu suolaista juustoa tätä olotilaa tasapainottamaan. 

Olen kovasti hinkunut kuvaamaan sille filmille, mutta ei auta, vaikka kamera on valmiina pöydällä. Olen nyt istunut kaksi iltapäivää sohvalla tuijottaen Putousta ja maajusseja ja mitä milloinkin. Mutta mikäpä tässä, välillä on ihan hyvä ottaa omaa rentoiluaikaa, onhan tässä touhuttukin. Seuraavat pari viikkoa menevätkin varmaan blogihorroksessa, mutta yritän olla vaipumatta talviuneen saakka. Intoa nimittäin olisi, kaikesta huolimatta.

Ja kaikesta huolimatta ajattelin nyt raahata itseni ulos ja lenkille, ennen kuin nukahdan tähän sohvalle. Pakko pysyä hereillä vielä pari tuntia ja sitten painun yöunille!