Kevään viimeiset kuvat

Eiköhän jo voi hehkuttaa kesän olevan täällä. Olin aamun töissä, ja suunnittelin lähteväni iltapäivästä ulkoilemaan kameran kanssa. Tällä hetkellä minulla kuitenkin särkee jalkoja sen verran, että taidan tyytyä chillaamaan parvelleella jäätelökulhon kanssa. Toivottavasti tämä helpottaa illaksi ja pääsen vielä nauttimaan tuon auringon jämistä.

Onneksi minulla on jemmassa joitain ruutuja muutaman päivän takaiselta ulkoilureissulta Ainolaan. Toimikoot ne vaikka epävirallisina viimeisinä kevätkuvina, seuraavat ovatkin toivon mukaan kesäkamaa! Aijai, tajusin eilen kesälomankin olevan vain parin hassun viikon päässä! Minulla on niin paljon suunnitelmia kesälomalle, että en pysy itsekään perässä! Täytyisi varmaan kirjoittaa jo ylös, ettei mitään elintärkeää pääsee vahingossa unohtumaan...

Note to self: Aloita kesä vaikkapa laittamalla se polkupyörä lopultakin ajokuntoon...

Minikeittiön sisustusta

Meidän keittiö on yksi murheenkryyni. Ollaan etsitty sinne jotain ylimääräistä laskutasoa, joka toimisi parhaassa tapauksessa myös säilytystilana. Sellaista ei kuitenkaan tuntunut löytyvät mistään, sillä tilaa on erittäin rajoitetusti eikä toisaalta oltu valmiita panostamaan tähän kovin suuria rahallisia summia. Ikeassa sain kuitenkin jonkin hämärän ajatuksen, aivan päinvastaisen kuin oltiin mielessämme aiemmin kaavailtu.

Ikeassa törmäsin tuollaiseen "kellarihyllyyn", joka oli koottu metalliputkista ja parista tasosta. No, ajatushan on sillä tavalla täysin kuolleena syntynyt, että meidän taloudessa leijuu melko runsaasti pölyä, kiitos aktiivisen ja karvaisen koiran. Avohylly ei siis ole mikään paras ratkaisu. Mutta heh, nämä hyllyt eivät kerääkään pölyä samaa tahtia kuin esimerkiksi puinen taso! Nyt ainoastaan tavarat keräävät pölyä... (Sitä ne tosin keräsivät myös sillä edellisellä tasollaan, mutta tuplasti ahtaammin.)

Muratin bongasin vasta hyllyajatuksen jälkeen, mutta olin jättää sen kauppaan, koska mihin sen laittaisin? Onneksi Rezalla leikkasi ja totesimme sitten yksissä tuumin, että olin juuri päättänyt ostaa hyllyn, joka suorastaan huutaa roikkuvaa murattia pehmentämään kokonaisuutta. Nakkasin ostoskoriin vielä pienen sinkkiämpärin ja enpä voisi paljon tyytyväisenpi olla. Olen innoissani näistä viherkasveista, kun ekaa kertaa ikinä palmuni ovat selvinneet talvesta elinvoimaisina! Sain myös muutaman kaktuksen hoivattavakseni, niistä olen haaveillut jo useamman vuoden!

Parasta tässä hyllyssä on kuitenkin ilmavuus. Se ei juuri tunnu vievän tilaa, vaikka onkin vähän kuin tulvan tuomana keskellä keittiötä. Näitä hyllyjä pystyy kokomaan kaksi päällekäin, joten mikäli lisätilalle tulee yhtäkkiä tarvetta, niin en usko korkeammankaan ratkaisun näyttävän huonolta. Tosin sitten jouduttaisiin jo tekemään seinäänkiinnitysratkaisuja, näin yksinään totesin tuon olevan meille riittävän tukeva ilmankin. Nyt pitäisi vain pystyä pitämään tuo riittävän vajaana romusta.

Hylly sopii kivasti yhteen toisen ongelmanratkaisun kanssa. Tuskailtiin koiranruokasäkin kanssa, se kun ei meinannut mahtua yhtään mihinkään ja pyöri aina jaloissa. Niin nätti kuin semmoinen viidentoistakilon muovisäkki onkin, niin todettiin peltiämpäri paremmaksi ajatukseksi. 

Keittiö alkaa olla nyt kunnossa, sen sijaan pistin olohuoneen uusiksi. Tai no, osittain vasta ajatuksen tasolla. myön vanhan ruokailuryhmäni, nyt tarvitsisi enää löytää uusi pöytä. Tuolit ostin jo kirpparilta. Lisäksi olen haaveillut maalaavani seinät, yhden liitutaulumaalilla. Täytyy vain kysyä vielä lupa vuokraisännältä. 

Miltä keittiö kaikessa karuudessaan näyttää? Minusta ei ollenkaan niin karulta, kuin kellarihylly voisi antaa ensin ymmärtää.

