Meikitön päivä 6.9.

Nyt tulee vähän ei niin perussettiä tätä blogia ajatellen, mutta halusin tarttua aiheeseen.

Bongasin sattumalta tässä taannoin Facebookissa seikkailessani Meikittömän päivän, jonne sitten klikkailin itseni osallistumaan. Sen kummempia asiaa pohtimatta. Ajattelin, että katotaan nyt, että tuleeko tästä mitään. Normaalia arkea voin olla ilman meikkiä, mutta jos tähän olisi sattunut esim. työhaastattelu, niin olisi varmasti pitänyt miettiä useemman kerran, että kuinkas nyt. Koen nimittäin melko vahvasti, että se meikki tekee nimenomaan sen huolittelun.

Minun perusmeikki on meikkivoide, kulmakynä, eyeliner ja aurinkopuuteri. Ei siis mikään kovin raskas setti. Toisinaan saatan käyttää myös ripsiväriä ja huulipunaa, luomivärejä en juuri koskaan, sillä vaan en osaa. Ns. "bilemeikki" poikkeaa normaalisti vaan voimakkaammilla rajauksilla silmissä. Joskin biletys on nykyään aivan äärimmäisen harvinaista.

Laiskana päivänä, kun ehkä pyörähdän vain kaupassa niin saatan sipaista väriä kulmiin, jotta kasvot tulisivat vähän skarpimmiksi. Toinen melko must-tuote on meikkivoide, koska minulla on sillä tavalla herkkä iho, että se punoittaa heti pienestäkin lämpötilan vaihdoksesta. Punastun myös superhelposti ja myös kuulen tästä. Tavallaanhan punastuminen on söpöä, mutta oon kuullu niin paljon paloautovitsejä, että mielelläni peitän enimpiä punia kevyen meikkivoidekerroksen alle. (Poskipuna siis on aivan turha tuote minulle!) Mutta pidän välillä täysin meikittömiä päiviä muutenkin, jotta kasvot saisi levätä. Tosin nämä päivät on yleensä niitä, jollon en poistu kotoa julkisille paikoille.

Meikittömän päivän ajatuksenahan on kiinnittää huomiota kosmetiikan ympäristöystävällisyyteen. Myönnän, että oon onneton tuon ympäristöajatuksen suhteen, tässä mielessä. Oon tähän saakka ollu köyhä opiskelija, ja tuotteet on valittu lähinnä sen hintalapun perusteella. Nolottaa tunnustaa, että en oikein edes tiedä, miten kosmetiikan suhteen tuo luontoystävällisyys olisi mahdollista toteuttaa, mutta en ihan varmastikkaan ole ainoa. Tunnen joutsenmerkin (joka on siis tämän tapahtuman järjestäjä), mutta hyvänen aika, en ole koskaan osannut yhdistää sitä kosmetiikkaan!

Minä haastoin itseni googlettamaan tästä aiheesta ja täytyypä sanoa, että melkoinen sekamelska näin nopealla vilkaisulla tämä ympäristöystävällinen kosmetiikka on. Kosteus- yms. voiteita löytyy, mutta siitä eteenpäin menee haastavaksi löytää tuotteita. Tai sitten en vain osaa.

Koska en varmaan poistu tänään kotiovea kauemmas, niin tein tästä haasteesta kunnollisen ja julkaisen meikittömän naamani täällä blogissa. Valokuvausta jo jonkin aikaa harrastaneena tiijän, miten kamera tallentaa jokaisen virheen ihossa ja siksi tää onkin ehkä hurjempaa, kun vaan kävellä johonkin julkiselle paikalle. (Tai no, pitäisi varmaan laittaa, että "virheen", koska käsite virhe tässä yhteydessä on vähän typerä.) Kaksi ylempää kuvaa ovat lähes muokkaamattomia, ainoastaan kontrastia ja terävyyttä on lisätty (korostamaan niitä virheitä, haha). Viimeinenkin muutettu vain musta-valkoiseksi noitten edellisten muokkausten lisäksi. Ja kaikissa olen täysin meikittä, naamaan on sudittu ainoastaan jotain peruskosteusvoidetta.

Onko joku muu osallistunut Meikittömään päivään? Tai onko joku muu perehtynyt ympäristöystävälliseen kosmetiikkaan ylipäätään? Minä ainakin oon ihan ulalla tällä hetkellä, joten ottaisin mielelläni vinkkejä vastaan, jos sieltä sellaisia löytyy. Ja jos nyt tämä päivä meni noin muuten ohi, niin haastan teidät kaikki blogia kirjoittelevat julkaisemaan siellä blogissa meikittömän naaman. Ja kun sen teette, niin linkkiä kommenttilaatikkoon! Minä taidan olla niin hurja, että vaihdan oman fb-proiilikuvanikin näihin meikittömiin...

