13 asteen sisälämpötila

Tulin eilen Kajaaniin noin iltakymmenen aikoihin todetakseni, että sisällä on lämmintä noin 13 astetta. Onko ees tarpeen mainita, että tällä hetkellä lämmittelen lähinnä uunia. Tällä hetkellä oon lämmitelly tuota uunia kolmisen tuntia ja lämpötila on uunihuoneessa jo 18 astetta, että ehkä tää tästä vielä... Toistaiseksi en kuitenkaan voi hengata alasti.

Koulussa päätin, että käyn ostamassa kaupasta karkkia tänään. Menin kauppaan ja ostin maitoa ja leipää, koska karkkihyllyn eteen oli parkeerattu joku hemmetin kaljakärry. Menin jotenkin hämmennyksiin ja kävelin suoraan kassalle. Ja nyt joudun syömään kaapissa pehmenneitä keksejä, koska yritin siinä kassalla vielä uskotella itselleni, että ei minulla oikeasti tee mieli mitään karkkia. Ei pitäis koskaan muuttaa suunnitelmaa kesken kaiken, jos on jo luvannut ostaa niitä karkkeja.

Sitten huomaan, että teen ehkä maailman turhinta postausta taas ja ihan vaan sen takia, että eka blogger pelleili jotain eikä toiminu ja sitten yhtäkkiä se alkoki taas toimia. Se aiheutti sen, että päätin, että nyt pitää blogata nopeesti, ennen kuin blogger taas jumahtaa. Mutta siis oikeasti. Kuvia ei oo juurikaan, koska minusta on alkanu tuntua, että tää blogi lähinnä vaan toistaa itseään, eli jos vaikka viskoisin noita vanhoja postauksia eteen, niin kukaan ei huomais mitään.

Otin kuitenkin yhen kuvan tänään. Sekin on melkoinen valokuvaustaiteen huippunäyte. Eka aattelin, että oisin menny kuvaamaan vaahteranlehtiä, mutta ne ei enää näyttäny niin kivoilta kun aamulla. Nyt ne oli limaisia löttänöitä maata vasten liiskautuneena, joten tosi kaunista. Eikä ne ees ollu punaisia. Sen lisäksi jäädyin jo sisällä, niin eipä oikeen toi raikas syyssää houkutellu. Jouduin muuten tänään kaivaa kaapista talvitakin, että kesä pliis, tule pian takaisin. (Tänään ois saanu taas usvakuvia, mutta alan olla jo vähän täynnä niitä.)


Mutta hei, lupaan (yrittää) jatkossa panostaa laatuun (ainakin vähän nykyistä enemmän), joten siksi voisitteko hei linkittää blogeja, jotka inspiroivat teitä! Ja jos ei tuu yhtäkään blogia mieleen (ja vaikka tulisikin), niin heittäkää kuvausideoita. Postausideoita. Mitä vain ideoita... Se tekisi minut hyvin, hyvin iloiseksi! Ja vastaavasti toteuttamalla niitä yrittäisin tehdä myös teitä iloiseksi. Tai jotain. Nyt huomaan jo yrittäväni luistaa noista tiskeistä ja imuroinnista, minkä suunnittelin tekeväni tänään (jotta voin palkita iteni karkilla). Eka haen kuitenkin lisää halkoja.

Ei päätä eikä häntää

Oho, olipa nopee viikonloppu. Perjantaista en muista mitään. (Paitsi sen verran, että olin kyllä ihan selvinpäin, ettei tule nyt mitään väärinkäsityksiä jne.) Lauantaina heräsin 05:05 ja olin koko päivän ulkona vesisateessa. (Tai istuin autossa, mut kuitenkin.) Sunnuntaina heräsin 06:01 ja olin taas koko päivän ulkona. (Onneks ei satanut vettä.) Illalla kuulin, että minulla ei olekaan oletettua kyytiä Kajaaniin. Bussi ja Batman ei kuulostanut kovin houkuttelevalta yhdistelmältä, joten otin vähän omaa lomaa. Aattelin nukkua pitkään ja joo, heräsin sitten viimeisen kerran kaheksan aikoihin. (Eka heräsin kuuden aikoihin, kun isä lähti metälle, toisen kerran heräsin seitsemän aikoihin, kun äiti lähti töihin.) Mikä minua vaivaa?!

