Jälkeen ilman ennen-osuutta

Suvi täällä moi, en tiijä olisiko tällaisen suunnittelemattoman blogitauon jälkeen korrektia esitellä itsensä siltä varalta, että joku on unohtanut...

Ei mene aina ihan suunnittellusti, tämäkin kirjoitus on roikkunut pään sisällä odottamassa ulospääsyä. Toissapäivänä en ehtinyt koska en edes muista enää miksi. Eilen ajauduin töiden jälkeen juoppokuskiksi ja sen jälkeen vielä lähes tunnin yölenkille, koska keksin yhtäkkiä, että Oulussa on menossa joku light art -hässäkkä. Kiertelin sitten paikalliset puistot läpi keskellä yötä. Aamulla nukuin vahingossa vähän pitkään ja oli jo kiire töihin. (Toisin sanoen jumitin katsomassa YouTubesta Karpolla on asiaa -videoita.) Ja tänään meille tuli töiden jälkeen vielä poikia kahville (Mikä normaali vuorokausirytmi?), mutta nyt lopultakin heitän nämä kuvat kehiin ennen nukahtamista!

Tämä on suunnittelematonta jatkoa edelliselle postaukselle, joka toimii ennen-kuvana! Meidän asunnon keskipisteeksi on muodostunut tosiaan tuo peili-kynttiläpöytä -kombo. Sain tosin Vilholta siihen yllärinä yhden kauppareissun jälkeen minisypressin, joka on nyt meidän joulukuusenkorvike. Menin jo hätähousuna iskemään siihen koristeeksi koristehelminauhaa. Joulupallot lupaan ripustaa vasta paljon myöhemmin...

Käytiin tosiaan siellä Ikeassa taas ja tällä kertaa hamstrasin lähinnä kynttilöitä, mutta parhaat löydöt olivat ehdottomasti nuo kynttilänjalat. Upeat ja tuovat vähän tasoja tuohon kynttiläpöydälle. (Pikkutuikkukupit on Clasulta, niihinkin minulla on ostokielto nykyään...) Nuo Pentikin kristallijalat on tuossa vaan kokeeksi ja lähtevät todennäköisesti omalle paikalleen ruokapöydälle, kun vaan saan sen siivottua.

Ja sitten pieni DIY-osuus:

Kun taloudesta puuttuu nätti kukkaruukku, peitä ruma ja muovinen ruukku kirjan sivuista taitellulla lieriöllä. Aivan hyvä ja kellastunut paperi sopii itse asiassa mainiosti yhteen tuon havun sävyn kanssa. Tällä kertaa minulta löytyi jopa kirkasta teippiä, niin ei tarvinnut askarrella esim. jesarilla. Vaikka se olisi varmasti ollut paljon enemmän minun näköiseni...

Ostin Ikeasta myös mustia kynttilöitä ja nyt jo harmittaa, etten ostanut useampia. En raaski nimittäin polttaa nuita ollenkaan, saavat olla koristeina nyt ainakin jonkin aikaa. Mätsäävät hyvin tuohon peiliin ja tuovat vähän asennetta kynttilähempeilyhommiin. Ei mene aivan pehmoksi. Verratkaapa vaikka huviksenne tätä tuohon ensimmäiseen kuvaan. (Ostin myös punaisia, mutta tuli liian joulufiilis, joten poltan niitä vasta sitten kuukauden päästä, kun on jouluaatto!)

Nyt lupaan vaihtaa jo aihetta ja olla kuvailematta kynttilöitä uudestaan ja uudestaan. Tämä nyt vaan on ollut vähän pakon sanelemaa, koska valoa on huomattavasti mukavampi kuvata kuin pimeyttä...

Läpällä heitin tämän postauksen näköjään myös tuonne DIY-kategoriaan. Kuinka alas ihminen voi vajota?

VALO

Oon yrittäny tässä väkertää sitä reissuvideoo, mutta koska oon ollu vähän laiska sen suhteen, niin saatte vielä jotain muuta. Otin vähän varaslähtöä ja asensin jouluvaloja. Leviää pää tämän pimeyden kanssa, ei valoa missään. Jossain varastossa on vielä kynttelikkö, sen jätän vasta joulukuulle, jotta minua ei vois pitää täysin joulupetturina. 

Lähdin Clas Ohlsonille (Minun uusi lempparikauppa.) ostamaan miehekkäästi rautalankaa, mutta päädyinkin ostamaan rautalangan ohessa viinipumpun ja tuikkukuppeja. Tänään kaivoin esiin miehekkään työkalupakkini, ripustaakseni seinälle peilin. Kaiken takana on nainen, sittenkin. Mutta olipahan jo aikakin, peili nimittäin on viime talven Ikean reissulta hankittu ja odottanut ripustamista sieltä saakka. Kiviseinien vuoksi kiinnityshomma on vähän venähtänyt, mutta tein tänään sitten rautalankapatentin ja peili roikkui seinällä huiman kolmen ja puolen minuutin operaation jälkeen.

Tuli nimittäin vähän kiire tämän homman kanssa, koska aloin jo suunnitella uutta Haaparannan matkaa ensi viikolle...