Reissunpäältä

Minä jämähdin tänne Ouluun, tyttöjen sohva on niin mukava nukkua... No mutta tänään olisi tarkotus palata Kainuun maaperälle ja huomenna liikahtaa sitten Kajaaniin suuntaan tekemään jotain kämppäjärjestelyjä. Tietäis vaan, että laitanko tavaraa suoraan muuttolaatikkoon, vai mikä on homman nimi. Tässä jotain tietoa odotellessa...

Oon löytäny uuden vakkaripaikan siltä varalta, että muutan tänne. (Eli siis enää asunto ja työpaikka puuttuu...) Koomista tässä on se, että tuo paikka on sivistynyt viinipaikka ja minusta ei ees tuntunu siltä, että nyt ollaan täysin hukassa! Oon muutenkin kokenut ahaa-elämyksiä. Kenkien suhteen. Oon tässä syksyn yrittäny metästää enemmän tai vähemmän aktiivisesti nilkkureita. Semmosia, joissa on korkoa, mutta hyvä kävellä. Olin jo luopunu ajatuksesta kierrettyäni kaikki Kajaanin kaupat ja lähes kaikki Oulun kaupat ja siihen päälle vielä kasan nettikauppoja.

Olin kuitenkin kävelly yhen kaupan ohi aiemmalla kerralla ja siellä ne nyt sitten oli. Mitkään korolliset kengät ei oo koskaan tuntunu niin hyvältä jalassa ja samaan aikaan ollu superhienot. Voi, melkein tekisi mieli kirjoittaa rakkauskirje ja laulaa pieni serenadi uusille kengilleni. Onko tämä nyt sen naisellisuuden huipentuma?! Oonko päässy sille korkeimmalle levelille?

Okei, kengät oli melko hintavat ja minä oon työtyön, mutta kun oon etsiny oikeesti hyviä kenkiä tässä jo jonkin aikaa, niin lupasin itselleni tuon hankinnan. En kuitenkaan shoppaillu täällä yhtään mitään muuta ja jatkossakin pysyn poissa kaupoilta.

Tykkäsin älynä tuosta asusta, jossa viiletin eilisen päivän. Ikuistin sen sitten nolosti kuvaan peilin kautta, jossa näytän muutenkin lähes urpolta. mutta hei, ei aina voi onnistua. Ja onko täällä nyt muutenkaan laadulla koskaan ratsastettu... Eilen oli kyllä selkeesti mekkopäivä. Nämä isommat kuviot on siitä kivoja, että täällä ei tartte kestää niitä pitkiä oudoksuvia katseita, jos laitat päälle jotain spesiaalimpaa. Kajaanissa ja erityisesti meillä kotona päin kaikki mikä poikkeaa jahtipuvun maastonvihreästä on uutta ja ihmeellistä. Sirkuseläin. Vaikka ei sillä, joudun tunnustamaan, että minullakin on se jahtipuku...

Joo joo, saatoin ehkä liiotella vähän, mutta kyllä se vain on niin, että pienemmissä paikoissa on hankalaa olla erilainen. Edes vähän. Oon onneksi varustettu sen verran hyvällä itsetunnolla, että kestän mennä oman pääni mukaan, vaikka joskus ahdistaisikin olla se kävelevä huutomerkki. Vaikka melko hillitysti oonkin aina pukeutunu. Meijän pikkukylällä sanoin kyllä herkästi asioista takasin, jos joku yritti hyökätä minua vastaan sanoilla. Mutta sitten kun muutin silloin isolta tuntuneeseen Kajaaniin, niin kuljin paljon tummissa ja tylsissä vaatteissa, että en erottuisi porukasta. Onneksi oon kasvanu yli tuon vaiheen ja oon lakannu ajattelemasta sitä, että mitä muut ajattelee.

Mutta vaikka haaveilen suuremmista ympyröistä, oon aina se maalaiskylän tyttö. Välillä haluan reissata kotiin, vetästä sen maastopuvun päälle ja kumpparit jalkaan. Mennä ostamaan kaupasta hiillosmakkaraa savulta haisten. Olla osa sitä porukkaa ja herättää ihmetystä satunnaisissa etelänturisteissa, jotka pysähtyy kylällä kymmenksi minuutiksi ostamaan matkaevästä. Ihminen voi lähteä Kainuusta, mutta Kainuu ei ihmisestä.

Lähteä kun pitäisi jäädä, jäädä kun pitäisi lähteä

Oon ollu nyt pari päivää lapsuusmaisemissa rauhottumassa. Lauantaina muutettiin pikkuveli Kuopioon ja shoppailtiin Ikeassa, neljän tunnin yöunilla. Raahasin sitten reissusta kassillisen tavaraa, vaikka oon kohta helisemässä entistenkin kanssa, jos nyt tulee muutto. Itse asiassa, oon tässä jo tehny vähän karsintaa, että mitä pistän kiertoon ja mitä säästän. Pitäs varata joku kirppispöytä jostain, mutta tällä hetkellä minun energiat ei meinais millään riittää johonkin tuommoseen. Etenkään kun en tiijä yhtään kauanko täällä enää oon sitä pöytää vahtaamassa. Toivottavasti en kovin kauaa.

