Pojat Ainolassa

Uhmasin eilen flunssaa, koska tympäsi sairastaa sisällä, kun ulkona on niin lämmin. Otin sitten puhelua puiston toiselle laidalle ja Pasi oli heti mukana suunnitelmassa. Poikkesin matkalla apteekkiin ostamaan Finrexit aamuksi, mutta jatkettiin siitä sitten Ainolaan. Tällä kertaa tosin yhdistin iltalenkin ja Batmankin pääsi mukaan. Sorsajahtiin.

Valittiin tällä kertaa reitiksi joku pikkupolku, jota ainakaan minä en ollut ennen kulkenut. Hyvä idea, koska löydettiin tosi nätti ja satumainen lampi. Tai oikeastaan oltiin kuvailtu tuossa vastarannalla aiemminkin, mutta toisesta suunnasta katsottuna maisema oli täysin erilainen! Lisäksi satuttiin sopivasti auringonlaskun aikaan, saattiin kiva valokin. Tosin kuvaaminen ois voinut olla astetta hauskempaa, jos en ois aivastellut sarjatulella ja jos minun silmät ei ois vuotaneet vettä Niagaran lailla.

Batman yritti mennä joka välissä joko uimaan tai jahtaamaan sorsia. Oishan se ollut lystiä päästää se tuonne lampeen porkkaamaan, mutta en halunnut yöksi märkää ja haisevaa, sorsia oksentelevaa koiraa makuuhuoneeseeni. Niinpä Batman alkoi kostoksi hidastella. Suostui kävelemään kolme metriä kerrallaan ja heittäytyi sitten maihin nuuskimaan multaa.

Pyysin Pasia ottamaan asukuvia blogiin, pitkästä aikaa jotain muutakin kuin parveketta. Asu itsessään ei ole kovinkaan erikoinen, mutta reppu! Minulla on reppu! Olin jo pitempään miettinyt repun kätevyyttä esim. tällaisilla kevyillä iltalenkeillä, joille haluaisi ottaa kameran mukaan. H&M:lla pyörittelin käsissäni parinkympin reppua, mutta jätin sen hyllyyn ajatuksena tarkistaa vielä repputilanne kotona. Kainuussa pyörähtäessäni löysin sitten tuon dalmatialaisrepun, jota taisin käyttää 3-4 -luokilla.

Olen kai ylittänyt sen hetken, kun ikäkriisi alkaa tulla ajankohtaiseksi, ja vastaiskuna tälle on sitten taantumus pikkukoululaiseksi. (Onneksi ensimmäisestä koulurepustani oli vetoketju rikki...)

Oli miten oli, olen todennut repun erittäin käteväksi asusteeksi. Sinne mahtuu puoli elämää ilman, että näyttäisin siltä, että olisin muuttamassa mihinkään ja se kulkee selässä aivan huomaamatta. Mitä sitten, jos näyttää kymmenen vuotta ikäistään nuoremmalta. Näytän siltä joka tapauksessa. Tosin repun ja korkkareiden tai hameen yhdistelmää olen toistaiseksi vältellyt. Olen ratkaissut tilanteen olemalla käyttämättä hameita tai korkkareita. Hehe. Teini-ikäinen poikatyttö-Suvi is back.