Puolen vuoden hameprojekti

Tässä on taas hyvä esimerkki siitä, miten yksinkertaisen asian toteuttaminen voi kestää puoli vuotta. Itse asiassa luulen, että jossain nettisanakirjassa kohdassa "saamattomuus" on linkki tähän postaukseen. Hain puolisen vuotta sitten mummun varastoista kasan vanhoja vaatteita. Sellaisia, joista ajattelin saavani aikaan jotain käyttökelpoista.

Lähtötilanne oli tämä. Tai itse asiassa ei edes näin imarteleva. Jotenkin sain näihin kuviin vangittua jotain sellaista, mitä ei todellisuudessa ole olemassakaan. Peilistä minua katsoi yksi iso pötkylä (kiristettävästä vyöstä huolimatta) liian isossa mekossa. Olin jo alunperin suunnitellut tekeväni tuosta hameen, mutta kuten jo esille tuli, niin projekti on kestänyt sen puoli vuotta. Ensimmäiset kolme kuukautta siis siirtelin tuota mekkoa paikasta toiseen, jonka jälkeen se hautautui jonnekin vaatekasan pohjalle toiseksi kolmeksi kuukaudeksi. Nyt kun sitten yritin tuskissani saada ajan kulumaan ja muistin tuon kyseisen vaatekappaleen. Suorittamieni arkeologisten kaivausten jälkeen jälkeen mekko oli taas käsissäni ja siirryin suunnitteluvaiheesta toteutukseen.

Pätkäisin mekon yläosan pois kiristysnauhan yläpuolelta ja päärmäsin hameen yläreunan. Lyhensin myös helman pituutta about kymmenen senttiä. Ja aikaahan tuohon meni kokonaisuudessaan yhteensä varmaan vajaa tunti. Ois varmaan menny monta kertaa kauemmin, jos en ois suunnitellu tuota sitä puolta vuotta.

Tällainen hame tosin olisi superhelppo tehdä myös ihan kaupasta ostetusta (tai kaapista löytyneestä) kankaasta. Mallihan on ehkä maailman yksinkertaisin. Kyseessä on siis kaksi lähes neliön muotoista kangaspalaa, jotka on ommeltu sivusta yhteen. Tässä hameessa oli valmiina nauhakuja, mutta oon tehny aiemmin ns. paperbag-hameen ompelemalla kankaaseen vyölenkkejä, mitkä on minun mielestäni ihan hyvä olla olemassa, ettei vaan satu mitään luiskahtamisvahinkoja. Etenkin jos kangas ja vyö ovat liukkaampaa materiaalia.

Jospa hameelle tulisi enemmän käyttöä kuin alkuperäiselle mekolle, jota en koskaan ees kuvitellu käyttäväni. Nyt vaan toivomaan lauhoja ilmoja, jotta koen tarkenevani kahden kilometrin työmatkan sukkahousuissa. (Joo, senkin kaksi kilometriä kuljen autolla.)

Oon käyttäny viime aikoina säälittävän vähän hameita. Tai siis en ollenkaan. Housuista hameeseen vaihtaminen saa minut edelleenkin mukavuusaluen reunalle. En vieläkään osaa laittaa hametta päälleni pohtimatta sen järkevyyttä. Ja sitä miltä näytän. Ja mitä muut ajattelevat. Miksi? En tiedä, housujen kanssa ei ole samaa ongelmaa! Ja kuitenkin huokailen söpöille hame- ja mekkotytöille ja kuvittelen, miten kivalta minä näyttäisin juuri tuossa mekossa ja miten kivalta tuo hame näyttäisi minun päälläni... Onneksi kohta on kesä ja virallinen hamekausi!