Nyt oon taas lähössä reissuun, tällä kertaa jälleen Ouluun. Työhaastattelun merkeissä ja samalla moikkaa kavereita. Ehkä teen vaan yhen tai korkeintaan kahen yön pikareissun ja palaan sitten hoodeille. Viikonloppuna on sen verran ohjelmaa Kajaanissa, että pakko mennä sinne jo etukäteen, että saa taas jotain tehtyäkin. Niiku siivousta ja pakkausta siltä varalta, että se muutto tosiaankin tulee. Ja vaikkei sitä nyt tuliskaan, niin tavaraa meinaan heittää roskiin ihan urakalla, kun tähän astisissa muutoissa oon sitä aina vaan hamstrannu, että jos joskus sattuu tarvitsemaan.

Mielettömän rankkaa, kun tekis mieli koko ajan pistää koko kämppä laatikkoon, mutta toisaalta en halua kiirehtiä, kun ei oo vielä mitään varmaa tiedossa missään päin maailmaa.

Toisaalta taas sen Ikean reissun jälkeen tekis mieli vähän laittaa tuota kämppää kuntoon. Toisaalta taas ois tosi tyhmää purkaa kaikki pakkaukset, jos nyt lähenkin. Toisaalta ja toisaalta. Vaikka oikeesti oon melko varma, että tässä käy niin, että puran ne ostamani lamput ja kynttilät paketeistaan ja unohun facebookaamaan. Ja koko kämppä on sitten edelleenkin semmonen sekasorto, mutta valaistu semmonen. Varmasti erottuu jokainen pöly ja roskakasa.

Ehkä vaan annan olla sen koko kämpän niin kauan, että saan jotain tietoo töistä.

Mutta jos jotain positiivista, niin tällä hetkellä en oo semmonen jäätävä stressipallo enää! Siis muuten kuin tuon kämpän sekaisuuden vuoksi. Ja oikeestaan en oo senkään vuoksi, koska siinä ei varsinaisesti oo mitään uutta. En oo se maailman siistein ihminen. Kohta junaan ja kavereita näkemään, tää on se minun kesäloma nyt sitten! (Toki jossain vaiheessa toivottavasti tajuan, että oikeestihan oon työtön, että nyt pitäs alkaa panikoimaan tulevaisuudesta, mutta vielä ei oo sen aika!)

Tyylihistoriaa, osa 2

Vaikka julkasen välillä kuvia siitä, mitä minulla on päällä, en luokittele itseäni milään tapaa tyylibloggariksi. En osaa nähä itelläni mitään tiettyä tyyliä, joten välillä tuntuu tyhmältä kuvata omia vaatteitaan. Oon kuitenkin tietoisesti kiinnittäny normaalia enemmän huomioo vaatteisiini ja ulkoiseen olemukseeni viimesen vuoden sisällä ja saan yllättäen nykysin melko paljon palautetta tästä "tyylistäni", joten tässäpä olisi kerralla tämmönen vähän kattavampi postaus aiheesta.

Tämän postauksen kuvat on nimenomaan nyt vuojen ajalta. Kuten tuossa edellisessä postauksessa sanoin, niin eniten minun tyyli on muuttunu tässä viimesen vuoden sisällä ja hioutunu melko hyvin sellaseen, että voin olla melko tyytyväinen vaatekaappini sisältöön. Ja oon kuitenkin tämmönen tuulella käyvä ja välillä en voisi kuvitellakaan päälleni muuta kuin tennarit ja farkut, joten sitä valinnanvaraa on hyvä olla.

Juu'u, ylemmässä kuvassa en oo ollu tappelussa, vaikka tuo huuli näyttääkin siltä... Minulla on aina syksyisin paha tapa leikata etuhiukset. Ja kevättalvesta lähen kasvattaa niitä pois kesää varten ja vannon aina, että nyt annan niitten kasvaa. Ja sitten tulee taas syksy ja nips naps. Tänä syksynä tuota ajatusta ei oo vielä tullu ja on ehkä olemassa mahdollisuus, että sitä ei tuukkaan, koska hiusten väri on nyt vaaleempi ja nuo etuhiukset ei näissä ehkä näyttäis enää yhtään niin kivoilta.

