Satayksi kuvaa piposta ja sata kuvaa naamasta

Tein aiemmin parit lapaset, joista molemmat meni jakoon ennen kuin muistin kuvata niitä. Lankaa jäi kuitenkin yli, joten tajusin ehdottomasti tarvitsevani valkoisen palmikkopipon. Luonnollisestahan jämälanka ei riittänyt kuin hädin tuskin alkuun, joten kun perjantaina pääsi käymään lankakaupassa ostin lisää lankaa. Pipo on nyt valmis. Ja nyt ollaan siis jälleen jämälankatilanteessa...

Oon aiemmin tehnyt lähes vastaavan punaisen pipon, koska tarvitsin tuolloin housuihin mätsäävän päähineen. Nyt tarvitsin mummun tekemiin lapasiin ja pari vuotta sitten tekemään huiviin ja yhteen omistamaani laukkuun mätsäävän pipon. Tein pipon muuten samalla ohjeella kuin punaisen vastaavan, mutta muokkasin alaosaa. Joustinneuleen sijaista tein ihan vaan oikein-neuletta (Termit ei oo ihan hallussa, mutta näkeehän sen fiksummat tuosta kuvastakin...) ja ajatuksena oli siis jo alusta saakka, että kun reunan kääntää, tuo nurja neule tulee näkyviin. (Ei siis ollu vahinko, vaikka minun käsityötuurini ja -älyni tuntien se ois ollu todennäköisempää..) Arvasin myös etukäteen reunan mahdollisen rullautumisen, joten senkään vuoksi ei tarvinnut turhautua. Olin jo varautunut siihen, että reuna pitää ommella, jotta se pysyisi nätisti paikoillaan.

Tässä siis näkyvissä kutakuinkin koko pipo. Minusta tuntuu, että photobucket pistää nää kuvat taas ihan mössöksi, mutta jospa näistä sais jotain selvää. En oo mikään superneuloja, etenkään kun kyse on jostain spesiaalimmasta, kuten noista palmikoista. Menin jatkuvasti sekaisin laskuissa, kunnes keksin merkata kierroksia hakaneulalla. (Kertonee jo jotain minun tasosta, että tuskailen puoleen väliin saakka, ennen kuin tajuan merkailla kierroksia.) Pipo valmistui kuitenkin kahdessa päivässä.

Jos jotakuta kiinnostaa, niin lanka on Novitan Kelo, puikoista en tiedä, jotku randomit pyöröpuikot äidin kaapista. Ja alkuperäinen ohje löytyy täältä. Ja siis tuon joustinneuleen sijasta neuloin koko ajan oikeaa.

Yksi pipo talvessa ja se on nyt tehty. (Tosin oon ollu tänä talvena yliaktiivinen neulomisen suhteen, jos lasketaan mukaan kahdet lapaset ja yksi keskeneräinen kaulahuivi.) Ehkä oon ensi talvena sen verran kehittynyt, että voin harkita jotain niinkin kunnianhimoista kuin villapuseroprojektia.