Otin eilen Fujifilmini iltalenkille mukaan ja päädyin kuvaamaan pilviä. En oikein tiedä, mistä olen viime aikoina inspiroitunut. Pilvet ovat nimittäin kuuluneet niihin aiheisiin, joista en saa oikein mitään irti. Ovat toki kauniita katsella, mutta etsimen läpi en saa niitä vangittua. Paitsi eilen. Huokailin katsellessani kuvia kameran näytöltä, ja totesin Fujifilmin piirtävän taivasta paljon Canoniani pehmeämmin. Ehkä vika on ollut kamerassa ja kohta kuvaan auringonlaskujakin ihan fiiliksissä...
Ja voi, miten pidän pääskyistä ja niiden kirkunasta. Kaupungissa se tosin kaikuu benoniseinistä, joten tunnelma on aivan eri kuin maalla. Mutta onneksi maalaisfiilistä toi ukkoskuurojen jälkeinen tuoreen koivun tuoksu. Kaipaan taas Kainuuseen, mutta työvuorot eivät anna toistaiseksi oikein järkevää saumaa lähteä. (Tai antaisivat, mutta kun minulle aukesi vahingossa sauma päästä Qstockiin, niin kävin ostamassa lipun sinne, mutta jospa se Kainuu on paikoillaan vielä parinkin viikon päästä...)
Taivasta kuvatessani ja illan hämärtyessä (Jouduin laittamaan valoja päälle piiiitkästä aikaa!) hoksasin, että kohta saadaan taas ihastella tähtitaivasta. En kylläkään sanonut sitä ääneen, koska se tietäisi lähestyvää syksyä...
Pääskyset, ei voi kuin rakastaa. En ehkä kestäisi asua nykyisessä asunnossani jos inhoaisin niitä ja niiden kirkunaa - kaikkien tämän tien kerrostalojen katot kun taitavat olla niiden pesiä pullollaan ja ilma niiden kirkunaa täynnä. Tälläkin hetkellä. <3
VastaaPoistaOi, vanhoja taloja ilmeisesti! Ja joo, kyllä sinun tapauksessa ei ole vaihtoehtoja... :D Minusta on hauska seurata vuoden kiertoa lintujen kautta. Keväällä seurasin parvekkeellani valtavia nakkaparvia, alkukesästä varispariskunta laittoi pesää ikkunan alla koivussa (tosin eivät sitten muuttaneetkaan siihen...) ja nyt joka paikka täynnä pääskysiä!
Poista