Nyt minuu laiskottaa kauheesti. Tein just rankan kävelylenkin rantaan ja takaisin. (Matkaa tulee yhteensä noin 600 metriä, eli aika paljon.) Otin kameran mukaan, koska siellä oli ihan valtavasti usvaa. Korostan sanaa "oli". Ehin ottaa ehkä kaksi kuvaa ja huomasin, että usva oli hävinnyt. Just hienoo, että oon hengannu tässä koko aamun tekemättä mitään ja kun sitten lopulta päätän raahata itseni rantaan, usva katoaa samalla sekunnilla.

Onko tää jotain sinilevää? Todennäköisesti on ja saan kohta järkyttävän ihottuman ja mitä vielä. Ei meillä päin tämmösii kuuluis olla. Ei tää ees oo yhtään kiva kuva vaikka eka niin mietin. Seuraavaksi lopetan tämän ääneen ajattelemisen. Tai ääneen kirjoittamisen. Eikun siis ajatusten kirjoittamisen. Ois tosiaan voinu nukkua vähän enemmän.

Batman ei juokse pellolla, vaan meijän rannalla. Tuohon on makee levittää huopa ja alkaa ottaa aurinkoo. Ensi kesää odotellessa.

Tulipa säälittävä postaus. En ois ees julkassu tätä, ellen ois postannu edellisen kerran joskus aikoja sitten. Tai sitten voisin julkaista tämän ilman näitä tekstejä, joitten takii tuun repimään vielä joskus itseltäni hiukset päästä. Mutta koska oon käyttäny tähän postaukseen aikaa jo useemman minuutin, en ala deletoimaan kaikkee.

Leijaan ehkä vieläkin jossain unen ja valveillaolon rajamailla, mutta ehkä tää tästä vielä...

hellooks ja autokarkkeja

Toistelen täällä itselleni, että ei haittaa, vaikka julkaisen kuvattoman postauksen. Siinä ei ole mitään väärää, eikä minun maailmani kaadu siihen. Jep. Ei se kaadu. Huomasin nimittäin tänään, että Citymarketista saa irtokarkkeina lauantaipussin autokarkkeja!! (Tästä sentään yritin ottaa webkameralla kuvaa, mutta näytin siinä huonolaatuisessa kuvassa aivan Hitleriltä, joten en julkaise sitä.)

Ja se toinen, varsinainen asia sentään liittyy valokuvaukseen! Kävin tänään taidemuseolla, jossa on viimeistä viikkoa menossa HEL LOOKS -valokuvanäyttely. Ja että tykkäsin siitä paljon! Että kaikki kajaanilaiset, tänään vielä muutama tunti aikaa ja jos tänään ei ehi niin sunnuntaina sitten! (Ja en tosiaan tiedä, miten tuo näyttely on kiertänyt/kiertää muualla, mutta jos törmäätte, niin käykää katsomassa!) Tarkempaa infoa tuosta kyseisestä projektista löytyy täältä! Haluaisin niin olla toteutamassa vastaavanlaista projektia joskus... Tää menee inspiraatiolokeroon!

Minä ja me ja olemassaolo

Entä jos minua ei koskaan ole ollut olemassa? Entä jos kaikki on vain unta ja minä olenkin oikeasti joku muu? Tai että minä vain luulen olevani?

Tai entä jos minua onkin kaksi? Entä jos en ole koskaan tavannut sitä toista.

Ja luonnollisesti, entä jos meitäkään ei ole olemassa? Niin siinä tapauksessa ootko sinä olemassa?

45 minuutin aamulenkki

Ystävänikuvakirja

Yritän nyt ohittaa sen, että en ottanu viikonlopun mökkireissulta yhtään kuvaa ja siksi julkaisenkin jotain ihan muuta. Koska kukaan ei kuitenkaan kysyis minulta mitään, jos pistäisin pystyyn askaskmeplease-kysymyspostauksen, päädyin (vähintääkin yhtä noloon) sijaisratkaisuun ja googletin itselleni kysymykset. Mutta aattelin kuitenki ohittaa tuon nolouden sillä, että vastasin vaan muutamaan kysymykseen ja vastaukset on kuvina. Eli sallittua?


Paljonko kello on?

Eläimiä?

 
Pituutesi?

Silmiesi väri?

Hiustesi väri?

 
Lävistyksiä?

 
Oletko nyt rakastunut?

 
Kirja jota luet/haluaisit lukea?

