Kuin aamu ja ilta

Lähdin aamulla kuta kuinkin tämän näköisenä. Tosin naama ei ollut aamulla (toivottavasti) yhtä väsynyt. Siis mitään hauskaahan tässä ei muuten olisi, mutta aamu ja ilta olivat niin toistensa vastakohtia kuin mahdollista. Aloitin päivän seminaariavustajana tms. ja siksi tuollaset minulle ylihienot vaatteet...

... Mutta vastapainona ilta meni vähän rennommissa "töissä". Kävin kotona tekemässä pikaisen vaatteenvaihdon ja lähdin lapsenlikaksi. Tarviiko erikseen sanoa, että kummassa asussa ja tilanteessa tunsin olevani enemmän oma itseni. Korkkareissa ja suorissa housuissa seminaarissa vai hupparissa ja farkuissa leikkimässä junaleikkiä.

Juu, huomenna on jo perjantai ja viikonloppu, mikä tarkoittaa tällä kertaa mökkireissua. Sekin tosin työn merkeissä. Katsellaan, jos saisin huomenna vielä jotain kivaa ajastettua lauantaille!

Tajusin, miten loistavasti toi cool paljettipipo mätsää noihin kumppareihin (joka on jossain muodossa suosituin google-haku, jolla tähän blogiin päädytään)! Ja tässä siis yritin mahduttaa niitä samaan kuvaan. No, yritys on hyvä, mutta lopputuloksessa jokin mättää.

Naisellisuus huipussaan

Sain auton täksi viikoksi käyttöön ja suunnittelin jo itselleni kivan hameviikon, mutta aamun pakkaset aiheuttivat pientä jännitystä auton käynnistymisen suhteen, joten se siitä sitten... Mutta kaikkien vastoinkäymisten keskellä voisko paremmin sattua. Just kun aloin jumittaa tämän projektini kanssa paikoillani, niin postilaatikkoon oli ilmestynyt pieni paketti kera "Tässä tilaajalahjasi, ole hyvä" -lappusen! Hämärää tässä jutussa tosin on, että en oo tilannu mitään. No, nähtävästi äiti on.

Tässä vaiheessa tulee se nolo tunnustus. Kaikki omistamani kosmetiikka meni tuohon pronssinväriseen, pari vuotta vanhaan, aikoinaan joululahjaksi saatuun pussukkaan. Ainostaan uusi puuterihuisku (Ei kuvassa.) ei sinne mahtunut. Muutamat kosteusvauriot, kynsisaksien aiheuttamat rei'ät ja muut vastaavat onnettomuudet ovat teloneet tuon sellaiseen kuntoon, että olen jo jonkin aikaa suunnitellut hankkivani kokonaan uuden meikkisalkun.

Posti siis toi tullessaan aiempaa hieman suuremman pussukan (Tosin ei aivan salkkua.), jonne kaikki kosmetiikkajuttuni uutta puuterihuiskua myöten muuttivat välittömästi! Kivaa tässä on se, että nyt saan ostettuani itselleni mahdollisesti yhden ripsivärin aiempaa enemmän. Tai siis ripsivärin ylipäätään. (Note to self: Osta se meikkivoide nyt eka, ettei tarvi enää sitä purkin pohjaa yrittää saada naamaan kiinni.)

Maalaamattomuushommia

Haluisin ostaa oman asunnon ihan vaan sen vuoksi, että saisin maalailla seiniä oman mielen mukaan. Paitsi niin, täälläkin saadaan maalata ihan täysin oman mielen mukaan, mutta meijän eteisen maalausurakka on nyt kestänyt vuoden. Jos nyt saan puolustautua, niin se kyllä johtuu siitä, että talvella se eteinen on liian kylmä. Ja muita huoneita ei saa aloittaa ennen kuin se eteinen on valmis. Ja enää muita huoneita ei kannata edes aloittaa, koska ei tiedetä yhtään milloin tästä muutetaan. (Ja se on toivottavasti pian.)

Tein tänään vähän kevätsiivousta ja järjestelin makuuhuonetta uusiksi. Koska en nyt saa sinne sitä turkoosia seinää mihin oon jostain syystä saanut pakkomielteen, niin iskin tuonne punaisten verhojen seuraksi hieman turkoosia sävyä sisältävän Marilynin julisteen. (Kiitos demi-pikkusiskosta.)

Sen lisäksi jätän sängyn petaamatta ihan vaan siitä syystä, että toi aluslakana on niin herkullisen värinen. Ja ehkä myös siksi, että Batman on joskus syönyt rei'än päiväpeittoon enkä ole ostanut uutta, koska seilaan nyt tälläisessa värien välimaastossa. Ja voi olla myös pieni mahdollisuus, että oon vähän laiska asian suhteen...

Julisteet ois toki vähän arvokkaamman näköisiä kehyksissä, mutta en nyt oikeen oo jaksanu panostaa, kun noi seinätkään ei oo mitkään nätit. Ehkä sitten joskus, kun oon rikas ja minulla on se oma asunto, johon voin palkata jonkun maalaamaan loppuun ne seinät, jotka minä oon alottanut ja jättänyt kesken. Ja ehkä siinä vaiheessa vois myös ostaa julisteita, joitten alakulmassa ei ois tuota söpöä demi-tekstiä.

Maanantait boikottiin!

Kiitos Iltalehti uutisesta, talvi jatkuu normaalia pidempään. Taidan alkaa säästää traktoriin. Meinaan alkaa noi lumityöt jo nyppiä, kun lumikasat alkaa olla sen verta isoja, että en jaksa työntää sitä lunta sinne huipulle. Ja toinen mikä nyppii, en asu Venäjällä. Pääsis eroon tästä kesä- ja talviaikahärdellistä. Kännykän kello ei itsestään päivittynyt. Tai päivittyi, mutta vuorokauden myöhässä. Se tarkotti sitä, että heräsin tänä aamuna jo mukavasti puoli kuusi. Kun olin palloilut sen 20 minuuttia, tajusin tilanteen ja menin takas nukkuu. Ajastin herätyksen oikeeseen aikaan, mutta jostain syystä se heitti sen sitten vasta huomisaamulle. Onneks satuin olemaan kotona, joten heräsin sitten siihen kun isä tuli sanomaan, että lähetään Kajaaniin kymmenen minuutin päästä. Kiva lentävä lähtö siinä sitten.

Onneks oon näin peruspositiivinen ihminen. Jaksoin repiä tänään tunnin ajan huumoria Matin treffeistä ja sitten aloin miettiä, että oon tosiaan maailman huonoin ystävä. No, oikeestaan en sittenkään lopettanu sitä kettuilua. Sen sijaan aloin miettiä, että miks ihmeessä se ei oo jo poistanu minua Facebookista, mesestä, puhelimestaan ja aivoistaan. (Miks maanantain jälkeen ei voi olla viikonloppu?)

Tosiemäntä

Lohikukkoset (n. 12 annosta)

Ruiskuori:
1 dl kylmää vettä
0,25 tl suolaa
1,5 dl ruisjauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl öljyä

Täyte:
100 g maustamatonta tuorejuustoa
150 g kylmäsavulohta

1. Sekoita ruiskuoren ainekset keskenään.
2. Voitelemuffinipellin kupit margariinilla. Muotoile taikinasta 12 palloa ja painele taikinapallot muffinivuokien pohjalle ja reunoille.
3. Nostele lusikalla tuorejuustoa kukkojen pohjalle ja laita päälle viipaloitua lohta.
4. Paista 250 asteessa n. 10 minuutin ajan.