Qstockii!

Qstock-viikonloppu on onnellisesti ohi! Ja vaikka hellettä rakastankin, myönnän, että festareille se oli vähän liikaa. Esimerkiksi päälavan edusta oli suojattu mustalla kumimatolla, joten nestehukan välttääkseni pysyttelin sitten vain kuuloetäisyydellä varjopaikassa. Vasta pahimman paahteen jälkeen mentiin bailaamaan lähemmäs ja tuolloinkaan ei lähdetty tunkemaan lähellekään eturiviä. Mutta muuten oli kyllä huippuhauskaa, enkä lopulta edes joutunut olemaan kauaa yksin, vaikka etukäteen stressasinkin. 

Ja hei, nämä olivat itse asiassa elämäni ensimmäiset oikeat festarit alueella, haha! Itsellä oli päällä vähän paniikkiolo, kun olin ajatellut näkeväni enemmänkin artisteja, mutta en yksinkertaisesti ehtinyt joka paikkaan. Täytyy myöntää, että musiikillisesti minulle sopii parhaiten yksi artisti kerrallaan, ettei iske runsaudenpula, enkä sitten osaa keskittyä mihinkään.

Tällä kertaa en ollut festareilla kuvaamassa, vaikka kamera olikin mukana. Nappasin kuitenkin muutaman fiiliskuvan ja vaikka itsekriittisyys meinaa taas ottaa vallan, heitetään nämä nyt tännekin. 

Kuva: Pasi

Leirielämää olohuoneessa

Yritän pantata näitä postauksia, ettei tulisi useampaa samalle päivää, mutta ääh, menkööt! Eihän näillä tämänpäiväisillä ole mitään tekemistä toistensa kanssa...

Minulle sattui pyytämättä vapaa viikonloppu juuri Qstockin aikaan, joten menin ja ostin lipun. Luotin, että kyllä aina jotain seuraa löytyy. Nyt kuitenkin kävi sillä tavalla hassusti, että festarit myytiin loppuun ja pari kaveria ei sitten pääsekään alueelle. Pohdin jo hetken aikaa oman lippuni myymistä, sillä kun olisi ollut kysyntää. Kainuu olisi houkutellut. Tein kuitenkin tälle edes takaisin seilailulle pisteen ja kävin vaihtamassa lippuni rannekkeeseen, sillä viime vuoden missaus töiden vuoksi harmittaa vieläkin. Huomenna sitä mennään festareille. Yksin. Auts. Yritän löytää jonkun tutun sieltä täältä ja soluttautua hetkeksi sosiaaliseen elämään, mutta mikäli törmätään, niin tulkaa ihmeessä moikkaamaan! Seura ei olisi todellakaan pahitteeksi.

Nyt pitäisi hipsiä nukkumaan, aamulla on aikainen herätys ja viikonloppunakaan ei paljoa nukkua ehdi. Kyllästyin eilen tähän kuumuuteen siinä mielessä, että en todellakaan saa nukuttua sängyssä. Ostin Lapin reissua varten retkipatjan. Tuolloin sille ei tullutkaan käyttöä, mutta nyt virittelin sen olohuoneen lattialle, parvekkeen oven eteen. Ja enpä ole moneen yöhön nukkunut noin makeasti. Ja säätennusteen perusteella tulossa on vielä monta lattiayötä. Tiedossa on siis todellinen festariviikonloppu, vain teltta puuttuu!

Täytyy myös todeta, että rakastamani pitkät kuumat suihkut ovat hetkellisesti pannassa. Suunniteltiin jo eilen kahluuammeen hommaamista parvekkeelle. Köyhän miehen käänteispalju.

Mukavaa viikonloppua ja muistakaa syödä paljon jäätelöä!

Just Married

En nyt puhu itsestäni, viitaten otsikkoon. Kävipä nimittäin tuossa keväällä niin, että Pasi buukkasi meille hääkuvauskeikan. Lähdettiin molemmat ihan amatööreinä liikenteeseen, sillä kummallakaan ei ollut minkäänlaista vastaavaa kokemusta alla. Minä olin kuvannut parit hautajaiset, joissa ehkä miljöö oli sinne päin, mutta tunnelma hieman erilainen. Myös kokemus häistä ylipäätään oli melko vajavaista, ja etukäteissuunnittelu menikin pitkälti Satuhäistä opitun pohjalta. (Meillä olikin mainio työnjako: Minä katsoin Satuhäitä ja Pasi stressasi, tosi jännä.)

