Koitelinkoski jälleen kerran

Niin meni joulu ja vuosikin ehti vaihtua. Kilttinä olin ollut, sain lahjaksi toivomani varavirta-akun puhelimeen. Lisäksi sain jo pitkään hankintalistalla olleen melontapussin, johon saan omasuuteni vesitiiviisti, mikäli tarve vaatii. Aikamoisia ajatustenlukijoita nuo tontut. Sain toki kaikkea muutakin hyödyllistä ja ihanaa, mutta ne menevät jo melko kauas tästä aiheesta, ja mitään lahjapostausta ei ole aikomus tehdä. Sen sijaan ajattelin jakaa teille eilisen valokuvausretken saldon.

Minulla sattui tähän vuodenvaihteeseen kolme vapaapäivää. Arvoin, että lähdenkö Kainuuseen, mutta koska olin ollut siellä juuri joulun aikaan, ajattelin, että menen sitten myöhemmin tammikuussa ja käytän nämä vapaat hyödyksi Oulussa. Oli tarkoitus siivota täällä perusteellisesti, mutta tein vain pintapuolisen puhdistusoperaation ja häivyin pihalle nauttimaan kauniista säästä. Eilen alkoi lähimaastot tympästä ja otin suunnaksi Kiimingin Koitelinkosken. 

Yritin löytää jotain aikaisempaa materiaalia Koitelista, mutta en nopealla vilkaisulla onnistunut. Koitelista on kuitenkin tullut itselleni vakiokohde siihen hetkeen, kun ei jaksa keksiä mitään monimutkaista. Viime kesänä otin Koitelinkoskella jopa hääkuvat eräälle parille.

Koiteli sijaitsee siis muutaman kilometrin päässä Kiimingistä, eli Oulusta ajaa todella näppärästi. Valtatie 20 pitkin tultaessa käännytään Kiimingin ABC:n ja Halpahallin kohdalta, ajetaan nelisen kilometriä pienempää tietä. Koski tulee aivan tien varteen, ja parkkipaikalle on opasteet. 

Alueella on useita nuotiopaikkoja, mutta jos mahdollista, kannattaa nakata mukaan omat halot. Olen käynyt Koitelissa useaan otteeseen niin, että halkovaja on ollut tyhjä. Tulipaikat ovat niin kovalla käytöllä, ettei puuta ehditä tuoda samaan tahtiin kuin sitä poltetaan. Tällä kertaa en ollut makkaranpaistossa, joten en hoksannut katsoa halkotilannetta, mutta monesta näkemästäni nuotiosta päättelin, että tällä hetkellä puuta on. 

Kovina pakkastalvina koski jäätyy lähes umpeen, joten kuohujen takia tuonne ei kannata silloin lähteä. Nyt oli vielä mukavasti virtaavaa vettä, joten tälle talvea ehtii vielä hyvin!

Muutama joululahjavinkki

Minulla on pitkästä aikaa moneen vuoteen joulufiilis jo näin hyvissä ajoin. Olen ennätysajoissa lahjojen suhteen, tärkeimmät on jo hankittuna ja muutama jo paketissakin! Olen kaivanut esiin kaikki viime vuosien jouluhitit ja kuunnellut niitä monen menetetyn vuoden edestä. Glögiä aloin juoda jo hyvän matkaa marraskuun puolella ja itsenäisyyspäivänä leivoin joulutorttuja. Enkä millään malttaisi odottaa aattoon, että pääsen lumiseen Kainuuseen ja kuusenkoristeluun. Ja joulusaunaan ja syömään. Ja heräämään joulupäivän aamuna ja syödä aamupalaksi suklaata. 

Koska olen niin hyvällä mallilla näitten joululahjojen kanssa, ajattelin jakaa muutaman vinkin jos jollain on ajatukset kateissa. Nämä on pitkälti sellaisia, mitä itse toivoisin, jos en jo näitä omistaisi. Ja ehkä olen saanut myös jonkinlaista inspiraatiota työpaikalta, olen aika hyvin kartalla siitä mitä urheilukaupan puolella nyt myydään joulupukin paketteihin.

RETKEILIJÄLLE & ULKOILIJALLE

 Näppärä Fiskarsin X7 -retkikirves pelasti meidät taannoisella laavuretkellä.

Otsalamppuja on moneen lähtöön, oman Led Lenser SEO 5 Redini hankin keväällä erämessuilta ja käyttökokemus on vielä hyvin vähäistä, mutta toimi ainakin tuolla edellämainitulla laavuretkellä hyvin. Värinsä puolesta meni myös eräällä taannoisella joulupukkikeikalla. 

