Kaksi hylättyä

Mennyt kesä on valitettavasti jäänyt hyvin hiljaiseksi autiotalokesäksi. Jo tiedossa olevat talot on käyty läpi, ja jostain pitäisi löytää uusia. Mutta kun ei näitä etsimällä tahdo löytää, ja ehkä hyvä niin. Minulla on kuitenkin ollut jo pitempään tiedossa eräs potentiaalinen. Se vain on vähän keskellä ei mitään, eli asioikseen ei tule lähdettyä. Ja silloin kun olen matkalla, ei suoralla tiellä saa aikaiseksi nostaa jalkaa kaasulta. Paitsi nyt, kun Pasi oli mennyt tutkimaan tämän talon ennen minua!

Nimesin tämän vaatetaloksi, sillä siellä täällä roikkui hengareihin jätettyjä vaateparsia. Aivan kuin talossa olisi ollut pyykkipäivä juuri ennen yllättävää lähtöä. Toisaalta tämäkin talo vaikutti harmillisesti olleen viimesimmäksi varastokäytössä, joten sellainen elämisen autenttisuus oli hukkunut rojujen alle. Lehtikasoista bongasin vuosiluvun 1981, mutta tiedä sitten, missä vaiheessa talon vaiheita nuo lehdet ovat tuonne kulkeutuneet. Talon kuisti oli romahtanut, samoin savupiipun tilalla oli enää reikä katossa. Yläkertaa en mennyt tutkimaan, mutta todennäköisesti luonto on jo ottanut siellä vallan ja on vain ajan kysymys, milloin koko rakennus romahtaa.

Kävin myös eräällä toisella talolla, jonka olen käynyt katsomassa jo aiemmin ja kirjoitin tuostakin reissusta blogiin. Satuin kulkemaan talon ohi ja poikkesin sitten kylään. Minusta tuntuu, että joku muukin oli talossa käynyt, sillä yksi tuoli oli mielestäni vaihtanut paikkaa edellisen käyntikerran jälkeen. Tällä kertaa valoa oli hieman enemmän ja näin myös jännitysmomenttia vähemmän. Lisäksi Batman odotti minua talon portailla, joten saatoin luottaa siihen, että kukaan muu kulkija ei pääsisi yllättämään minua. Yläkerta jäi kuitenkin edelleen katsastamatta, en oikein mielelläni lähde testaamaan näiden jo rapistuneiden talojen vinkuroita portaita...

Nyt on sitten viimeinenkin tiedossa oleva autio kuvattu. Tiedän tosin pari tietä, jotka kannattaisi lähteä ajamaan talojen toivossa, mutta nuo kun eivät satu koskaan edes reitille.