Loppukesän konttauskuvat

Vastapainoksi vähän rosoisemmille pyöräkuville palasin taas tähän vanhaan tuttuun "makaan vesilätäkössä ja kuvaan rehuja" -tyyliini. Minua alkaa toisaalta vähän kyllästyttää nämä kuvat, mutta toisaalta tykkään siitä, miten kameralla näkee maailman pienet yksityiskohdat totaalisen eri tavalla.

Ristijärvellä ollessani lähdin käymään mummulassa ja otin kerrankin kameran mukaan ja vieläpä kannoin sitä kädessä, jotta varmasti tulisi kuvattua. Ensimmäisessä kuvassa on kivi Suvitien varrelta. Meijän mummulla on melko lähellä lapsuudenkotia, mutta koska reitti sinne kulki ison ja vilkkaan valtatien kautta, tehtiin mummolaan oikotie metsän läpi, mikä nimettiin Suvitieksi. Joku vuosi sitten osa Suvitiestä jäi kevyenliikenteen väylän alle, niin meinasi käydä myös tuolle polun varren isolle kivelle, mutta työmiehet jättivät sen onneksi paikoilleen, kun nätisti pyydettiin. Pysähdyin pitkästä aikaa katsomaan kiveä tarkemmin ja kivenkoloissa on vieläkin meidän sinne lapsuusvuosina tunkemat kuusenkävyt!

Täällä on ollut koko kesän kovin hiljaista, mikä on ihan ymmärrettävää, koska kesällähän ei saa istua sisällä tietokoneella... Mutta vaikka kuinka vastustelin, niin faktahan on, että ensimmäiset keltaiset lehdet ovat ilmestyneet puiden oksiin ja syksy tulee vähitellen, kaikesta huolimatta! En oo kuitenkaan vielä uskaltanut polttaa kynttilöitä, koska se jos mikä olisi jo niin selkeä merkki siitä, että kesä on lopuillaan. Joko siellä on valmistauduttu syksyyn tai ehkä jo jopa henkisesti siirrytty siihen? (Joudun kyllä myöntämään, että olen aloittanut kaulahuivien käytön, mutta pistän sen tämän ankaran flunssan piikkiin..)