Söpöysvaroitus!

Kuka arvas tämän postauksen sisällön jo otsikon perusteella?

Meille tuli kotiin uusi asukas. Junnu. Batman opettelee tulemaan toimeen pennun kanssa ja yrittää tulla toimeen sen ajatuksen kanssa, että koko huomio ei oo enää hänessä. Tai no, onhan täällä aiemmin jo ollu Junnun isä, meijän Terri, mutta se nyt on pärjänny melko vähällä huomiolla. Toisin kuin tää pikkukaveri.

Ollaan telmitty pihalla koko päivä. Ja kun Junnu on pitäny lepotaukoa, niin minä oon nauttinu harvinaisesta yhdistelmästä. Vapaapäivästä, auringosta ja siitä, että on paikka, jossa hengailla. Siis niin, että porukka ei tuu herättelemään luullen sammuneeksi, jos makaat naama kiinni nurmikon pinnassa.

Lisäksi oon syöny äitin tekemää herkkupitsaa ja käyny uittamassa isompia koiria. Ja syöny herkullista mustikkapiirakkaa, nam! Aivan täydellinen lomapäivä, voisin sanoa. Lisäksi en oo koskenu kenkiin koko päivänä. Oon tallustellu pihalla paljain varpain ja nauttinu siitä, että lopultakin voin kulkee ilman kenkiä. Jospa nuo jalkapohjatkin on nyt vähän kuoriutunu ja pehmenny.

Huomiseksi joudun menemään taas Kajaaniin tekemään pari työvuoroa, mutta sen jälkeen olisi kaksi vapaapäivää. Silloinkin suunnitelmissa olisi tulla tänne maalle. Jospa sitä sillon uskaltautuis jo uimaan. Tänään tyydyin vain kastelemaan varpaita, kylmää oli, hrr... (Sanoo hän, joka leuhki viime talvena aloittaneensa avantouintiharrastuksen.)

Jospa ehtisin sitten ensi viikolla toteuttaa myös pari kuvausideaa. On nimittäin jääny viime aikoina nuo hommat vähän vähemmälle.

Eipä minulla tällä kertaa tämän suurempia, vois olla jo aika mennä nukkumaan, ei nimittäin ollu viime yö mikään kaikkein voimauttavin. Toivottavasti yöllä ei tuu kauheita ukkoskuuroja, sillä vaikka tuo sateen ropina peltikattoon onkin välillä tosi tunnelmallista kuunneltavaa, niin kello neljän aikaan sen kuuntelu voi alkaa jo vähän ärsyttää...

Hyvää yötä!

Hyvässä seurassa

Sain tuossa aamulla (tai päivällä, mutta koska olin yön töissä, niin saan sanoo hyvällä omalla tunnolla, että aamulla) viestin (tai itse asiassa useemmankin, koska en ollu heränny niihin aiempiin) Riikalta, että lähtisinkö kiertää paikallisia kirppareita ja kierrätyskeskuksia. Ja kyllähän minä lähin!

En onneks tehny mitään niin merkittäviä löytöjä, että olisin joutunut kaivamaan lompakkoa esille. Sen sijaan kaivoin kameraa kierrätyskeskuksen silmälasilaatikolla. Voi ei, jos olisin nähnyt laatikon pullonpohjalaseilla jotain, niin olisi ehkä ollut pakko käyttää euroja. Nyt tyydyttiin vaan kuvaamaan. (Kirpparilla kuvattiin minut myös Stormtrooper -kypärässä ja valomiekassa, mutta se kuva meni yksityiskäyttöön...)

Hehe. Löydettiin myös yksikorvaisen naisen lasit. Ja todettiin, että ollaan hirveitä, kun nauretaan toisen korvattomuudelle. Ja muutenkin, oli taas tosi kypsää toimintaa. Hehhe. Mut kai sitä välillä saa olla vähän raaka. Sitä paitsi ulkona on niin lämmin, että sulaa ne aivot vähemmästäkin. Huomenna meen muuten ihan satavarmaan rannalle makoilemaan!

Kotimatkalla istuin taas hetken puistossa keräämässä rusketusrajoja. Tai hengailemassa ihan muuten vaan. Luulen muuten löytäneeni itseni vanhana. Istuin eilen puistossa ja vastapäätä istui nainen. Se hengas siellä samallai kuin minäkin. Ja kun lähin, niin sekin lähti etenee. Tänään se sama nainen istui siellä samassa puistossa ja minä istuin myös. Otin kuvia. Ja kun hetken päästä katsoin sitä naista, niin silläki oli kamera kohti taivasta?! Ja oli muuten mummo puettu päästä varpaisiin kirjavaan Marimekkoon! Tervetuloa vanhuus!!

