Nopeita autoja ja kauniita naisia

...Mitäpä sitä muuta lauantai-ilta kaipaa? Kun olin taas päivän leikkinyt hyvää emäntää (tein lihapullia ja kauralastuja), niin suunnattiin leffaan katsomaan Fast Five ja yllätti kyllä positiivisesti. Ei ne aiemmatkaan osat huonoja oo, mut tässä oli jotain enemmän. Tosin oon ehkä missannu sen nelosen ja muutenkin noista katselukerroista on hetki aikaa.

Koska saatiin autokyyti, niin uskalsin jo laittaa sukkahousut ja shortsit ja tiedän, että se on teiniä, mut meikähän vähän on. Ei tuolla kyllä silti liian lämmin ollut.

Mutta siis, nukuin viime yönä ehkä parhaiten ikinä. Menin melko myöhään nukkuu, koska ensin panikoin sen pelin ja sitten odotin vielä Tommin kotiin. Tänään jaksoikin sitten painaa menemään. Tein niitä kreikkalaislihapullia, mut en ottanu niistä kuvaa, koska kamerasta olikin akku loppu. Toisaalta ihan hyvä, ne oli parempia miltä ne näytti, eikä makukaan ollut odotetunlainen. Katselin eri ohjeita netistä ja päädyin oliivi-feta-tomaattipyre -komboon ja sain tomaattilihapullia. Ihan kivoja, jos siis haluaa tomaattilihapullia, mutta itse olisin toivonut, että se feta ja oliivikin olisi maistunut sieltä... (Ohje on postauksen lopussa, ja se on siis taas joku yhdistelmä kaikkia netistä löytyneitä ohjeita.)

Oon jotenki hömähtänyt kaikkeen kreikkalais-alkuiseen. Siis en oo koskaan syöny kreikkalaista ruokaa kreikassa. Vietettiin siellä kyllä pari päivää, mut koska oltiin paikallisten leirintäalueella, niin ei törmätty kuin suklaalettuihin. Eikä siellä alueella tainnu olla ravintolaa, pelkästään ruokakauppa. Ne grillas jokainen omat ruokansa ite asuntoautojen kaasuhelloilla ja me tehtiin trangialla omat sissimuonat teltan edessä. Yhtä hyvä, ku mentiin Venetsiassa muka syömään aitoo italialaista pitsaa ja paikka olikin joku kiinalaisten omistama. Tai ku oltiin Milanossa ja mäkkäri ei ollu auki, niin päätettiin mennä sitte syömään italialaista pastaa ja ainoo paikka auki oli joku pubi, josta sai puolikypsää tagliatelleä.

Tein tänään siis myös kauralastuja, mutta niistäkään ei oo kuvia, koska unohdin laittaa sen kameran latautuu. Ja ihan hyvä niin, koska niistä paloi noin kaikki, yhtä lukuunottamatta. Ihan hyviä ne kuitenki on, ku rapsuttaa pahimmat karsinogeenit pois. Eli oisko tässä nyt hetkeksi kokkailtu riittämiin ja jos jätettäs nyt toi keittiöpuoli muiden huoleksi taas. Tiskipöytäkin taas kiittää tästä päivästä. (Miten miehen sais kiristettyä tiskaamaan kolmatta kertaa peräkkäin?)

Sellainen se päivä, nyt yrittäisin katsoa noita viisuja, mut meidän televisio on taas luonnollisesti eri mieltä asiasta. Ääh. Huomenna sitten joutuu tekee jonkun suunnitelman, sillä toi jääkiekkopeli tulee olemaan aivan kauheaa katsottavaa. Ja kauheeta tulee olee, että pakko valvoa myöhään ja maanantaina on työpäivä. Siis ihan oikeesti nyt, maanantai kansalliseksi vapaapäiväksi!