Kuvattiin vihkitilaisuus, hääjuhla jatkoineen sekä itse potretit! Päivä oli kamalan paahteinen, joten muutamat ulkokuvat meinasivat aiheuttaa harmaita hiuksia kovan valon vuoksi (Eikä varmaan kuvissa skarppina poseeraaminenkaan ollut mikään pikkujuttu...), mutta onneksi muistikortille kertyi iso kasa onnistuneitakin otoksia. Kuvia tosiaan kertyi päivän aikana 1 500 kappaletta, joista karsin reippaat sata parasta. Ja siis tuo pelkästään minun muistikorteilleni! Itselleni jäi häistä mukava onnistumisen fiilis, ja palautteesta päätellen myös tuore aviopari piti näkemästään, joten eiköhän tätä uskalla tehdä vielä jatkossakin... 

Suuri kiitos Venlalle ja Heikille luottamuksesta! Ja hirmuisesti onnea vielä kerran!

 

Kuvasin keikan Canonilla ja objektiiveja käytin melko laajalla skaalalla. Jos valo ja tila olisi riittänyt, olisi telezoom ollut ehdoton ykkönen, tällä kertaa mentiin kuitenkin pääsääntöisesti 50-millinen nokalla ja jonkin verran käytin myös laajakulmaa. Salamakin olisi ollut, mutta en alkanut kikkailla sen kanssa. Potreteissa Pasi sohi heijastimen kanssa pahimpia varjoja pois.

Totesin kuitenkin, että näitä keikkoja varten on tehtävä pieniä lisäinvestointeja. Viiskytmillinen toimi minulle, sillä kuvasin kirkon takaosassa Pasin keskittyessä altttarikuvaukseen. Alttarilla tuo on kuitenkin aivan liian ahdas objektiivi ja olenkin alkanut haaveilla valovoimaisesta noin 30mm tai 35mm putkesta. Olen ehkä valmis tinkimään merkistä, joten  harkitsen myös Sigman vaihtoehtoja. L-sarjan putket kun eivät vielä näillä keikkamäärillä ole kovinkaan kannattavia hankintoja... 

Eli jos sieltä löytyy kokemusta kiinteistä esim. Sigman 30mm f1.4 tai 35mm f1.4 -linsseistä, niin olisin kiitollinen avusta! Canonin omista kiehtoo 35mm f2, mutta tuo häviää taas valovoimassa jo melko ikävästi ensin mainituille, vai?

Melkein unohtunut Ainola

En valita helteistä, mutta myönnän, että nukkuminen on jäänyt vähälle kuumuuden vuoksi. Niinpä sain eilen illalla inspiraation blogin ulkoasun suhteen. (Luonnollisestihan tämä tuli siinä puolen yön paikkeilla, kun herätyskellon soittoon oli kuusi tuntia aikaa, joten pientä viilaamista riittää vielä.) Hetken minimalistinen kausi jäi nyt taakse, sillä halusin banneriin vähän väriä. Ja tämä kun on kuvapainotteinen blogi, niin kuvaton banneri tuntui vähän tylsältä. Alemmasta kuvasta kiitos Helille!

Toissailtana tajusin, että olen unohtanut Ainolan olemassaolon lähestulkoon kokonaan. Mikä vahinko, sillä se on ehdottomasti Oulun kaunein paikka, oli kesä tai talvi. Kesällä nähtävää ja elämää on luonnollisesti enemmän, mutta oma kesänihän on mennyt pitkälti Oulun rajojen ulkopuolella.

Lähdin iltalenkille kameran kanssa, kuinkas muutenkaan. Aurinko alkoi jo laskea, mutta siellä täällä istui pieniä kaveriporukoita piknikillä. Mahtavia nämä lämpimät illat ja yöt! Jos työt ja muut menot antaisivat periksi, lähtisin telttailemaan. Nyt täytyy vain toivoa, että kesä jatkuu pitkään ja telttailukelejä riittää vielä syksylläkin, jotta pääsen purkamaan tämän pahimman eräintoiluni johonkin. Pitikin käydä siellä Lapissa nostattamassa kuumetta...

