Uusia tuulia

Oon paininut tämän blogin kohtalon suhteen jo pitemmän aikaa ja olen saanut teiltäkin mielipiteitä asiaan liittyen. En ole kuitenkaan päässyt asiassa juurikaan eteenpäin, syynä sekä oma saamattomuus että ihan vain yleisesti inspiraation puute. Olin pohtinut vaihtoehtoa aloittaa kokonaan puhtaalta pöydältä, mutta toistaiseksi olen pohtinut vain nimen päivittämistä, jahka keksin uuden ja minua kuvaavamman. Nykyinen nimi on väärällä kielellä (Todellakin, koska yritin kirjoittaa tähän sanaa "englanti", enkä osannut edes sitä ensimmäisellä yrityksellä...) ja ei enää kovin kuvaava. Tämä blogi ei ole nykyään yhtään sellanen, kun sen alunperin kuvittelin olevan. 

Mutta jos joissain asioissa olen saamaton, niin jotkut taas sujuvat rivakammin. Keksin yhtäkkiä, että haluan blogilleni välilehtiä tai sivuja, kuten blogger asian esittää. (Keksin tämän samaan aikaan kuin keksin haluni tehdä makaronisalaattia ja niinpä sitten välillä kävin pilkkomassa omenaa ja välillä koneella puhumassa html:ää...) No faktahan on, että minun täytyy kohta juosta töihin, joten homma jää melko pahasti kesken. Pitääkin olla tämmöinen hätähousu, enhän voinut missään tapauksessa odottaa vapaapäivää, ennen kuin menin kääntämään koko blogin päälaelleen.

Niin, kaiken tämän tarinoinnin jälkeen pointti on siis se, että älkää välittäkö hieman karusta ulkoasusta, se tulee vielä hioutumaan lähes täydelliseksi, kunhan vaan hoidan nuo palkkatyöt ensin alta pois. 

Mitä mieltä olette? Onko tämä blogin selkiyttämismuutos hyvä vai meneekö vaan enemmän sotkuun? Ja hei, kertokaahan, mistä erityisesti olette blogissa tykänneet tai jos on jotain, mistä ette ole tykänneet yhtään? Kommenttiboksi on ollut viime aikoina kovin hiljainen, joten kertokaa edes, että oletteko elossa vai oletteko vain maanneet koko kesän nurmikolla, kaukana tietokoneesta?

Täti liikenteessä

Punaisen huulipunan innoittamana kaivoin esille toisen niistä edellisessä postauksessa mainitsemistani hameista ja pistin jalkaan lempparikenkäni, Vagabondin pikkumyykengät. Rentoutin asua pukemalla päälle t-paidan jonkin fancyn puseron sijaan. Hetken ajan kyllä tunsin itseni lapseksi, joka on eksynyt jonku tätin vaatekaapille. En ymmärrä, miksi en osaa kuvitella näitä vaatteita sopimaan minulle, vaikka kuitenkin ihailen vastaavaa kokonaisuutta muiden päällä! 

Kostoksi omille tyhmille ajatuksilleni kävin kaupungilla pyörähtäessäni ostamassa lisää sukkahousuja. Ajattelin lopultakin karsia kaikki rikkinäiset roskiin. Tähän asti olen pitänyt niitä varasukkahousuina. Kuinka naurettavaa. Koska muka oikeasti laittaisin jalkaani sukkahousut, jossa komeilee kynsilakalla paikattu reikä keskellä etureittä? Ennemmin vaihtaisin mekon farkkuihin...

Eilisen ohjelmassa oli siis kahvittelua ja ristikoiden täyttämistä (mikä täti..) viinibaarissa. Yllättäen törmäsin muutamaankin tuttuun ja samalla sovin sitten extemporee-tuplatreffit Amarilloon. Illalla käytiin vielä haistelemassa syksyä ja katselemassa aurinkoa, kun sitä vielä näkee. Tällä kertaa otin kamerankin mukaan ja sain pari ihan kivaa kuvaakin otettua. Jospa syksy toisi inspiraation takaisin!

Kääntyikö yritys näyttää ikäiseltään vain surkeasti epäonnistuneeseen lopputulokseen vai kehtaanko liikkua tälleen myös jatkossa?

Tulipunaruusuhuulet

Totesin syyskuun alkaneeksi ja annoin periksi sille ajatukselle, että syksy on täällä. Käytiin jopa kesänpäättäjäisjäätelöillä herkku-Rezan kanssa. Niin kuin kaikki muutkin ihmiset tässä maailmassa, myös minä innostun murretuista väreistä, sukkahousuista ja huulipunista. Koko kesän oon lähes autuaasti unohtanut huulipunavarastoni olemassaolon. Joskus spesiaalitapauksissa saatoin sutaista naamaan jotain nudea tai kevyttä pinkkiä. 