Kreikkalaiset lihapullat

2 dl vettä
1 dl korppujauhoja
1 kananmuna
suolaa, pippuria, paprikajauhetta
jauhelihaa
fetajuustoa murskattuna
oliiveja paloiteltuna
400 g jauhelihaa

Sotketaan ekaks vesi ja korppujauhot, annetaan turvota ja lisätään loput aineet. Pyöritellään palloiksi ja paistetaan 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Sipulia en laittanu, koska aattelin laittaa sitä perunamuusiin, kun tuota matskua oli tuossa nii paljon, mut unohtui... Ois varmasti ihan hyvä lisä ollu.

Kauhukeittiö

Uhmasin tänään 13. päivä ja perjantai -kirousta ja heittäydyin leipuriksi. Talo ei palanut, mutta en nyt osaa sanoa, että onko onnistumistaso lähempänä 20 vai 30 prosenttia. Leivoin siis juustosarvia ja eka virhe oli lähteä muokkaamaan selkeää, valmista reseptiä. (Eli siis minulla ei ole antaa näihin mitään ohjetta.) Välillä olin jo lähes epätoivon partaalla, kun taikinan olisi pitänyt olla kaiken järjen mukaan valmista, mutta se olikin yhtä litkua. Okei, jauhoja lisää ja itse asiassa taikinasta tuli onnistunein osa sarvia. Tein perinteisiä kinkku-juustosarvia koirankarvoilla höystettynä, mutta pitkä miinus kinkusta. Se oli jotain savusaunapalvattua kinkkua. Kuulostaa hyvältä, mutta maku ei mielestäni ollut mikään super. Mut kyllä Tommi noi varmasti syö itkemättä.

Kuvassa on sitten kokeilut eli pesto-fetajuusto-juustosarvia. Fetaa olisi varmasti voinut laittaa enemmän, mutta ehkä näistä tuli silti parempia kuin kinkkuhommista. Ja makuelämystä latistaa ehkä hieman ylijäämäpestosta tehty pestopasta, jota söin ilmeisesti liikaa ja sain vatsanpuruja ja nyt pesto ei välttis nappaa ihan täysiä. Kyllä Tommi syö nuo myös, jos oikeen kerjään.

Kuvassa vuoden haastavin "keitä pasta ja sekoita mukaan valmis pesto". Nyt vielä harkitsen kauralastujen tekemistä. (Kuumetta en ole mitannut, mutta olo on ehkä hieman flunssainen.) Tosin kananmuna on enemmän kuin parasta ennen, mutta täytyis testata sen kunto. Tai sitten olen vain hetken syömättä. Ei välttis paha vaihtoehto sekään. Tässä on nimittäin viikonloppu tulossa ja perinteisesti ostetaan Tommin kanssa kolme kiloa karkkia ja pussi sipsiä leffaa varten ja sitten ei edes katsota sitä leffaa, ku Tommi pelaa honia ja minä istun Facebookissa ja vingun karkki suussa, että joko aletaan leffaa, joko, joko.

Ja koska oon nyt niin supertyttöystävä -vaiheella, niin aattelin pyöräyttää huomenna ihan kunnon lihapullia. Suunnitelmissa ois kreikkalaistyyppiset lihapullat -juttu (wtf, sitä minäkin...), mut ainahan sitä pitää olla vähän extreme. Tasapainon vuoksi perunamuussi vois olla ihan perinteinen versio. (Perinteisesti voidaan taas Tommin kanssa lähtee keskustaan ostaa aineksia ja poiketa ohimennen aXulla pitsalla ja sitten ei teekään mieli lihapullia enää.)

Tosin tässä on vielä yks tekijä, joka voi muuttaa viikonlopun suunnitelmat täysin. En oo varma, voinko katsoa illan jääkiekkomatsia sydänkohtausvaaran vuoksi. Etenkin kun oon vielä pelin ajan yksin, eikä kukaan oo sanomassa, että nyt pitää rauhottua. Joten voipipa olla, että palailen maisemiin vasta kun ne kotiuttaa sairaalasta.

