Kauhukeittiö

Uhmasin tänään 13. päivä ja perjantai -kirousta ja heittäydyin leipuriksi. Talo ei palanut, mutta en nyt osaa sanoa, että onko onnistumistaso lähempänä 20 vai 30 prosenttia. Leivoin siis juustosarvia ja eka virhe oli lähteä muokkaamaan selkeää, valmista reseptiä. (Eli siis minulla ei ole antaa näihin mitään ohjetta.) Välillä olin jo lähes epätoivon partaalla, kun taikinan olisi pitänyt olla kaiken järjen mukaan valmista, mutta se olikin yhtä litkua. Okei, jauhoja lisää ja itse asiassa taikinasta tuli onnistunein osa sarvia. Tein perinteisiä kinkku-juustosarvia koirankarvoilla höystettynä, mutta pitkä miinus kinkusta. Se oli jotain savusaunapalvattua kinkkua. Kuulostaa hyvältä, mutta maku ei mielestäni ollut mikään super. Mut kyllä Tommi noi varmasti syö itkemättä.

Kuvassa on sitten kokeilut eli pesto-fetajuusto-juustosarvia. Fetaa olisi varmasti voinut laittaa enemmän, mutta ehkä näistä tuli silti parempia kuin kinkkuhommista. Ja makuelämystä latistaa ehkä hieman ylijäämäpestosta tehty pestopasta, jota söin ilmeisesti liikaa ja sain vatsanpuruja ja nyt pesto ei välttis nappaa ihan täysiä. Kyllä Tommi syö nuo myös, jos oikeen kerjään.

Kuvassa vuoden haastavin "keitä pasta ja sekoita mukaan valmis pesto". Nyt vielä harkitsen kauralastujen tekemistä. (Kuumetta en ole mitannut, mutta olo on ehkä hieman flunssainen.) Tosin kananmuna on enemmän kuin parasta ennen, mutta täytyis testata sen kunto. Tai sitten olen vain hetken syömättä. Ei välttis paha vaihtoehto sekään. Tässä on nimittäin viikonloppu tulossa ja perinteisesti ostetaan Tommin kanssa kolme kiloa karkkia ja pussi sipsiä leffaa varten ja sitten ei edes katsota sitä leffaa, ku Tommi pelaa honia ja minä istun Facebookissa ja vingun karkki suussa, että joko aletaan leffaa, joko, joko.

Ja koska oon nyt niin supertyttöystävä -vaiheella, niin aattelin pyöräyttää huomenna ihan kunnon lihapullia. Suunnitelmissa ois kreikkalaistyyppiset lihapullat -juttu (wtf, sitä minäkin...), mut ainahan sitä pitää olla vähän extreme. Tasapainon vuoksi perunamuussi vois olla ihan perinteinen versio. (Perinteisesti voidaan taas Tommin kanssa lähtee keskustaan ostaa aineksia ja poiketa ohimennen aXulla pitsalla ja sitten ei teekään mieli lihapullia enää.)

Tosin tässä on vielä yks tekijä, joka voi muuttaa viikonlopun suunnitelmat täysin. En oo varma, voinko katsoa illan jääkiekkomatsia sydänkohtausvaaran vuoksi. Etenkin kun oon vielä pelin ajan yksin, eikä kukaan oo sanomassa, että nyt pitää rauhottua. Joten voipipa olla, että palailen maisemiin vasta kun ne kotiuttaa sairaalasta.