Synttärit Jättiläisenmaassa

Huomaa, että syksy on tullut. Entisen kahdeksan tunnin sijaan nukun lähemmäs kellon ympäri enkä meinaa siltikään päästä ylös sängystä. Eilen aloin napsia D-vitamiinia, joten toiveissa olisi saada tämä olotila jokseenkin virkeämmäksi. (Ja mikä lie ollut, kun en illalla meinannut saada unta ja aamulla pomppasin ylös ennen ysiä!) Minulla olisi nimittäin postauksia jonoksi saakka, kun vain nukkumiseltani ehtisin naputella.

Viime viikonloppuna ehdin kuitenkin sen verran että hurautin työpäivän jälkeen (takaisin) Kainuuseen mummun syntymäpäiville. Juhlat olivat ihan pienet, paikalla olivat vain lapset ja lapsenlapset perheineen. Ja huikeeta, että kaikki saivat aikataulunsa sovitettua niin, että pääsivät paikalle. En edes muista, milloin koko sakki olisi ollut samassa tilassa yhtä aikaa.

Juhlapaikaksi mummu oli valinnut Paltamon Kivesvaaran laella sijaitsevan Jättiläisenmaan näköalakahvilan.

Meillä oli hurjan hyvää ruokaa. Hirvenlihamureketta persiljaperunoilla, punajuuri-aurajuustohyvettä, rouskukastiketta ja juustoleipäsalaattia ja vaikka mitä. Oli tervaleipää ja puu-uunileipää. Ja jälkiruuaksi täytekakkua porkkanahillolla ja karamellikuorrutuksella. Tai jotain, en edes muista kaikkea. Mutta pääsääntöisesti ruoka oli lähiruokaa. Puolukatkin poimittu aivan juhlapaikan vierestä.

Ja koko juhlien ajan katseltiin ikkunasta seuraavaa maisemaa:

Iltapäivästä satoi vettä, mutta juhlien edetessä taivas alkoi kirkastua. Pilviverho alkoi repeillä ja vähitellen aurinko pilkisti taivaanrannasta. Juhlatalon katolle oli rakennettu tähtitorni eli näköalapaikka, josta saattoi ihailla maisemaa Kivesjärven yli aina horisontissa siintävälle Oulujärvelle saakka. Huipulla tuuli ja juhlatamiseissa tuli nopeasti vilu, mutta jatkoimme sitten auringonlaskun seuraamista näköalakahvilasta. Pääsimme pyörähtämään myös "linnunpöntössä" eli kahvilasta hieman syrjässä sijaitsevassa kahden hengen pienessä mökissä, jonka näköalan puoleinen seinä oli lähestulkoon kokonaan ikkunaa.

Kylläpä kelpasi.

Näköalakahvila on kesäaikaan avoinna ohikulkijoille, ja näin sesongin ulkopuolella vain tilauksesta ryhmille. Näköaloja tosin voi käydä ihailemassa, vaikka kahvila ei auki olisikaan. Omat kahvit termariin ja menoksi. Kivesvaaralle ollaan avaamassa uutta vaellusreittiä aivan näillä hetkillä, se on lähdettävä testaamaan kun työt ja säät vain sallivat. (Oulustahan tuonne ajelee noin puolessatoista tunnissa.) Lisää Kivesvaarasta on siis tulossa ehkä myöhemmin...

Mahtavia kuvia tuli niin paljon, että en osannut karsia vain parhaita päältä. Sitä aina helposti unohtaa, miten paljon upeita paikkoja läheltä kotiakin löytyy. Tästä esimerkiksi olen ajaa hurauttanut ohi monia, monia kertoja tajuamatta, millainen upea asia on kyseessä. Joskus pitäisi hidastaa tahtia ja antaa näille paikoille aikaa.