Loma-anomus elämästä

Jos elämästä vois ottaa lomaa, niin tänään en ois tavattavissa. Minulla on harvoin totaalihuonoja päiviä, mutta tänään sellainen sitten sattui kohdalle ihan superina.

Nukuin yön sellaisissa korkeintaan tunnin pätkissä, kiitos Batmanin levottomuuden. Käytin sen keskellä yötä ulkonakin voidakseni aamulla sen olleen loppujen lopuksi melko turha keikka. Se suunnilleen viimeinenkin matto, mikä meillä enää edes on lattialla oli paskassa. Kävin kippaa maton pihalle, laitoin vaatteet ja suunnilleen viimeiset puhtaat sukat jalkaan, kävelin vessaan ja totesin melko nopeesti Batmanin sotkeneen ja kastelleen myös vessan pikkumaton. Sukat vaihtoon, nopee maton huuhtelu, aamupala välistä ja töihin kasiksi.

Töissä lähdin Elinan kaveriksi kuvailee erästä urheilutapahtumaa, jossa eräs seitsemänkymppinen herrasmies antoi ymmärtää minun olevan paitsi yksinkertainen, niin myös todella tyhmä muutenkin. Ja vain siksi, koska vastasin herran ympäripyöreään kysymykseen nähtävästi liian yksityiskohtaiseksi. "Minäpä kysyn sinulta uudestaan tämän kysymyksen, haluan aivan yksinkertaisen vastauksen." No, voisitko silloin kysyä selkeästi sen, mitä haluat tietää. Ja mitä tahansa herralle sanoin, niin vastaus oli tyyliin "Hei, olen sinua 50 vuotta vanhempi, kyllä minä tiedän". Siinä vaiheessa, kun se sanoi minulle päin naamaa olettavansa, etten tiedä mitä tarkoittaa termi "mennä maitohapoille", niin purin huulta, etten oikeasti olis alkanu itkupotkuraivareita siinä. Onneks Elina sattui paikalle ja mies intoutui kuullessaan Elinan urheilutaustasta niin paljon, että unohti minun olemassaoloni. (Minun urheilutaustaani kysyi, mutta ei jaksanut kuunnella edes vastausta.) Livahdin tilanteesta pois ja menin kentän toisella laidalle ottamaan aurinkoa.

Iltapäiväksi menin takaisin toimistolle, mutta jouduin lähtee töistä normaalia aiemmin järkyttävän päänsäryn vuoksi. Yritin sinnitellä jonkin aikaa, mutta siinä vaiheessa, kun mietin, että lähdenkö oksentamaan, niin päätinkin lähteä kotiin. Olin aamulla jättänyt Batmanin poikkeuksellisesti eteiseen, koska ajattelin, että on paljon helpompi siivota yksi pieni huone kuin koko talo. Olin varautunut tosiaan siivoushommiin, mutta en siihen, että Batman osaa avata ovet myös vastakkaiseen, kuin niiden aukeamissuuntaan. Ilmeisesti Batmanin mielestä oli epäreilua lukita se eteiseen ja niinpä sain sitten kuitenkin siivota koko talon.

Muutenkin sain tänään joltain minulle tuntemattomalta vinkujalta ikävää palautetta asiassa, joka ei edes itse asiassa kyseiselle tyypille kuulu. Onneks en ollu tyypin ainoa uhri. Todennäköisesti normaalina päivänä toi ei ois juurikaan jaksanut hetkauttaa, mutta jostain syystä tänään kaikki on ihan ylivoimaisen hankalaa. Eikä siinä vielä kaikki, tosin kaikkea en jaksa ja halua jakaa koko maailmalle. Mutta sellainen päivä tähän saakka.

Nyt oon vetäny täällä särkylääkettä ja varautunut henkisesti siihen, että toi eilen tullut erään nimeltämainitsemattoman operaattorin puhelinlasku voi olla mitä vain. (En siis vielä eilen avannut kuorta.) Luin nimittäin Facebookista, että porukka on saanut eilen vähän jos jonkinlaista laskua kyseiseltä firmalta.

