Löysin keväällä kirpparilta kaksi pinnatuolia. Innostuin niin kovin, että myin vanhan pöytäryhmäni saman tien pois. Pinnatuolit jäivät kuitenkin odottamaan pientä liimaustoimenpidettä ja maalausta. Edellinen omistaja oli nimittäin sohinut oman liimauksensa kovin vähemmän hienovaraisesti. Ja eihän nuo olleet väriltäänkään mitään kovin raikkaita...
Hiontavaiheessa tuskailin tätä kerrostaloasujan elämää. Ei ole omaa pihaa. Ei ole askarteluhuonetta, ei. Hioin ahtaassa kylpyhuoneessa. Piti odottaa, että lattia ehtii kuivahtaa aamusuihkun jäljiltä. Ja totesin, että tämä on viimeinen kerta, kun hion tällaisia koristeelliseksi sorvattuja pinnoja. Eihän tuo hiontajälki mitään parasta mahdollista ollut. Luovutin siitä vaiheessa, kun hioin toisen etusormeni pinnan sijaan. Ja hiomapaperikin loppui kesken.
Väriksi valitsin valkoisen. Ajattelin, että siitä on helppo lähteä sitten vaihtamaan väriä, jos joskus siltä tuntuu. Hain kaupasta purkin Tikkurilan puolihimmeää Helmi-kalustemaalia ja aloin sutia. Kahden maalauskerran jälkeen totesin, että jälki on jäätävän rumaa. Hain kaupasta minitelan. Vetäsin sillä vielä kolmannen ja neljännen kerroksen. Tela oli huomattavasti pensseliä parempi vaihtoehto, mutta jossain vaiheessa halpa tela alkoi levitä käsiin (eli tuolin pintaan) ja maalipurkin pohja pilkistellä. Ja tuolien tumma väri kuulsi edelleen paikoin läpi. Totesin, että onpahan itse tehdyn näköistä ja annoin olla. Meillä ei ole onneksi valoja täällä ja kohta eletään kaamosta, ei kukaan näe tuoleja tarkasti.
Siinäpä ne somasti vierekkäin napottavat. Huomasin vasta kotona, että nuo eivät olekaan täysin samanlaisia, mutta se ei haittaa ollenkaan. Nyt vain tarvitsisi löytää se pöytä. Olen haaveillut 50- ja 60-luvun henkisestä, sirosta puunvärisestä pöydästä. Ja haluaisin maalata tuon pienen seinänpätkän mustalla liitaulumaalilla. (Olen ehkä hiukan so last season tämän liitutaulumaalini kanssa, mutta silti!) Kuinka hauskalta näyttäisikään valkoiset pinnatuolit puunvärisen pöydän molemmin puolin ja mustaa taustaa vasten. Ja seinälle ripustaisin vielä hirvensarvet!
Meilläkin keittiönpöydän ympärillä erilaisia pinnatuoleja. Liitutauluseinä ei kuulosta yhtään hullummalta...
VastaaPoistaMusta seinä kuulostaa hurjalta, mutta musta liitutauluseinä taas ei. :D Se toisi vähän ryhtiä tähän olohuoneeseen. Täytyy toivoa, että pieni tuunaus passaa vuokranantajallekin.
PoistaKävin kurkkimassa sinun blogiasi, kivalta näyttää sielläkin! ;)
Pätsiniemen puolelta tulin kurkistamaan blogiisi, kun kommenttisi olisi voinut ihan itseni kirjoittama..oi ne pikkutavarat ja niiden ajelehtiminen :D Suloisia kuvia täällä ja uusille hiuksille näytän peukkua :)
VastaaPoistaVoi, olipa mukava kun tulit! Itse yritän karsia kaiken pikkutavaran minimiin, mutta ei auta! Sitä tavaraa on kaikki paikat täynnä siitä huolimatta... Ja koirataloudessa pölyä riittää, enkä edes ole mikään innokas pölyjenpyyhkijä. Auts!
PoistaKiitos ihanasta kommentista! Tervetuloa kurkkimaan jatkossakin! ;)
Oo, toi sun visio liitutaulumaalista ja hirvensarvista kuulostaa upealta! 8)
VastaaPoistaJoo ja hirvensarvetkin olisi jo jemmassa, täytyisi vain valkaista se kallo ja rakentaa jokin kiinnitysmekanismi niihin! Täytyy nyt oikeasti tsempata ja viedä tuo projekti loppuun ennen talvea!
PoistaKyllä kelpais mullekin liitutauluseinä! Ja neljä perintöpinnatuolia löytyy myös keittiöstä :)
VastaaPoistaJoo, sillä liitutauluseinällä sais kyllä piristettyä huonetta kummasti! Ja kun teksteillä sais aina vaihtelua!! Minun tuolit on vaan vähän tylsästi kirpparilta, mutta eipähän tarvi miettiä jos haluaa tuunailla niitä tai myyä joskus pois.
Poista