Poroja ja kyläkauppoja

Kotiuduttiin reissusta vasta tänään ja ihan hyvä niin, kärsin eilisen nimittäin jostain aivan käsittämättömästä olosta. En tiijä, lisätäänkö Kuusamossa oluen joukkoon jotain ekstraa (En ihmettelisi..), mutta minulla ei ole koskaan aiemmin ollut yhtä huonoa ja outoa oloa kuin eilen. Ei päänsärkyä, ei nälkää eikä janoa. Vain jäätävä heikotus ja paha olo, yritinkin jo miettiä, että mitä oikein olen syönyt ja löytää syytä sieltä enkä siitä oluesta. Mutta oli miten oli, tänään olo on jo huomattavasti parempi, jos pientä turnausväsymystä ei oteta huomioon. Ja sitäkin ehdin jo hoitaa pienillä päiväunilla. 

Otettiin siis pieni irtiotto kotioloista ja lähdettiin kohti itää. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli tosin jo Taivalkoskella, jonne jäätiin yöksi ja jätettiin sitten aamulla Batman hoitoon. Ennen lähtöä tehtiin kuitenkin aamulenkki Taivalvaaralle. Lunta!

Taivalkoskella pysähdyttiin vielä 130-vuotiaalle Jalavan Kaupalle. Aivan uskomaton paikka, uutta ja vanhaa tavara sekaisin keskenään. Ja koko iso, vanha talo aivan täynnä! Erityisen söpö oli tuo ylemmässä kuvassa oleva alerekki. Alemmassa kuvassa "sovituskoppi" eli sovitushuone. Uskomaton paikka.

Tällä kertaa matkaan ei kuitenkaan tarttunut mitään, juotiin ainoastaan erittäin makoisat kahvit itse paistettujen munkkien kera. Kauppaan täytyy varmaan päästä uudestaan, tällä kertaa kaikki aika meni vain ympäri pyöriessä ja vingahdellessa kaikelle ihanalle.

Päivä pyörittiin Kuusamossa moikkailemassa Villen tuttuja ja sukulaisia, ja illan päälle ajettiin vielä katsomaan Rukan avajaisia. Katsottiin Raappanan ilmaiskeikkaa ja ajatuksena oli nähdä vielä ilotulitukset ja soihtulasku, mutta koska oltiin liikkeessä kaupunkivaatteilla, niin alettiin olla jo niin jäässä, että katsottiin paremmaksi ajatukseksi suunnata autolle ja takaisin kohti Kuusamoa.

Illaksi mentiin sitten Villen veljelle pelaamaan Buzzia ja jatkettiin siitä sitten vielä niille muutamille surullisenkuuluisille oluille Vanhaan Mestariin. Sunnuntailta ei yllättäen ole yhtään kuvaa, koska yritin pysyä vain hengissä ja uloskin liikuttiin vasta hämärän tultua. Mentiin sitte takaisin Taivalkoskelle hakemaan Batman ja nukkumaan vielä yksi yö. Tänään kotimatkalla yritin kuvailla poroja, mutta seuraava lienee onnistunein ja kuvaa hyvin kotimatkan kuvien tasoa.

Kuvien sijaan keskityin ottamaan pieniä videonpätkiä. En ole katsonut niitä läpi vielä, mutta jos siellä on vähääkään kelvollista materiaalia, niin teen ehkä ihan pienen reissuvideon!

Yön ritari

 Hei, huijasin teitä tietämättäni, kun sanoin, että viikonloppuna täällä elellään hiljaiseloa. Löysinkin näitä muutamien päivien takaisia kuvia ja ajastelin näitä teidän iloksenne, koska Batmanista tykkäävät kaikki. Ainakin minä ja meijän äiti, joka soittaa ja kysyy, että mitä Batmanille kuuluu tai että millon tuutte kotiin, koska on ikävä Batmania. En oikeasti tiedä yhtäkään (Okei, yhden, mutta se ei edes antanut Batmanille mahdollisuutta.) ihmistä (Tai sitten se ei ole ihminen lainkaan...), joka ei Batmanista tykkäisi.

Yhtä haastavaa on löytää ihmistä, josta Batman ei tykkäisi. Tuossa koirassa on niin paljon rakkautta, että sitä riittää kaikille ja Batman kyllä osaa sitä jakaa. Toisille koirille sitä rakkautta ei sitten ihan yhtä estoitta riitäkään. Muutaman kerran ollaan käyty paikkaamassa korvaa, kun on otettu yhteen jonku kanssa. Mutta tässäkin ollaan edistytty viime aikoina, päästään jo koirapuiston ohi räksyttämättä. Itse asiassa jokunen viikko sitten pystyttiin jopa olemaan aidan sisäpuolella yhtä aikaa toisen uroskoiran kanssa! 

Tämä postaus on omistettu Batmanille, joten allergisten kannattaa laittaa blogi kiinni nyt! Batman halusi paljastaa itsestään muutaman oleellisen faktan.