Ja ikävä kyllä tätä päivää on vielä melko monta tuntia jäljellä.

EDIT: No, niin, kuulin just, että kesäopintotukianomukset pitää jättää ylihuomenna. Oparisuunnitelma pitäs esittää ennen sitä, että siitä vois saada tukia. Ei mahdollista. Vastaavan hoitajan harjoittelunkin meinasin suorittaa kesäopintoina, mutta hei, työhaastattelukin on vasta huomenna, eli erittäin epätodennäköistä, että sekään onnistuu. 

Insinöörivitsi

Sen siitä sitten saa, kun roikkuu ulkona liian vähissä vaatteissa. Kurkku kipee ja pientä kevätflunssaa. Mut onneks toi pahin kurkkukipu kesti sen päivän ja nyt ollaan jo parempaan päin. Joten sama siis aloittaa koko kierros alusta...

Aloitin lopultakin t-paitakelit, tosin ulkona pidin takkia, mutta kun olin töiden puolesta pari tuntia pihalla (yhdessä insinööritapahtumassa, btw, joten jos tää teksti on tänään vähän vaikeaselkoista, niin se jotuu siitä), niin jopas kävi vaatteet vähiksi. Olin jo vinkumassa Suomen kesästä ja sen kylmyydestä, mutta hei, oikeestihan nyt on vasta kevät, joten antaapa olla. Ja ihan uhmallani kävin töitten jälkeen vielä kaupungilla hakemassa Batmanille lisää lääkeitä. Tosin tuntui turhalta mennä hakemaan iso purkki nappeja, kun saatiin just valmiiksi suunnitelma lääkkeidenkäytön vähentämisestä ja kesäkuussa selvitään toivottavasti ilman. Eli siis siltä suunnalta positiivia tuloksia! (Kaikki veriarvot on nyt kohillaan, tiedoksi niille, joita asia kiinnostaa.)

Sain viime yönä vision minun juhla-asusta Tommin puolisiskon (siskopuolen?) ylioppilasjuhliin. Minulla on vähän ongelmia, kun juhlat on Helsingissä ja en yhtään tiedä paikallisia pukeutumiskäytäntöjä. Ei vaan, siis, ihan oikeasti tuun varmasti stressaamaan tästä, kun stressaan jo pienemmistäkin pippaloista ja näitten kokoluokkaa en tiedä yhtään! (On kai turha edes mainita, että Tommilta kysyminen on yhtä tyhjän kanssa..) No siis joo siis asiaan palatakseni, siihen visioon kuuluu pieni, kiiltävä ja punainen laukku. Löytyykö tästä kaupungista semmoista? No ei varmasti löydy, tosin en vielä käynyt läpi niitä vähän kalliimpia liikkeitä, joten jos jollain on tiedossa jossain sellainen, niin kaikki vinkit otetaan vastaan!

Tässä postauksessa oli tarkoitus olla logiikka, mut hei, antakaa anteeksi. Lupaan, että tämä on viimeinen insinööritapahtuma minulle vähään aikaan. Sen sijaan voisin järkätä jonkin tapahtuman tuonne naapurin pihalle, kun sen grillin tuoksut tulee luvattomasto meidän pihalle. Laitan esimerkiksi Batmanin varastaa sieltä yhen pihvin. Tai sitten päästän Batmanin sinne aivan vahingossa leikkii niitten koiran kanssa ja joudun tietty menee hakee sen sieltä ja "ai oho, täällä onkin grilli kuumana".

Tai sitten meen vaan kauppaan ja ostan oman pienen pallogrillin.