Tänä syksynä ehkä onnistun skippaamaan otsahiuskuummeen ja värjäyshommat hiusten osalta, joten ajattelin korvata tuon punaisella huulipunalla. Vähän väriä, että erottuu tuolta keltaisten lehtien joukosta. Lisäksi ostin kesän alennusmyynneistä pari hametta, jotka lojuvat lähes käyttämättöminä vaatekaapin hyllyllä. Ne suorastaan odottavat syksyn lämpimiä päiviä. (Mutta ei liian lämpimiä sukkahousuille...) 

Mutta palatakseni huulipuniin. Keväällä tumma punainen näytti tunkkaiselta ja liian kovalta. Mutta nyt syksyllä se on aivan kuin eri väri. (Aloin itse asiassa jopa haaveilla viininpunaisista huulista!) Punaiset huulipunat piristivät jopa sen verran paljon, että tiskasin, pesin kaksi koneellista pyykkiä ja vielä siirtelin väärässä sijainnissa olevia objekteja oikeille paikoilleen. (Mm. vaatteet sängyn alta laskostuivat nätisti vaatekaapin hyllylle, melkein itsestään....) Nyt ajattelin lähteä pienelle kävelylenkille ja sitten kahville viinibaariin. Illalla vois katella jotain epävirallisia treffihommia. Huulipunalla.

Juoksutrikoot

Kuulun siihen ihmisryhmään, joka tietyissä asioissa inspiroituu materiasta. Esimerkkinä nämä juoksuhommat. Monta vuotta oon yrittäny alottaa, mutta kunnollisten juoksukenkien puute jumitti, kunnes keväällä sitten ostin kalleimmat koskaan ostamani kengät. Juoksukengät. Ja intoa piisasi, kunnes tuli tuo kolmen viikon flunssa, jonka seurauksena tarvitsin jälleen uutta motivaatiota. Tällä kertaa hain sitä juoksuhousuista. Mutta tässä kohtaa tultiin uuden ongelman eteen. Kuulun sattumalta myös Leggins are not pants - aatteen kannattajiin ja kun nyt nuita juoksupökiä tuossa päälle mallailin, totesin, että eipä ne nyt leggareista kauheesti eroa.

Niinpä kyseiset trikoot makasivat muovipussissa vielä viikon päivät minun kerätessä rohkeutta, kunnes sitten kerran intoa puhkuen puin ne päälleni ja ninjamaisin liikkein hivutin itseni lenkkipolulle. Rappukäytävässä meinasi vähän kuumottaa ja tunsin mummojen paheksuvat katseet, mutta puistossa unohdin nolostua ja otin uusista treenikamoista kaiken ilon irti ja kirmasin niin, että en aikoihin. Eli aivan liian kovaa siihen nähden, että edelliskerrasta oli noin kuukausi aikaa. Ja nyt en liikkuvuudeltani juurikaan erotu niistä mummoista.

Yhden välipäivän pidettyäni tosin arvelin, että pieni verryttely tekisi varmaan terää ja kirmasin vielä aamulenkille. Heh. Nyt salille.

P.s. Kirjoitin eka otsikoksi "Takapuoli paljaana lenkille", mutta arvelin sen keräävän tänne muutaman perverssin liikaa. Sitten kokeilin lainata Mikko Alataloa, mutta jostain syystä "Rikoo on riskillä ruma" alkoi sitten kuulostaa päässä tosi tyhmältä. Mennään sitte tylsällä.

Pitkä hiljaisuus

Heh, kannatti tosiaan olla suunnittelematta etukäteen, sehän meni hienosti sitten. Mutta mitäpä tuosta, en alkanu kuvaamaan uuestaan, koska siitä ois tullu todennäköisesti suunnittellun typerää, nyt mennään pelkällä typerällä. Video on siis kuvattu eilen (Mietin julkaisua yön yli, ois varmaan kannattanu miettiä vielä pitempään...), tänään en oo jaksanu mitään, oon vaan nukkunu töitten jälkeen ja koomannu sitten sohvalla ja tuijottanu How I met your motheria. Paitsi että kävin juoksee, oho, ja jos kaikki meni nyt hyvin, niin aiheesta tulee jotain pientä postausta huomenna. Ehkä.

Kiitos Batmanille rehellisestä arviosta videota kohtaan. Lopetin kyseisen pätkän sitten siihen.