Race Marinen nahkarukkaset ovat maailman pehmoisimmat (ja kauneimmat, krhm) rukkaset!

Joka retkellä mukana kulkee Light My Firen -aterinsetti. Pakettiin riittäisi mainiosti nuo lautaset (eli kannet) ja lusikka-haarukka, sillä juomakuppina minulla kulkee mukana aina kuksa, koska se on vaan kaikista paras! 

Merinovillavaatteet ovat ainakin nousseet itselle sinne retki- ja ulkoiluvaatteiden kärkipäähän. Minulla itselläni on tuo Everestin merinovillapaita ja voi olla, että sellainen eksyy pukinkonttiinkin... Lisäksi oon hamstrannut kaappiini kasan aivan ohkaisia merinovillapohjaisia teknisiä sukkia, joilla tarkenee kevyemmänkin kengän kanssa! Liekö tällaisetkin jossain paketissa...

+ Itse kirjoitin Joulupukille toiveen puhelimen varavirta-akusta. Sellainen on kyllä ehdoton kun mennään useamman yön metsäretkelle näin älypuhelinaikana! Kuinka sitä postaa instaan jos akku on loppu.

UHREILIJALLE & TREENAAJALLE

Tämän ajan hitti ovat kompressiovaatteet, erityisesti sukat ja säärystimet. Helppoja antaa lahjaksi ja ainakin itselläni on pelkkiä hyviä kokemuksia. Aiemmin olin sukkien puolestapuhuja, mutta hiljalleen olen siirtynyt kompressiosäärystimien kannattajaksi. Niitä ei tarvitse pestä yhtä tiuhaan ja oikeastaan paras juttu säärystimissä on, että ne ovat mukavat pitää yölläkin! Itselläni on ollut usean kuukauden ajan ongelmaa levottomien jalkojen kanssa, mutta Lenzin säärystimien kanssa nukkuminen onnistuu rankemmankin treenin jälkeen.

Talvijuoksijalle suosittelen ehdottomasti niitä merinovillaisia teknisiä sukkia! Ei muuten varpaat palellu vaikka sukka vähän kastuisikin.

Itse ainakin sain siskon suunnalta hienovaraista vinkkailua siitä, kuinka Niken treenipaita olisi kiva. Itse tykkään Pro-sarjasta. Myös miesten vastaava mallisto näyttää hyvältä, siitä vaan ei ole niin omakohtaista kokemusta. 

Sain viime jouluna lahjaksi Polar Loop -aktiivisuusrannekkeen. Se innostikin juoksemaan sitten ensi kertaa myös talvikaudella. Kesäksi sitten jätin rannekkeen pois käytöstä, aikomuksena oli ottaa se käyttöön nyt syksyllä kun ulkourheilu alkaa säiden puolesta tökkiä. Totesin kuitenkin, että Loopin kello-ominaisuus ei ole ihan yhtä näppärä, kuin ns. oikea kello, jota nykyään tarvitsen töiden puolesta melko paljon. Mutta voin lämpimästi suositella Loopia! Kun liikunnasta ei halua tehdä liian monimutkaista, on aktiivisuusranneke todella simppeli väline sen seurantaan.

Minun Loop sen sijaan lähtee kiertoon, sillä:

+ Jos lahjaan haluaa sijoittaa vähän enemmän (esimerkiksi kun ostaa joululahjaa itselleen) voi harkita vaikka Suunnon Ambit3 run -urheilukelloa.

Olen tässä vasta testailuvaiheessa, mutta lupaan laittaa jonkinlaista arviota laitteesta kun se tulee enemmän tutuksi! Alkukankeuksien jälkeen vaikuttaa oikein mukavalta, ja jos ei muuta niin onhan tuo ainakin aivan supersöpö!

Millaisia lahjatoiveita tai vinkkejä sieltä löytyy?

Kaksi reissua Sanginjoella

Oulun ja Kiimingin välinen Sanginjoen ulkometsä alkaa olla jo jonkimoinen vakkaripaikka, kun kaupunki alkaa ahdistaa. (Aiemmin olen käynyt Isokankaanjärven laavulla makkaranpaistossa ja kesällä kävin testaamassa repun päivävaelluksella.) 

Reilu viikko takaperin päädyin erinäisten sattumien kautta kevyelle kymmenen kilometrin sunnuntaikävelylle Isokankaanreitille. Samana päivänä Ouluun satoi kevyt ensilumi.