Oma suosikkini Ainolassa on pieni koski taidemuseon tuntumassa. Minulla on tuolta noin kolmesataa kaksitoista erilaista kuvavariaatiota, ja joka kerta keksin lisää. Oon huomannut, että tuo on melko suosittu kuvauskohde, sillä muutaman kerran olen skipannut paikan, sillä en ole halunnut päätyä ihmisten muistikorteille. 

Pakko muuten todeta, että arvostan Fujifilmin keveyttä näissä pitkän valotuksen kuvissa. Eihän minulla mitään jalustaa tietenkään ollut, edellinen kuvakin on käsivaralla otettu! Ei tärrää käsi kameran painosta. Ylemmässä kuvassa sentään tuin kameraa kiveen.

 

Saanko nyt lähteä ostamaan metrilakua? En ole harrastanut sitäkään vielä tälle kesälle, sillä sen ainoan kerran, kun olisin sitä mennyt ostamaan, ei pankkikorttimaksu ollutkaan tilapäisesti käytössä.

Autio Oulussa

En ole tänä kesänä päässyt koluamaan ainoatakaan autiotaloa. Odotin pohjoisen road tripin aikana törmääväni useisiin hylättyihin koteihin, mutta olin väärässä. Ja jo ennestään tutut talot ovat jo useaan kertaan kuvattuja. Yksi talo on kuitenkin kummitellut mielessä, mutta on jäänyt sijaintinsa vuoksi katsomatta. Se kun tuntui sijaitsevan keskellä omakotitaloaluetta ja melkein yhden asutun talon kanssa samassa pihapiirissä. Kun tämä talo sitten sattui sopivasti reitille, tsekkasin tilanteen lähempää. Näin heinäkuun loppupuolella rakennus olikin peittynyt mukavasti kaiken kasvillisuuden taa ja Pasiahan ei kauaa tarvinnut houkutella mukaan.

Ulkopäin talo näytti hyvältä saaliilta, tosin sijainnistaan johtuen melko vieraillulta paikalta. No, sisällä totuus olikin sitten aivan toisenlainen. Kävi ilmi, että talo on ollut lähinnä romuvarastona ja varastovuosistakin on jo aikaa. Eteisen lattia kasvoi heinää ja osa tuvan katosta oli tullut alas. Mitään talossa elettyä elämää ei varsinaisesti ollut nähtävillä, tosin tämä ei kyllä yllättänyt kuin lähinnä sen puolesta, että odotin talon olevan tyhjä rosvojen jäljiltä. Otin kuitenkin muutamat kuvat ovelta, peremmälle en halunnut seikkailla. Pasi kävi katsomassa kamarit läpi, mutta ainoa kommentti oli "hienot tapetit".

Niinpä, aikamoinen pettymys. Haluaisin löytää kunnon kohteen, tiedän Kainuusta pari potentiaalista paikkaa, mutta harmittaa, miten saamaton olen ollut. Jospa vielä ennen lumen tuloa ehtisin!

Oulun yllä

Otin eilen Fujifilmini iltalenkille mukaan ja päädyin kuvaamaan pilviä. En oikein tiedä, mistä olen viime aikoina inspiroitunut. Pilvet ovat nimittäin kuuluneet niihin aiheisiin, joista en saa oikein mitään irti. Ovat toki kauniita katsella, mutta etsimen läpi en saa niitä vangittua. Paitsi eilen. Huokailin katsellessani kuvia kameran näytöltä, ja totesin Fujifilmin piirtävän taivasta paljon Canoniani pehmeämmin. Ehkä vika on ollut kamerassa ja kohta kuvaan auringonlaskujakin ihan fiiliksissä...

