Hylätty ja tuhottu

Nyt on taas hylättyjen kohteiden kesäkausi korkattu! Tämä paikkahan on ollut tiedossa jo pitkään, ja ollaan tämä Pasin kanssa osittain jo tutkittukin. Tuolloin pääosa rakennuksesta oli kuitenkin suljettujen vaneriovien takana. Nyt sisälle taas pääsee - ainakin hetken aikaa. Otin astetta liian vilkkaan mielikuvituksen lisäksi mukaan myös Villen, koska en uskaltanut mennä yksin. Ja toisaalta, tuollaisissa vanhoissa rakennuksissa on aina riskinsä muutenkin.

Tämä puoli oli kyllä tuhottu melko rankalla kädellä. Seinät oli vedetty maalilla ja kaikki irtain revitty irti. Roskia, lasia ja muuta sälää ympäriinsä. Odotukset paikasta oli melko korkealla, mutta täytyy myöntää, että petyin isosti. Syynä on varmaan pitkälti juuri tuo ilkivalta, kaikki alkuperäisyyys oli kadonnut. Ainoa whoa-efektin aiheuttanut asia oli hissikuilu.

Ihan huipulle saakka en yksinkertaisesti uskaltanut nousta. En korkean paikan vuoksi, vaan pulujen ja tuulen. Vähän väliä kuvittelin, että rakennuksessa liikkui joku muukin. Olin kuulevinani askelia, vaikka loppujen lopuksi se olikin vain joku kaapeli, joka hakkasi tuohon verkkoon ilmavirran mukana. Ja juuri, kun sai mielen rauhotettua, niin jostain pölähti joku pulu päin näköä. Mutta en kyllä usko, että mitään menetikään, ainakin kaikki alemmat kerrokset olivat toistensa kopioita. Ja yhtä hajotettuja.