Löysin yhen liian inspiroivan blogin. Tai no, sain sentään jotain hyvääkin aikaiseksi. Raahasin meille tässä taannoin mummolan luhin vintiltä löytämäni isän ja sen veljen vanhan helmitaulun, joka oli jonkinlaisen pöly- ja homekuorrutteen peitossa. Se jäi odottamaan puhdistusinspiraatiota, kunnes tänään otin operaatioksi putsata jokaisen helmen erikseen. En tiijä, miks hamstraan jotain kouluaiheisia sisustuselementtejä tänne. Suunnittelin jo iskeväni täällä jo muutettaessa lojuneen koulun liitutaulun seinälle.. Huh, ei kellään ois semmosta kun kuumemittari?
Joo ja se inspiroitumisen huono puoli on se, että se mitä ei löydy mummolasta, pitää ostaa. Päätin katsastaa tämän pikkukaupungin uuden (ts. sellaisen, jossa itse en ole vielä vuoden aikana ehtinyt käydä) kirpputorin. Löysin niin paljon pulloja, että en saanut kannettua niitä kassalle yksin, vaan jouduin käyttämään Kapea orjatyövoimana.
Kaksi houkuttelevaa pulloa jätin kauppaan. Ja yhden kynttilänjalan, joka joutui sitten yli viiden euron hintansa vuoksi jäämään sinne kirpparille. Kun värikään ei ollut täydellinen... (Onneks tajusin vasta kotona, että miten hienon siitä ois voinu saada mustalla spray-maalilla. Hitto, täytynee syöksyä hakemaan se huomenna. Ja nyt hoen itselleni, että viis ja kuuskyt on liian paljon kyseisestä steariinin kuorruttamasta kynttilänjalasta. Mut toisaalta tuommonen maksaa kaupassa vähintään sen kakskyt... Samalla vois hakee sen keltaisen pullon, jonka jätin sinne myös...)
P.s. Olin citymarketissa kuulevinani musiikin seasta jotain tiukujen muodostamaa helinää. Alkaa taas tämä joka marraskuinen markettien välttely, koska yksinkertaisesti loskasää ja joululaulut eivät vaan sovi yhteen. Saattaa olla, että saan niiitten yhdistämisestä vähintäänkin jonkinasteista pahoinvointia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!