• Batmanin paras kaveri pentuaikoina oli Möhis-kissa.
• Batman syntyi pentueensa ensimmäisenä. Batman oli myös ensimmäisenä ruokakupilla.
• Batman täytti just neljä vuotta.
• Batmanin nimi tuli vahingossa, se oli alunperin semmoinen väliaikainen lempinimi. Hävetti huutaa Batmania koirapuistossa...
• Batmanin oikea nimi on Carpathian Forest Gentleman.
• Batmanille puhkesi puolentoista vuoden iässä autoimmuuni hemolyyttinen anemia, mikä oli viedä Batmanin hengen. Batman oli hetken liikkumiskiellossa ja söi lääkkeitä lähes parin vuoden ajan. Minä valmistauduin viemään Batmania Helsinkiin verensiirtoon, mutta onneksi ei tarvinnut lähteä. Toistaiseksi ollaan kuivilla.

• Batman tykkää kiipeillä, hyviä kohteita ovat esim. puut ja penkit. Ja sänky.
• Batman tykkää suklaasta, mutta ei hedelmäkarkeista. (Huom! En ole tahallani syöttänyt Batmanille suklaata, se on omatoimisesti hankkinut sitä. Hedelmäkarkit se jätti syömättä maisteltuaan ensin.)
• Batmania ei haittaisi, vaikka kaikki maailman makkara loppuisi, kunhan vaan juusto saataisiin säästettyä.
• Batman on opettanut myös oppipoikansa pohjanpystykorva-Junnun rakastamaan juustoa yli kaiken.
• Batman on haukkunut metsoa varsin oikeaoppisesti.

 

•  Meijän äitillä ja Batmanilla on aina muutaman tunnin päivittäiset rapsutussessiot, kun mennään käymään kotona.
• Batman rakastaa uimista yli kaiken. (Paitsi juuston yli.)
• Batman nukkuu joka yö sängyn alla. Päiväunet otetaan usein pöydän alla.
• Batmanin lempiharrastus on paimentaa talitiaisia. 
• Batman on bordercollie.

• Batman on paras.

Ei valoa missään

Lupailin teille jotain kunnollista postausta vaihteeksi, ja minä tosissani yritin! Mutta minusta tuntuu, että me ollaan ajauduttu johonkin mustaan aukkoon, koska en nää valoa missään. (Tää ei siis oo mikään henkinen olotila, heh, vaikka vähän dramaattiselta kuulosti...) Yritin ottaa asukuvia, ensin sisällä, työmaavalon kanssa. Ei riittänyt, menin parvekkeelle, mutta ei riittänyt sielläkään. Luovutin ja lähdin apteekkiin ostamaan D-vitamiinipurkin ja jotain ihmevettä, jonka pitäisi auttaa näitten silmien poltteluun. Sietäis auttaa, kun maksoin pienestä vesipurkista seitsemän euroa. Toistaiseksi ei oo auttanu oikein mikään. Yritin pitää eilen välipäivän silmämeikin suhteen ja piilottelin silmiä imagolasien takana.

Käytiin Pasin kanssa kahvilla taas, koska ei voitu lähtee kuvaamaan jo sen mainitun valonpuutteen vuoksi. (Oon totaalisen unohtanu kertoa, että Pasi löytyy Instagramista, @paspartuu_ , hoksatkaa tuo _alaviiva_!) Sitten käytiin ostaa samiskumpparit vahingossa. Sitten soitti Reza, että missä oon ja olin yllättäen melkein ihan vieressä! No, me mentiin sitten Clas Ohlsonille. (Minä ostin permanenttitussin ja Reza valokuvakehyksen.) Koska tuosta hillittömästä shoppailusta tuli niin kova nälkä ja jano, niin mentiin vielä Hemingway'siin syömään herkkukori ja juomaan yhen oluet. Ja glögit. 

Sitten tuli Ville ja mentiin leffaan katsomaan Captain Phillips, koska Tom Hanks. Oli hyvä leffa, koska Tom Hanks, mutta jännitin koko ajan niin hulluna, että olin ihan hapoilla ja tärisin (Meinasin kirjottaa kahesti, että törisin..), kun se leffa lopulta loppui. En sitten yhtään siedä tuonkaltaista jännitystä. Pääsisiköhän näillä näytöillä esim. Hesariin tekee leffa-arvosteluja?

Tässä kuitenkin nämä eilisen asut. Oli hauska shoppailla Partioaitassa kumppareita noissa tamineissa. Myyjä oli että eh, voinko auttaa ja minä tietty heti häsää, että oisko villasukkia, kun on nyt mukana vaan nää sukkahousut. Ois tehny mieli huutaa, että en kyllä oikeesti oo mikään hienohelma... 

Otin tosiaan nää kuvat myös parvekkeella, on ehkä hitusen enemmän valoa ja näkyypähän värit paremmin. Siis musta ja harmaa. 

Tajusin, että kohta on taas viikonloppu!! Arvatkaa mitä! Minä lähen pienelle viikonloppu-road tripille, joten blogissa voi olla melko hiljaista, mutta lupaan ottaa sitäkin enemmän kuvamateriaalia ensi viikolle. Instagram @suvipy päivittyy kuitenkin varmaan melko tiuhaan ja reaaliajassa.

Miltäs asukuvat näyttävät pitkästä aikaa?