Ja voi, miten pidän pääskyistä ja niiden kirkunasta. Kaupungissa se tosin kaikuu benoniseinistä, joten tunnelma on aivan eri kuin maalla. Mutta onneksi maalaisfiilistä toi ukkoskuurojen jälkeinen tuoreen koivun tuoksu. Kaipaan taas Kainuuseen, mutta työvuorot eivät anna toistaiseksi oikein järkevää saumaa lähteä. (Tai antaisivat, mutta kun minulle aukesi vahingossa sauma päästä Qstockiin, niin kävin ostamassa lipun sinne, mutta jospa se Kainuu on paikoillaan vielä parinkin viikon päästä...) 

Taivasta kuvatessani ja illan hämärtyessä (Jouduin laittamaan valoja päälle piiiitkästä aikaa!) hoksasin, että kohta saadaan taas ihastella tähtitaivasta. En kylläkään sanonut sitä ääneen, koska se tietäisi lähestyvää syksyä...

Tarjoushaukan matematiikkaa

Minulla on nykyään rima hiukan liian korkealla tämän blogin suhteen. Siksi ajattelinkin antaa itselleni hiukan periksi ja palata parin vuoden takaiseen, eli vähän asujuttuja. Tosin vetäisin näköjään kerralla överiksi ja varastin kuvatkin instagramistani. 

Minusta on tullut tässä kesän aikana varsinainen tarjoushaukka ja oon tavallaan säästänyt tässä kuukauden aikana melkein neljäsataa euroa. Shoppailemalla. Eilisen löytö oli kaiken huippu!

Kesälomareissulla Lapissa pysähdyttiin Leville kahville. Löysin kahvilan yhteydessä olleesta urheiluliikkeestä Salomonin ruutupaidan puoleen hintaan. Säästöä 45 euroa.

Äitin kanssa käytiin sitten shoppailemassa Sotkamossa Intersportin poistomyymälässä, josta ostin Haltin paidan, josta maksoin kaksikymppiä ja säästin 35 euroa sekä Puman tennarit, joista maksoin kolmekymppiä ja säästin 40 euroa.

Paras säästö on siis kuitenkin tuo viimeisen kuvan uskomattoman söpö Haltin takki, josta maksoin suunnilleen satasen, mikä meinaa 250 euron säästöä.

Eikö tämä oo melko yksinkertaista matematiikkaa..? Eli kyllä kannatti. Tosin ostoksista voisi päätellä, että nyt pitäisi sitten harrastaa jossain määrin jotain liikuntaakin...

Kotirannan kuvia viikon takaa

Ei minulla muuta, kuin että kyllä kesä on parasta!

Myllytapahtuma

Minulla olisi useampi muistikortillinen kuvia odottamassa käsittelyä, mutta eihän näillä säillä kukaan blogeja lue..? Minäkin olen ottanut ihan lungisti, mitä nyt palasin lomalta työarkeen. Nyt tulin pyörähtämään kotona syömässä ja siivotakin pitäisi sen verran, että saadaan yksi matkalainen mahtumaan sohvalle ensi yöksi.

Sitä ennen heitän tähän parit kuvat Kainuusta ja Karppalan Myllytapahtumasta. Kyseinen tapahtuma järjestetään joka kesä vanhalla Karppalan myllyllä, ja on hurjan suosittu! Tapahtuma-aikaan alueella on erilaisia vanhan ajan työnäytöksiä sekä koneita, musiikkiesityksiä ja muurinpohjalettuja mansikkahillolla.  Pääsin nyt pitkästä aikaa itsekin pyörähtämään paikalla, kamera tosin jäi paitsioon, sillä Batman änkesi väkisin mukaan ja piti keskittyä vahtaamaan koiraa... Miten niin pilalle hemmoteltu?

Ensi vuonna jätän lammaskoiran kotiin, koska sitä ei loppupeleissä lampaat edes kiinnostaneet.

Tapahtuman ulkopuolella myllyn ovet ovat suljettuina, mutta myllyn pihapiiri vanhoine rakennuksineen ja vieressä virtaava, kalastajien suosima Torvenkoski ovat vierailun arvoisia nähtävyyksiä, mikäli satutte Kainuuseen ja Uvalle eksymään.

Psst! Nämä kuvat Miikasta ovat juurikin Karppalan myllyllä ja kosken rannalla otettuja!