Kevät tulee. Ja hulluus

(Nyt menee kyllä hermo näitten kuvien laadun kanssa, mut en jaksa tehä kaikkea alusta, joten menkööt tää nyt näillä ja ens kerralla lupaan tallentaa kuvat jo valmiiksi tarpeeksi isoiksi.) Ekat kesän merkit. Lämpö on alkanu pehmittää minun aivoja niin, että en oo laittanu viikonlopun aikana housuja jalkaan. Legginsit ei ole housut ja sukkahousujakaan ei nyt lasketa. Okei, laitoin eilen kuorihousut, kun mentiin pihahommiin, joita ei edes lopulta tehty. Eilen käytiin Tommin kanssa treffeillä ihan oikeessa ravintolassa. Mentiin syömään hienosti ja minä tilasin hampparin. Mut hei, oli pakko kokeilla, koska en oo ollu aiemmin tietoinen, että sieltä saa hampurilaisia kans! Tai sitten en oo vaan käyny siellä uuden listan aikana.

Tosin kehitin uskomattoman vaatekriisin ennen lähtöä. Minun parhaat farkut oli just tullu pesusta ja toiset lempparit alkaa olla melko hajalla ja kolmansista en tykkää yhtään. Ja muihin en ees jaksa vilkaista. Koska ulkona oli kuitenkin niin lämmintä, niin päädyin sitten sukkahousuratkaisuun. Eka vaihtoehto oli Tommin mielestä "no joo", eli täysin typerän näköinen. Toinen vaihtoehto eli vaaleanpunaiset sukkahousut oli jo "mennään jo", joten annoin olla. Kriiseilin pihalla, mutta Tommi alkoi vaikuttaa jo vihaiselta ("No mene nyt sitte laittaa ne farkut, kun on noin hankalaa"), mutta koska just ne the farkut oli märkinä pyykinkuivaustelineellä, niin hyppäsin pyörän kyytiin ja mutisin koko matkan kaupunkiin, että miten näytän nololta. (Ja tuon paidan alla oli sitten jatkohelma turvana, koska sukkahousut ei oo sen enempää eikä vähempää housut kuin legginsitkään.)

Ja tänään oon sitte menny farkkuhame ja karvaleggarit -linjalla. (Kiitti karvaleggareista Batmanille ja kissalle. Kellään keinoa tuunata karvalegginseistä perusmallit?) Legginsit heittäisin mieluiten syvälle kaappiin, mutta toi epälämmin tuuli tuolla ulkona ei oo minun kanssa samaa mieltä. Ja siis en oo liikkunu missään julkisella paikalla tuon näköisenä, että voitte lakata kauhistelemasta. Käytiin kaupassa (joka ei ollu auki), mutta sillon minulla oli vähän eri koostumus tuon yläosan suhteen. Samalla reissulla käytiin myös pienellä kävelylenkillä lammen rannalla ja olin saada sydänkohtauksen, kun Batman lyhyen veteenpulahtamisen seurauksena näytti pyörtyvän siihen paikkaan. (Siis jos joltain on mennyt ohi, niin meillä ollaan oltu vähän kipeitä...) Onneks se nähtävästi vaan ei muistanut miten paljon vettä ja näin ollen painoa toi turkki imee. Uupuneen ravistelun jälkeen se taas paahtoi entiseen malliin. Onko turhaa mainita, että ravistelun aikana keskityin tarkkailemaan Batmanin vointia lähietäisyydeltä? No, kesä kuivaa...

Sellanen viikonloppu. Minun täytyy alkaa kaivelee jotain ruokaa kaapista, kun se kauppa ei ollut auki. Leipoisin muuten teeleipiä, mutta kun Tommi myy yhden sen tietokoneista jollekin tyypille, joka ajelee just tänään Kajaanin ohi Helsinkiin, niin lupasin kiikuttaa sitä konetta ympäri kaupunkia, kun käsky käy. Kaikkeen sitä joutuukin miesten vuoksi suostumaan... (Onneks se maksaa käteisellä minulle, niin voin lähtee huomenna vaikka shippailee tms. kun oon nyt saanu tämän naisellisuusvaihteen vitoselle.)