Överimuokkausta - Ennen ja jälkeen

Oon vähän kiireinen (tai ainakin minun pitäisi olla..) näiden juhlajärjestelyjen kanssa. Oon siis yksin kotona ja täällä olisi varmaankin aika paljon tekemistä vielä. Putsasin kuitenkin jo pianon. Seuraavana olisi vuorossa varmaankin vessa. Mutta en millään meinaa malttaa, ja kun ulkonakin on niin mahtava sää!

Mutta siis säätäkin suurempi syy on se, että lainasin eilen Helin kameraa, koska sillä voi ottaa videoo, mitä minun kameralla ei voi. Jos nyt kuitenkin laitetaan järki ensisijalle, niin sen videon editointi jää sunnuntaille ja julkaisu ties mihin saakka. Kuvia otin vähemmän, mutta ehdittiin tehdä Jussin kanssa nopea valokuvausreissukin. Maastopyöräilyn merkeissä, kuinkas muutenkaan. Muokkasin kuvia tällä kertaa jopa hieman överiksi ja ajattelin, että minun lukijakunta kun ei välttämättä ole pääsääntöisesti maastopyöräilykuvien suurinta kohderyhmää, niin toin tähän vähän lisäkiinnostusta tällaisella "mitä muokkauksella saa aikaan" -teemalla.

Vasemmalla täysin muokkaamaton, oikealla muokattu kuva.

Oikeastihan olen surkein muokkaaja ikinä. Minulla on koneella vaikka mitkä ohjelmat, mutta en osaa käyttää niitä. Eikä minulla ole ollut niin paljoa intoa, että olisin päässyt kovinkaan pitkälle, vaikka aina tasaisin välajoin yritän. Niinpä käytän muokkaamiseen lähinnä ilmaista PhotoScapea. Ylipäätään en koe muokkaavani kuviani kovinkaan paljoa, säädän ainoastaa värisävyjä ja ja terävöitän. (Jollekinhan tämäkin on tosin jo melko radikaalia.. Mielipidekysymyksiä, joista voi kiistellä ikuisesti.) Mitään kloonauksia en edes osaa, joten mahdolliset finnit saavat olla naamassa, jos ne siellä olivat myös kuvanottohetkellä.

Vasemmalla täysin muokkaamaton taas, ja oikealla on sitten vedetty överit.

Nämä pyöräilykuvat olivat mielestäni muokkaamattomina tosi mitäänsanomattomia. Oon huomannu, että ongelma tällaisten kuvien ottamisessa on se hiton tarkennus. Ois tärkeetä saada tausta sumeaksi, jotta kohde erottuisi noista puista. Silloin kuitenkin on mahdotonta saada osumaan pyöräilijä lähellekään tarkkuusaluetta. Siksi näitä tulee muokattuakin melko paljon. Nyt riitti valo, mutta vastaavissa lumilautailukuvissa (talven pimeys) on välillä ongelmallista myös tuon liike-epäterävyyden poissaanti ja silloinkin joutuu usein tekemään melko rajuja jälkikäsittelyitä. Mutta toisaalta tykkään, kun välillä saa hullutella ihan luvallisestikin.

Olen varmaan jauhanut aiheesta ennenkin, mutta tällaisia vastaavia ennen-jälkeen -kuvia en muista julkaisseeni, joten miten uppoaa? Kuinkas muokkaukset tässä toimivat? Menikö yli vai menikö nappiin? Entä kuvat täällä blogissa ylipäätään?

P.s. Kuvat on tosiaan otettu vaihteluksi EOS 1100D:llä, ja ei hullumpi peli tuokaan!

Suolla

Ei tämä tauti ainakaan paranemaan päin ole. Alkaa olla keuhkot riekaleina ja korviinkin jo sattuu. Kauheesti naurattaa. Kauheesti ei naurata, että täytin tänään kaksikymmentäneljä. Sen kunniaksi mentiin Kajaaniin ostamaan Helin juhliin lautasliinoja. Poikettiin tosin myös korukauppaan ja sain äidiltä lahjaksi rannekorun. Ja ostin myös punaiset kengät. Sen kummemmin ei juhlittu, koska meillä on kunnon juhlat lauantaina, niin syön kakkuni sitten. Ja muutenkin, tää yskä ei kauheemmin houkuta pippaloimaan. Äänikin lähtee ihan just... No, sen verran voisi, että jos korkkais yhen skumppapullon tuolta kaapista pyörimästä.

Tähän vielä nopsaa nämä asukuvat. (Kiitti Helille!) Hame on äitin vanha ja kaulahuivi on nyt ollu tosiaan vakkarivaruste ja tulee varmaan olemaan vielä seuraavatkin päivät. Nyt sitä skumppaa!

Näin se kesäloma toimii

No heippa, se loppuviikkohan meni vähän hulinalla. Oli vähän siivous-, pakkaus- ja eräitä läksärihommia. Olin tosin itse mukana vain alkuillan ja muiden kiskoessa lakushotteja kippistelin kokiksella ja suuntasin aamuksi töihin. Sen verran ehdin kuitenkin piknikkeillä, että sain ihanan kurkkukipeän aamuksi. Ja yskän. Pelkään tässä, että tämä etenee vielä keuhkoputkentulehdukseksi... Mikä ihana alku kesälomalle. Kesälomalle. Elämäni ensimmäiselle kesälomalle töistä! Ajoinkin tänään heti töitten jälkeen tänne Kainuuseen juomaan äitin mustaherukkamehua ja uskomaan saunan ja maalaisilman parantavaan voimaan.