Onneks ostin Seppälästä just tuon uuden laukun, koska se vanha meni ihan rikki. Pitäis ehkä käydä kysymässä sieltä laukkukaupasta, että mitähän ihmettä. Tuo tosin on vähän liian pieni koko elämän mukana kuljettamiseen. Kamerakin mahtuu sinne vain ihan hädin tuskin.

Mutta nyt tämä tyttö lähtee kohti työpaikkaa. Kymmenen tunnin työvuoro. Perjantai-ilta. Nam!

Kesä-Batman

Lähettiin eilen Batmanin kanssa puistoon hengailemaan. Evääksi otettiin vettä ja koiran herkkupaloja. Melkonen piknik. Minulla oli ajatuksena olla hetki ulkona ja auringossa, kun se kerrankin paistoi. Nimenomaan paistoi, imnperfektissä. Kun päästiin perille ja olin levittäny huovan, niin koko taivas meni pilveen. No, ei vaaraa palamisesta, mutta ne tuhannet hyttyset, jotka paikelle hyökkäsivät, saivat minut lähtemään kotiin melko pikaisesti.

Tänään lähdin sitten yksin, koska ajattelin ulkona olevan liian kuuma Batmanille. Menin puiston penkille istumaan ja nauttimaan lämmöstä. Ja hajottamaan laukkuni. Siis uuden laukun, jonka ostin tässä joku viikko sitten. Siitä irtos niitti niin, että toinen kantorivoista on käyttökelvoton. Huoh, ei vissiin oo minua varten nää kesäpiknikit.

Batman sen sijaan on ollu aivan kesämielellä ja varmasti nauttinu vähän viileemmistä keleistä. Kohta se lähtee hoitoon äidin luo, koska minulla on huomenna niin pitkä työpäivä. Voi olla, että minäki joudun menee pian äidin luo hoitoon, koska sinne on tulossa viikonloppuna pieni karvapallero... Kunhan tästä näiltä muilta hommilta joutais.

Yhtäkkinen kiire!

Apuaa. Minulla piti olla tänään vapaapäivä, jonka kunniaksi lähin shoppailee abumia. Sitä, jota yritin etsiä jo alkukesästä. Onneks tällä kertaa kävi parempi tuuri ja samalla mukaan tarttui myös uudet Stabilot. Entisistä kun on jäljellä enää puolet ja niistäkin toimii vain murto-osa. Samalla kävin pyörähtää Seppälässä ihan pikaiseen hakemassa sieltä yhen laukun ihan vahingossa. Ja pari korua. Mutta kaikki -70% -kyltin alta, joten ihan sallittuja ostoksia.

Pikaisten shoppailujen jälkeen soitin Jopelle ja mentiin jäätelölle. Oon koko kesän himoinnu popcorn-jäätelöö, koska tötterössä se on miljoona kertaa parempaa kun kaupan tuutissa. Ekalla kioskikerralla en ees huomannu sen olemassaoloo ja toisella se oli loppu. No, nyt on kesä tältä osin pelastettu. Samalla myös korkkasin terassikauden. Ihan extemporee. Heinäkuun viimesellä viikolla.

Olin juonu yhen oluen ja siinä suunnittelin illan ohjelmaa. Olin sopinu näkeväni Jarkkoa, pitkästä aikaa ja olin ihan mielissäni siitä. Ja kaikesta muusta, kuten lämpimästä vapaapäivästä jne. kun puhelin soi. Eipä siinä, suunnitelmat uusiksi, ruokakaupan kautta kotiin levähtää sen hetken verran, että jaksan paahtaa illan töissä.

No, ei pidä valittaa. Just ennen puhelua nimittäin kitisin Jopelle siitä, että kun pitäs alkaa hakee töitä. (Tuo tämän hetkinen homma kun loppuu reilun kuukauden päästä..) Argh, mut silti. Stressasin siinä jo sen verran tuota kuvioo ja kaikkien suunnitelmien uudelleen järjestämistä, että hankin itselleni päänsäryn. Taas.

Oikeestaan minulla on ollu muutenkin vähän huono päivä. Tai ehkä tää koko alkuviikko on ollu taas semmosta settiä täällä pään sisällä, että pää vaihtoon, kiitos. Miljoona asiaa tunkee taas yhtä aikaa eri suunnista semmosella  volyymilla, että kohta ihan oikeesti muutan sinne Tiibetin vuorille mietiskelee yksinäni.