Kevätretki Tietomaahan ja Ruotsiin

Tarvitsen todellakin sen pienemmänja kevyemmän kameran. Alkavat nämä puhelinkuvat jo kyllästyttää, mutta koska oon niin innoissani tämänvuotisesta kevätretkestä, julkaisen nämä kuitenkin. Yleensä nämä minun ja Rezan retket ovat melko yllätyksellisiä ja tapahtumarikkaita, kuten olen jo aiemmin tainnut kirjoitella. Tällä kertaa kevätretki suuntautui hieman Kempelettä kauemmas, sillä pääkohteena oli Haaparanta. Aloitettiin tosin kevätretkietkot jo eilen illalla Tubasta.

Jokamiehen suosikit kävivät kuuntelemassa tulevien musaopettajien soitintenttiä eli käytännössä konserttia ja otettiin lasit kuohuviiniä, niin kuin sivistyneet aikuiset tekee. Tämmösiä perusmaanantai-iltoja. Mentiin kyllä ajoissa nukkumaan, sillä aamulla oli aikainen herätys varsinaisen kevätretken merkeissä. (Eli ollaan tosiaan aikuistuttu.)

Aamu aloitettiin tästä ihan läheltä, osallistuttiin luokkaretkelle ja mentiin Tietomaahan. Ajatus oli, että käydään vaan nopeesti pyörähtää, mutta lopulta jäätiin niin koukkuun kaikkiin laitteisiin, että ei meinattu malttaa jatkaa matkaa ollenkaan. Saatiin vielä superit rannekeetkin. Alakuvassa Reza soittaa ilmarumpuja.

Ylävasemmalla jonotetaan mäkihyppysimulaattoriin. Siis todellakin jonotettiin, että päästään hyppäämään. Oli ehkä vähän orpo olo siellä alakoululaisten seurassa, mutta onneksi ollaan molemmat niin lyhyitä babyfaceja, että ei niin erotuttu joukosta. Alavasemmalla Reza tekee stressitestiä, mikä oli osa sukupuolten eroista kertovaa tiedehommaa. Verrattiin omia tuloksia keskiarvoihin. Hienoa, että testaajien keskimääräinen ikä oli ollut ehkä sen kahdeksan vuotta, tunnettiin itsemme kerrankin keskivertoa paremmiksi...

Sitten kävin hakemassa kirpparilta kaksi tuolia ja lähdettiin ajamaan kohti Haaparantaa. Haaparannassa otin kuvan hampurilaisestani ja yhden kuvan Ikean hyllyn hintalapusta, että sepä siitä. Tällä kertaa reissu meni yllättävän paljon suunnitelmien mukaan, mitä nyt vähän levähti homma käsistä Ikeassa. Ja Skopunktenissa. Mutta sisustusjutut ja asuhommat ovat sitten erikseen, katsellaanpa niitten kanssa tässä joku toinen kerta!

Saippuakuplaleikkiä

Eksyin tässä eräs kaunis päivä siivouskomerolle ja löysin sieltä viimekesäisen Hello Kitty -saippuakuplapullon jämät. Ajatuksena oli kuvata jotain ihan kunnollista ja jollain hienolla idealla höystettyä, mutta malttaminen loppui kesken. Totesin myös, että tähän hommaan tarvitsisi ehdottomasti assarin. Oletteko kokeilleet puhaltaa samaan aikaan saippuakuplia ja ottaa kuvia itsestänne käsivaralla, kolmen kilon kameralla? En minäkään ennen, ja tuskin tulen jatkossakaan ottamaan ainakaan niin pitkään aikaan, kun tämä postaus kummittelee mielessä. Sen verran monta tuskastunutta ilmettä muistikortille tallentui niiden hymyilen tässä luonnollisesti ja näytän nätiltä -ilmeiden sijaan...

Peikkometsässä

Sillä aikaa kun yritän saada toteutettua päässä pyöriviä ideoita täällä kaupungissa (Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty jne.), niin jaan parit julkaisemattomat rehukuvat taannoiselta Kainuun reissulta. Ja tietenkin mukana on myös pakollinen Batman.

Kuvat on taas peikkometsästä. Paikasta, jota pikku-Suvi pelkäsi, mutta silti purolle oli päästävä tasaisin väliajoin. (Ja on päästävä edelleen.) Sydän kurkussa uitettiin kaarnalaivoja ja kerättiin puista kääpiä. Nykyään metsä tuntuu kamalan pieneltä eikä ollenkaan pelottavalta. Isä tehnyt harvennusta ja metsän halki kulkee meidän uusi, leveä rantabulevardi. Tosin melko jännä paikka tuo tuntuu olevan edelleen. Kuulin, että ahma oli uinut peikkometsän rantaan ja juossut talon kulmilta läheiseen vaaraan. Melkoinen erämaa...