Makkaranpaistoretki vaaralla

Aina ei tarvitse lähteä kauas päästäkseen oikealle retkelle. Lähdettiin Batmanin kanssa liikkeelle kotipihasta. (Tokikin oltiin jo valmiiksi Ristijärvellä, Kainuussa.) Pakkasin kamerareppuun makkarat ja sinapit ja sitten mentiin. Reitti oli tuttu, mutta yleensä olen kulkenut sen sukset jalassa ja tuossakin tapauksessa viime kerrasta on jo useampi vuosi aikaa.

Otettiin suunnaksi Saukkovaarassa sijaitseva Lakivaaran laavu. Laavulle ei pääse ainakaan tavallisella henkilöautolla eikä lähellä ole vakituista asutusta, joten saatiin paistaa makkarat ihan rauhassa. Laavu on itse asiassa UKK-reitin varrella, tosin ainakin sulan maan aikaan melko vähäisellä käytöllä, uskoisin.

Laavu kelpaisi yöpymiskäyttöönkin ja muutama kilometri eteenpäin on Tuulentuvan autiotupa. Olin ajatellut, että saattaisin reippailla tuvalle saakka, mutta jo pitkälle edennyt iltapäivä ja alipukeutuminen saivat minut pysähtymään jo laavulle. En siis ollut jäämässä yöksi, vaikka se kiehtova ajatus olisikin ollut. Etenkin, kun kesken makkaranpaiston alkoi sataa lunta!

Laavulta oli ennen mahtavat näkymät, mutta nykyään rinteessä oleva taimikko on päässyt venähtämään harmittavasti sen verran pitkäksi, että kaukana siintävästä järvestä saattoi nähdä vain pienen pilkahduksen, jos oikein kurkisteli eli kiipesi laavun katolle. Laavulta löytyy nuotiopaikan lisäksi huussi ja pöytä ruokailua varten, joten puitteet ovat oikein mukavat.

Koska muita kulkijoita ei näkynyt, sai Batmankin nauttia vapaudesta sydämensä kyllyydestä.

Vaikka näköala laavulta oli jäänyt taimikon taa, matkalla riitti kyllä näköalapaikkoja. Minä valitsin oman salareitin, mutta mikäli suunnittelee retkeä Lakivaaraan tai hiukan pitemmälle Tuulentuvalle, kannattaa lähtöpaikaksi valita Saukkovaaran entinen laskettelukeskus. (Juuri ennen keskuksen pihaan saapumista on pieni parkkialue, josta lähtee polku opastetaulun kera. Matkaa yhteen suuntaan laavulle kertyy opasteiden mukaan kolmisen kilometriä.) Ensimmäinen näköalapaikka on jo lähtöpisteessä, laskettelurinteiden laella. Ja matkalla noita "näköalapaikkoja" on aina silloin tällöin. Reitti on helppokulkuista, alussa hiukan pitkospuita ja pääosin vanhaa (ja uudempaakin) tienpohjaa. Laskettelukeskukselta lähdettäessä jyrkin nousu on tultu jo autolla.

Kävin vaarassa uudestaan seuraavana aamuna. Tuolloin maisema oli jokseenkin erilainen. Yön aikana oli tullut useampia senttejä lunta! Ja itse asiassa kävin vaarassa vielä toisen päivän iltanakin (Nyt soi päässä tää kappale...) ja tuolloin lunta oli jo ainakin viisitoista senttiä! Vaarassa on talvi, täällä alhaalla, vaaran juurella se vähäinekin lumi on sulanut jo aikoja sitten pois ja säästyin vielä renkaanvaihdolta.