No, ensilumi saattaa olla hieman kyseenalainen termi kyseistä keliä kuvatessa. Sää oli harmaa ja reitti oli paikoin tosi märkä, meinasin liukastua pitkoksilla pariinkin otteeseen ja kerran meinasin saada vaelluskengän täyteen vettä. Reissukoira-Batmankin kaatui kerran kivikossa ja säikähdin tuota melko paljon, onneksi ei kuitenkaan sattunut mitään. Ei ehkä se kaikkein miellyttävin vaellussää, mutta eihän me sokerista olla. Ja kuvien perusteella ei näytä ollenkaan hullumalta...

Tämä reissu meni täysin kuntoiluksi, paahdoin reitin läpi vajaaseen pariin tuntiin, vaelluskengissä. Melkoinen saavutus. Kuvatkin nappasin puhelimella vauhdissa ja yritin olla palelluttamatta sormia. 

Seuraava reissu oli vähintään yhtä extemporee. Työkaveri keksi kysyä, olisinko halunnut lähteä hänen ja hänen kaverinsa kanssa Myllykosken laavulle yöksi. Ja totta kai minä halusin!

Oltiin ajateltu ajaa autolla laavun läheiselle parkkipaikalle, mutta tien huonosta kunnosta johtuen käveltiin viimeiset kilometrit ja oltiin laavulla vasta joskus ennen iltakahdeksaa. Uudella laavulla paloi valmiina jo ensin paikalle ehtineen retkeilijän tulet, joten me jatkoimme matkaamme hieman kauempana olevalle isommalle laavulle.

Paikan päällä todettiin laavun olevan homeessa ja katon vuotavan. Ajateltiin kuitenkin, että noin kuivalla pakkaskelillä laavulla pystyisi nukkumaan aivan mainiosti. Seuraava vastoinkäyminen odotti kuitenkin halkovajassa: Ei puita. Minä olen kantanut varalta repussa kirvestä koko kesän ja syksyn ja nyt lopulta sille tuli käyttöä. Hakkasin metsästä tuulenkaatoja niin, että saatiin lopulta oikein kelvolliset tulet aikaan ja makkarat ja vaahtokarkit paistettua.

Yö meni oikein mukavasti, minä sain testattua uudehkon makuupussini myös näin lumiolosuhteissa. Pakkasta oli toki vain aste-pari, mutta tämä oli ensimmäinen ns. talviretki minulle ja hyvin meni, en oikeastaan palellut kertaakaan retken aikana. Testailin samalla myös viime keväänä alennusmyynneistä ostamaani Fjällrävenin Nuuk-parkaa, hyvin toimi ja oli lämmin! Mahdollisille tuleville talvivaelluksille joutunee ehkä harkitsemaan kuitenkin jotain kevyempää untuvatakkia, Nuuk on sen verran raskas, että toimii varmasti parhaiten juuri valokuvausreissuilla, joita ajatellen sen ostinkin.

Jännitin vähän myös Batmanin puolesta, mutta tottunut kesätelttailijakoira oli osasi ottaa lungisti myös laavulla, eikä palellut ollenkaan! 

Seuraavalla kerralla voisi ehdottomasti harkita jo parin yön reissua. Tai ainakin kävellä yöpaikalle enemmän kuin sen pari kilometriä. Tosin toivon, että kohta ei enää kävellä vaan mennään joko suksilla tai lumikengillä. Saisi tulla jo kunnon talvi!

Kummankin retken kuvasin ihan vain puhelimen kameralla, koska jätin kunnon kameran tarkoituksella kotiin ettei se olisi kastunut tai paleltunut. Siksi kuvien taso ei ole tällä kertaa mitenkään päätä huimaava, mutta toivottavasti tunnelmaa on senkin edestä!

Pilpasuon uusi mahdollisuus

Joku pitempiaikainen lukija saattaa muistaa reilun vuoden takaisen, hieman surullisenkuuluisan retken Pilpasuolle. Olin kirjoittanut kovin nätisti siihen nähden, millaiset fiilikset tuosta reissusta jäi. Muistelen todenneeni tuolloin, etten lähde kyseiselle suolle enää koskaan. Enkä voi varsinaisesti sanoa ajan kullanneen muistoja, mutta ilmeisesti elämä oli käynyt liian tylsäksi, joten eräs kaunis syysaamu suuntasin corollan keulan kohti suota.