Kesälomasuunnitelmat ovat vielä täysin auki tämän viikon jälkeen. Nyt hengailen kotosalla valmistellen Helin juhlia. Sen jälkeen ehkä jotain pientä reissua, jos inpiraatio sattuisi iskemään. Mutta huomenna aloitan videoprojektin. Tässä tosin on vielä muutama ehkä-tekijä. Videokameran toimivuus, mahdollisten videoiden siirtäminen koneelle onnistuneesti ja niiden käsittely mahdollisen siirron onnistutttua. Mutta onhan tässä aikaa värkätä...

Huomenna meen ehkä myös moikkamaan Kajaania. Jaiks.

Batman hallitsee kyllä tuon kuvassa fiksulta näyttämisen... Vähän oli kaveri mielissään, kun suoraan kotiin tultuamme puin sille pelastusliivit päälle ja pyöräilin rantaan. Ja annoin luvan hypätä veteen. Batman oli niin täpinöissään, että hypääsi suoraan laiturilta, koska eteneminen olisi ollut muuten astetta liian hidasta. Haha! Ongelma tuli siinä vaiheessa, kun totesin, että nyt alkaa riittää. Jouduin hakemaan parit vauhdit rannasta, ennen kuin sain ukon ylös järvestä.

Mutta nyt minä lähden syömään kaikkea mahdollista, mitä täältä löydän. Ja sitten nukkumaan, alkaa nimittäin tosissaan väsyttää viime aikoina kovin lyhkäisiksi jääneet yöunet.

Kuvien hässäkät oli päällä siellä läksäripiknikeillä, joilta sitten tämän taudin hankin. Ens kerralla laitan päälle mm. pilkkihaalarit.

No joku pöljä

Apuaa, oon taas eläny jotain ihan omaa elämääni blogimaailman ulkopuolella. Ja nytkin pitäs olla kymmenen ja puolen minuutin päästä matkalla töihin. Otin tuossa kuitenkin pikaisia asukuvia, mutta en tietenkään ehtiny saada niitä tänne, joten joudun jättämään yöhön, jolloin pitäisi toki nukkua, koska meen huomenna heti aamuvuoroon. Mutta hei, vähän ennakkoa tai sitten se lopullinen postaus, jos nyt päätänkin olla fiksu ja skipata yöpostaukset. (Luulen, että ei pelkoa..)

Eikö näissä kuitenki tuu tuo asu melko hyvin esille, että tarviikohan ees julkasta loppuja..? Siis miten ihminen kykeneekin näyttämään noin hämmästyneeltä (vasen puoli) kuvassa, jonka on itse ottanut... Tuosta oikeanpuoleisesta en sitten sanokaan mitään.

Minulla on joku ihana kesäflunssa (Nukuin päiväunet puolialasti parvekkeella tässä taannoin...)  ja kurkku sen verran kipeä, että olen suosiolla rakennelut viime päivien pukeutumiset tuon kaulahuivin ympärille.

Mutta nyt kiireesti töihin!

Meressäkahlaaja

Alkaa loppua huumorintaju. Minulla ei oo tällä hetkellä oikeastaan yksiäkään kenkiä, joilla voisin kävellä. Minulla on rakko jopa päkiässä. Sen lisäksi sain kuin sainkin perinteisen aurinkoihottuman, tällä kertaa se on kaikista ärhäkimpänä, ylläripylläri, jalkapöydässä. Kirvelee ja polttelee jo ilman kenkiäkin. Juoksin hakemassa äsken apteekista kortisonia, niin jospa saisin nukuttua kuitenkin.

Oon rymynny koko päivän ympäri Hietasaarta, käytiin Vilin kanssa kuvaushommissa. Hyvä, etten joutunut uimahommiin tämän urhautuvaisuuteni takia. Kuvattiiin nimittäin Nallikarissa joutsenia, ja kahlasin jonku sata metriä merelle niin, että pääsin niitten taakse. Lopulta olin polvillani vedessä sen kameran kanssa.Olin jonkun parikymmenen metrin päässä, ja lähemmäs en uskaltanut, kun linnut aloitti jäätävän metelin. Tämän jälkeen kierrettiin vielä saaren toiseen päähän luontopolkua ja tultiin huvila-alueen läpi takaisin Vilille tekemään ruokaa.

Lisäksi juttelin Vilin kanssa ja totesin, että todellakin menen ja ostan sen uuden kameran. Lisäksi heiteltiin vähän hullujakin ajatuksia valokuvaushommien suhteen, joten oon vielä enemmän fiiliksissä näistä hommista ylipäätään. Nyt vaan pitäisi pistää tilausta menemään, niin sais taas yhen askeleen eteenpäin. Aloin jo suunnitella blogihommiakin uusiksi, haha!

Just kun olin päättänyt tuon edellisen objektiivin hankittuani, että oon tyytyväinen kalustooni. Niin höpöhöpöt.

Koska lähdettiin valokuvaamaan, niin ajattelin mennä turvallisesti housuissa. Kun lähdin, oli vielä melko "viileää" verrattuna eiliseen, joten päädyin t-paita -tyyppiseen ratkaisuun ja lisäksi hattu päätä lämmittämään. Kun sitten raahasin tuota kymmenen kilon painoista kamera-arsenaaliani halki Oulun siinä hiki hatussa, niin totesin, että voisin tarvita myös sellaisen kätevän reppusysteemin kameralle. Nälkä kasvaa syödessä jne.

On muuten taas vähän äitin kaapista poimittua asustetta, sekä aurinkolasit että helmet. Aurinkoihottuma on omaa. Ja nuo helteessä levinneet rajaukset silmissä myös. Nämä kuvathan olisi voinut toki ottaa ennen sitä reissua, eikä vasta mereen pulahduksen ja lintutorniin kiipeilemisen jälkeen, mutta ei näköjään ole niin justiinsa.