Rullaan

Vaikka en ookaan mikään toivoton tapaus polkupyörien kanssa, niin tähän väliin voisin todeta, että onneks tää projekti on nyt ohi! Tosin tänään näin yhden ihanan turkoosin pyörän ja aloin jo suunnitella uutta projektia. Apua, koetetaan nyt kuitenki mennä ens kesä tällä. Oma pyörä palveltuaan uskollisesti vuosia sanoi sopimuksensa siis irti. Ratkaisuksi keksin kunnostaa äidin vanhan, vähintäänkin yhtä rämän polkupyörän. Oikeesti suunnittelin eka kunnostavani vielä vanhemman version, mutta sitä ei löytyny mistään. (Ehkä parempi niin...) Tää nyt ei oo ihan yhtä retro, kuin se kadonnut versio, mut just viikonloppuna katselin yhtä äidin vanhaa valokuva-albumia, josta bongasin kyseisen menopelin vuonna -80 otetusta kuvasta. Melko retroo siis kuitenkin. (Ennen -kuvia siis sieltä ja jälkeen kuvat tästä blogista.)

Ja siis tuhannesti kiitoksia Jussille, joka auttoi purkamisessa, maalaamisessa ja osittain kokoamisessa ja isälle, joka osti uuden renkaat ja asensi vaihteet uudestaan. Suunnitelmissa ois vielä tuunata tai ostaa uus satula, maalata pyörään ehkä hopeisia tähtiä ja jotain muuta pientä tuuninkia vielä, mut ootellaan se kesä eka, kun täällä Kajaanissa en saa tuota pyörää oikeen mihinkää lämpöseen kuivumaan ja sateelta suojaan.

Batmanilta vielä semmossii terkkuja, että veriarvot on koko ajan paranemaan päin ja energiaa alkaa olla riittävästi, että jaksaa taas kiusata Suvia.