 
Mieluisin unilelusi?

Lempivärisi?

Paljonko kello on?

Punainen lanka

Sykähdellen etenee

Oon kuulema sykähdelly tänään normaalia reippaammmin. Eli siis käytännössä se tarkoittaa sitä, että tänään oon ollu ylienrginen ja normaalia puheliaampi. Siksi tämän päivän merkintä on yhtä sekava, kun tämän päivän Suvikin.

Kuvasin tänään yhen hauskan jutun, mutta en tiijä, että pitäskö kerrankin malttaa ja jättää se tuonne luonnoksiin, että sen vois ajastaa esim. viikonlopulle, jollon en oo koneen ääressä. Tosin tässä mielentilassa odottaminen taitaa olla lähinnä tuntematon käsite.

Inspiroituneena just joo

Nyt ois kauhee (outo) inspiraatio kehitellä kaikkea "hauskaa" ja päätöntä. Melko kevyt liikkeellelähtö, mutta jostainhan sitä pitää alkaa! Damdidam, kumma-animaatioo!

Tää oli niin paras idea vielä suunnitteluvaiheessa, mutta jotenki toteutus ei toimi yhtään. Ihan tyhmää, but who cares... Mutta tuosta alemmasta (josta piti tulla semmonen perustylsä) tykkään kyllä ihan valtaisasti!! (Pusukohtaus on niiiiin minun suosikki!)

Kun Batman täytti vuosia

Joka ei jaksa kuunnella koirajuttuja, voi skippaa tämän nyt ja lukee sillä aikaa jotain muuta.

Pikkusen reilu vuosi sitten vinguin Tommin suostumaan koiranhankintaan ja oikeastaan lähes tarkalleen vuosi sitten löysin Sarin kennelin, jossa sattui olemaan juuri pentuja tulossa. Jo ensimmäisessä vastausviestissä taisin saada tiedon, että pennut olivat juuri syntyneet. Yritin toki olla innostumatta, mutta melko mahdoton tehtävä. Jonku ajan päästä saatiinkin hakea tämä karvamöykky lopultakin kotiin!

Batman ekana iltana uudessa kodissa. Ei kaveri paljoo hätäilly, kävi vaan pitkäkseen ja alko kuorsaa. Sori, nyt tulee kauheeta siirappia, mutta kyllä se minun sydämen vei. (Ja äitin, joka lellii Batmanin pilalle, kun mennään kyläilee...)

Batmanin eka koirakaveri oli ihana Ren, joka oli ensin kauhean mustasukkainen Batmanista. Kaksi päivää mökötettyään Ren kuitenkin alko oleen Batmanin paras kaveri ja jopa puolusti Batmania muita koiria vastaan, jos ne ees vilkaisi Batmaniin. Kovin kauaa Ren ja Batman ei ehtiny kuitenkaan hengaa, ku Ren sai sydänkohtauksen seuraavana talvena. 

Sori kuvanlaatu, mutta nää on alunperin pienennetty ja nyt venyttelin niitä isommaks, koska haluutte varmaan nähä sen Batmanin. Näissä kuvissa se on nimittäin niin pieni vielä, että tarvis melkeen suurennuslasin.

Batmanin paras kaveri nykyään on meijän Möhis. Oon aina haaveillu koirasta ja kissasta, jotka oiski parhaat kaverit. Kissa ei oo meijän, mutta on silti Batmanin paras kaveri, joten se riittää. Parhaita tyyppejä nää.

Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, siksi tämmöinen kuvaoksennus. Tää kyseinen otus oksensi muuan yö lähes jokaiselle tämän talon matolle. Se on tuhonnut muun muassa 40 euron uunivuoan ja viisi kasvia. Se ajaa minut vararikkoon vakuutusmaksuineen ja hermoraunioon tempauksineen. Se on maailman parhain otus.

Batmanin yksivuotispotretti. Tasapuolisuuden vuoksi myös Möhis, joka oli mukana juhlahumussa, vaikka juhlavieras Sirpa meinaskin raukan syödä.

Batman ja juhlakakku. (Batman ei ole masentunut, sitä vaan tympäsee, kun kakkua ei saa jo syödä.)

Ja meille muille oli lettuja ja tortillasipsejä. Aika namit synttärit ja huippumeininki!! Oli ilmapallot ja kaikki!

P.s. Kuka haluu tulla meille tiskaamaan?