Mutta mitäs ihmettä! Jo heti lähtöpaikalle oli tuotu selkeä kartta alueesta ja reiteistä. Myös viimeksi tuskailua aiheuttaneet lahot reittimerkit oli kerätty pois ja seitsemän kilometrin mittainen luontopolku oli merkattu uudestaan hyvinkin selkeästi. Reitin loppupäässä oli edelleen huonokuntoista pitkosta, mutta pääosin polku oli hyvä kulkea. Lisäksi reitin varrelle oli tuotu luonnosta ja eläimistä kertovia leikkimielisiä tietoiskuja, joita en kyllä jaksanut pysähdellä lukemaan... Mutta lapsille ja vasta luontoharrastusta aloitteleville ehkä hauskoja yksityiskohtia.

Alkumatkasta mietin, että oonko edes oikealla reitillä, kun kaikki näytti niin kummalliselta ja vieraalta. Joskus puolessa välissä hoksasin sitten, että kiersin luontopolkua eri suuntaan kuin edellisellä kerralla. Nyt kiersin suosituksen mukaan, viimeksi mitään kiertosuuntaa ei oltu mainittu missään. (Ei tainnut olla siis edes sitä alueen karttaa lähtöpaikalla.) Itse asiassa tämä kiertosuunta olikin ehkä mukavampi. Reitillä oleva laavu tulee tällöin vasta polun loppupuoliskolle eikä heti alkuun. Myös aivan parkkipaikan vierestä löytyy laavu, mutta tämä laavu sopii ehkä pienten lasten kanssa liikkuville, joille tuo pitkä reitti on liian pitkä. Molemmilta laavuilta näytti löytyvän puuta. Parkkipaikan viereisellä laavulla puut tosin taisivat olla vasta kuivumassa. Toisella laavulla taas pöllit olivat melko isoja, joten jonkinmoinen retkikirves kannattaa varata mukaan mikäli sellainen kotoa löytyy.

Minä lähdin reitille perjantaiaamuna, ja ajattelin, että olen ainoa kulkija. Mutta niin vain oli jo joku aamuvirkku jo mennyt polkua edellä. Ohitin pariskunnan just ennen laavua ja ehdin sytyttelemään tulet valmiiksi. Rupateltiin hetki vaeltamisesta siinä makkaranpaiston ohessa, kunnes alkoi sataa lunta ja minua alkoi jo paleltaa. Aamuaurinko oli vetäytynyt pilven taa ja loppumatkan kävelinkin sitten kauniissa, harmaassa hämärässä. Kun pääsin takaisin autolle, oli koko parkkipaikka täyttynyt aamupäivän aikana. Onkohan kunnostettua reittiä alettu mainostaa jossain?

Olen parjannut myös Oulun kaupungin tapaa kertoa näistä luontokohteista. Ihan niin kuin nämä olisivat jotain salaisuuksia. Netistä tietoa on lähes mahdotonta kaivaa! Mutta nyt Pilpasuolle löytyi jopa ajo-ohjeet, siitä pisteet!

Eräs syysaamu Kainuussa

En kestä, oon taas jossain syysflunssassa! Ja tietenkin juuri viikonloppuvapaan alla. Tarkoitus olisi lähteä Kainuuseen lintujahtiin taas parin viikon tauon jälkeen ja viimeistä kertaa tälle vuotta. En just nyt siis haluaisi olla kipeänä. Lauantaille luvattiin jopa hiukan aurinkoa näitten harmaitten päivien jälkeen. Ei auta kuin yrittää kiskoa mahdollisimman paljon auringonhattu-uutetta, teetä ja monivitamiinijuomaa. Valkosipulin olen kokenut erinomaiseksi flunssantappajaksi, mutta ajattelin kuitenkin huomenna selvitä töihin enkä halua tyrmätä asiakkaita.

Vaan se siitä flunssasta, palaan vielä hetkeksi edellisen Kainuu-visiitin kuviin parin viikon taa. Yksi kauneimpia aamuja pitkään aikaan. Tai ainakin niin, että minä olin sitä todistamassa. Ja vieläpä kameran kanssa. Kaupungissa nämä aamut menevät kokonaan ohi ja usein myös tuolla kotona, ellen satu olemaan skarppina ja ajoissa ylös sängystä. Ainaista taistelua mukavuudenhalun ja upeiden kuvien välillä.

Muistattehan, että instagram (@suvipy) päivittyy hieman enemmän reaaliajassa. Olen todennut, etten tällä hetkellä pysy lähellekään samassa vauhdissa tämän blogin suhteen, mutta olen päättänyt olla stressaamatta siitä enää. Enkä halua tehdä tätä vasemmalla kädellä hutasemalla, tiedän, että ymmärrätte varmasti! Mukavaa viikonloppua!!