Ihan mielelläni tietäisin nyt, missä elämäntilanteessa olisin esim. joulukuussa. En jaksais käydä tätä samaa stressiä nyt läpi uudestaan, näin homman jo viime talvena, eikä oo yhtään minun juttu. Toiset nauttii siitä, että maailma on täysin auki ja elämässä voi lähteä ihan mihin vaan. Minä en nauti. Tartten ainakin yhen kiintopisteen, joka lähtee ohjaamaan minua eteenpäin.

Lupasin itselleni tehä tämän päivityksen heti, koska oon nyt laiminlyöny tätä blogia koko kesän. Koska tein tämän samalla kun söin ja samalla kun yritän saada hengityksen tasaantumaan tuolla kaupungilla juoksentelun jälkeen ja samalla kun valmistaudun töihin, vaikka Batmankin on vielä käyttämättä pissillä, niin tämä postaus on varmaan yksi iso sotku. Haha, kuvaapa ainakin hyvin minun ajatuksia tällä hetkellä!

P.s. Ai niin, kuvissa oli tarkotus esitellä tuota uutta paitajuttua, että miten sain kuin sainkin sen yhdistettyä arkikäyttöön niin, että ei edes ahdistanut liikkua julkisella paikalla!! Ja itse asiassa, tykkäsin tästä yhistelmästä ihan tosi paljon!

Hiushärpäke

Mahtava viime yö. En oo nukkunu juurikaan. Tulin töistä joskus puoli neljän aikoihin, jonka jälkeen hengailin hetken, että saan työkuviot pois päästä. Pyörin sängyssä päänsäryissäni jonkin aikaa, kunnes nukahdin. Loppuyö menikin sitten puhelimen piippausta kuunnellessa. En tietenkään hoksannu laittaa puhelinta äänettömälle, koska normaalisti saan kyllä nukkua rauhassa. Mut viime yönä ihmisillä oli normaalia enemmän asiaa. Ja Batmanilla. Lopulta nousin ylös kymmenen jälkeen ja lähdin lenkille, että saisin silmät auki. Pieni treeni ja kohta lähen työpaikalle juomaan kupin kahvia ja pyörähdän kaupassa. Laitan ruokaa ja meen taas illaksi työmaalle. Huh!

Kävin eilen Papun luona kyläilemässä ja sain tehtävänannon. Piti laittaa itsestäni kuva blogiin Papun hiuskoriste päässä ja blogata aiheesta. Oliko tää joku vinkki, että voisit päivitellä vähän useemmin? Vai ehkä Papun yritys saada hetki julkisuudessa? (Voin Papu kertoo, että jälkimmäisen toteuttamiseen on ehkä tehokkaampiakin kanavia...)

Joten olkoon tää postaus sitten omistettu sinulle, Papu!

Eilen oli kyllä mahtava päivä. Lämmin, taas pitkästä aikaa. (No tietenkin, olihan minulla työvuoro...) Mutta ehdin hengata hetken ajan ulkona siellä Papulla ja sitten vielä Batmanin kanssa. Ja kun menin töihin. Sillon oli vielä reippaasti yli kaksikymmentä astetta auringossa, niin enpä ois äkkiä kuvitellu, että yöllä kotiin palatessa meinaan paleltua neuletakissani. Keskellä kesää. Nyt on kurkku vähän kipeenä. Sanoisinko, että on taas semmonen olo, niiku ois ollu juhlimassa oikeinki kunnolla, vaikka oon ollu vaan töissä.

En ehkä jaksa nyt kiusata teitä sillä erillisellä lempikenkäpostauksella, niin liitän sen tähän loppuun. Löysin siis nuo Andiamon kengät 30 prosentin alennuksesta ja hintaa jäi mokkanahkakengille reilut viisikymppiä. Täydelliset. Harvoin mietin etukäteen kengistä, että en raaski käyttää näitä. Tiijän kuitenkin, että en malta näitä säästellä. En tiijä mikä näissä sitten eniten viehätti. Tai no, ekana bongasin kyllä nuo nauhat. Minullahan kun on muutamissa kengissä täällä jo vastaavat, tosin itse asennettuna. Näissäpä oli valmiina!

Ehkä näissä viehättää monipuolisuus. Menevät varmasti lähes joka tilanteeseen. Niin kauan kuin kestävät hajoamatta. Itken sitä päivää jo nyt...