Fujifilm x20 festaritestissä

Kävin eilen elämäni ensimmäisillä oikeilla festareilla, Kainuun musiikkijuhlilla, jotka nimestään huolimatta ovat ihan kunnon esiintyjäkaartilla varustetut kemut. Aloitin tosin varovasti ja ostin vain yhden päivän lipun... Olin portilla jonottamassa jo tuntia ennen alueen avaamista, (jotta oltaisi oltu eturivissä) ja tunsin itseni vanhemmaksi kuin koskaan. Olin varmaan vähintään päätä pitempi muita ja puolta vanhempi. Hohhoi, ilmeisesti kaljatelttajono oli jossain muualla... 

Mutta koska sitten olin ihan suhteellisen hyvällä kuvauspaikalla (Mitä nyt Cheek suosi lavan toista laitaa...), niin pääsin testailemaan Fujifilm x20:n keikkapotentiaalia. Pääsääntöisesti olin siellä kuitenkin kuuntelemassa artisteja, joten lopputulos on enemmän dokumentaarinen kuin taiteellinen.

Yritin päästä helpolla ja kuvata automaatilla, mutta nopeasti vaihtuvissa valo-olosuhteissa totesin sen vaikeaksi ja vaihdoin manuaalille. Sannin keikka meni täysin ongelmitta, kiitos luonnonvalon. Haloo Helsingin aikaan alkoi hämärtää ja jouduin jo nostamaan herkkyyttä, mutta sain vielä ihan siedettäviä kuvia ilman ärsyttävää kohinaa. 

Sitten tuli Cheek, robovalot ja savukoneet. Kameran automaattitarkennus alkoi tökkiä ja manuaali on kovin hidas käyttää, kun en ole sitä vaivautunut opettelemaan. Kun sain lopulta tarkennettua, oli Cheekki jo pomppinut toiselle puolen lavaa. Sen sijaan keikalla mukana ollut Brädi pysyi enemmän paikoillaan ja lähempänä lavan reunaa, joten tästä olisi saanut vaikka kuinka paljon hyviä kuvia. Jenni Vartiaisen kohdalla luonnonvalo olikin sitten tosi vähissä. Tämä yhdistettynä erittäisen runsaaseen savukoneenkäyttöön pakotti nostamaan ISOt melko korkealle ja kuvista tuli melko rakeisia. Lisäksi siniset ja oranssit valot eivät toimineet kuvissa lainkaan, joten käänsin värit suosiolla mustavalkoisiksi, minkä jälkeen olin niihin itse asiassa melko tyytyväinen.

Lopputuloksena voisin todeta, että jos olisin tuolla nimenomaan kuvaamassa, niin valitsisin ehdottomasti Canonini. Mutta niin kauan kuin olen yleisössä ja haluan nauttia tunnelmasta, hyppiä sekä huitoa, mutta kuvata siinä ohessa, valitsen ensisijaisesti kevyen ja näppärän kokoisen Fujifilmin. Ei tämä nyt niin paljon paremmalleen häviä, varsikaan kun kuvataan päivänvalossa.

Perinteiset kukat vastavalossa

Eilinen hellettä etäisesti muistuttava sääilmiö innosti minua sen verran, että otin Fujifilmin mukaan iltalenkille. Jottei totuus unohtuisi, niin tarjolla olisi taas perinteisiä kukkakuvia vasta-auringossa. Näitähän ei olla itse asiassa nyt hetkeen nähtykään!

Minä otan vielä viimeisetkin ilot irti tästä lomasta ja suuntaan viikonlopuksi Kainuuseen. Huomenna olisi tiedossa festarointia ja viikonloppuna ajattelin keskittyä valokuvaukseen. Kokeilin nimittäin jo tuolla Lapin videolla time lapse -kuvausta ja pienten vastoinkäymisten jälkeen into kyseisen homman opetteluun on vain kasvanut. 

Toivottavasti Kainuussa paistaa aurinko ja on lämmintä, Oulussa sataa.

P.s. Kiitos kaikista ihanista kommenteista, joita olette viimeisimpiin postauksiin jättäneet. Ootte kivoja!

Lapland road trip video!