Oon edelleen vähän varovainen tiettyjen hameitten kanssa, en tunne oloani vieläkään kovin luontevaksi kaikissa tilanteissa. Tuommoset tunika- ja mekkomaiset vaatteet on sitten semmosia turvallisia välimuotoja ja sitten tuo musta hame, joka on kyllä ollu kovassa käytössä. Jotenkin miellän sen melko neutraaliksi ja näin ollen helpoksi käyttää. Ja oikeastaan, en ois uskonu, että sanon näin mistään hameesta, mutta oon jopa vähän kyllästynyt tuohon. Mietin jopa siitä luopumista, mutta ehkä joku tuunaaminen, kuten kuminauhan asentaminen alareunaan antaisi sille jotain uutta ilmettä.

Viime syksynä ostin elämäni ensimmäisen huulipunan! Se oli jo valtava askel, vaikka en ihan arkikäytössä tuon punan kanssa vielä tulekaan toimeen, vaan säästän sitä aina spesiaalitapauksiin. Edistystä kuitenkin niistä ajoista, kun testasin äitin oranssia huulipunaa ja tuijotin itseäni pelistä päässä vain yksi ajatus. "Ei enää ikinä."  Ehkä tänä syksynä uudella innolla ja inspiraatiolla... Ostin myös elämäni ekan kihartimen, jota minun hiukset oikeesti uskoo. Ennen tyydyin vain suoristusrautaan, jos jaksoin sitäkään. Vähän pehmeyttä, jota taas sitten peräänkuuluttaisin tuossa alemmassa setissä.

Tämä oli muistaakseni meijän pikkujouluilta, kun hame ois ollu auttamattomasti liian kylmä, mutta halusin kuitenkin jotain spesiaalia. Melko paljon vanhaa rokkisuvia, mutta kuitenkin jollain tapaa erilaista. Ehkä se on tuo fuksian värinen toppi ja kiharat, jotka tekee tästä asusta vähän naisellisemman. Tällä hetkellä pidän tosiaan tätä asua kuitenkin tyyliltään vähän kylmänä ja kovana siihen nähden, että pukeutuisin taas samoin. Hauskaa, että tämä asu on liian musta, kun jossain vaiheessa harrastin lähes kokomustaa pukeutumista. (Tosin sillon hiukset oli vielä ruskeat.)

Sitten taas vähän kohti pehmeämpää ja enemmän värejä. Kiitos kevätaurinko. Hiusten värikin alkoi ikään kuin itestään haaleta. Ja olin taas koululla työharjottelussa, joten tuohon pukeutumiseen oli helppo panostaa, vaikka välillä lasten iltapäiväkerhon vetäminen koetteli hameiden kestokykyä minun siveyttä.

Ostin elämäni ensimmäiset korkeavyötäröiset farkut, joitten kanssa koin henkilökohtaisen kriisin, kun niitten pesulapussa luki "leggins". Nuo farkut anto minulle kuitenkin hieman semmoset hillityt pin up -fiilikset ja käytin sitä sitten inspiraationa pukeutumisen lisäksi myös meikin suhteen ja kuuntelin sitä jatkuvaa kysymysten tulvaa. "Miksi sinulla on silmissä tuommoset viivat?"

Oon melko vahvasti sääpukeutuja. Jos ulkona on -30 niin laitan tasan varmasti ne toppahousut ja karvalakin, jos joudun ulkoilemaan. Niinpä sitten ilmojen lämmittyä uskaltauduin käyttämään hameita. Tuo ylemmän kuvan asu jaksaa huvittaa minua edelleen. Tavallaan tykkään siitä mielettömästi, vaikka toisaalta se on minusta vähän liiankin tyttömäinen. Minulla kun on tämä 19-vuotiaan naama, niin yritän kompensoida sitä sitten vähän aikuisemmalla pukeutumisella.

Alemman kuvan hameen ostin varmaan joskus puolitoista vuotta sitten, koska se oli niin hieno, mutta en sitä sillon koskaan käyttäny. Paitsi nyt lopultakin kaivoin sen kaapin perältä käyttöön saakka. Ja useampaankin otteeseen. Kertoo paljon siitä, miten tyyli on kehittynyt ja ennen kaikkea sen jokin siellä pään sisällä, joka ennen sanoi, että hameet sopii paremmin jollekin toiselle.

Oon löytäny myös hennon roosan värin. En ois koskaan kuvitellu, että se tulee vastaan yhtä aikaa hiusten vaalentamisen kanssa. Kerralla pehmoksi. Ehkä se oli tämä kesä, joka muuten oli niin ankea ja kaipasi jotain herkkyyttä. Se lukioaikainen, tummiin vaatteisiin pukeutunut Suvi olisi varmasti tukehtunut pullaansa, jos olisi nähny nämä kuvat. Että julkisesti pukeudun näin. Ja että vielä viihdyn ja koen vaatteet omikseni. Se Suvi ois kiristäny tennarit tiukemmin jalkaansa, ihan kaiken varalta.

Yksi minun kesän lemppareimmista yhdistelmistä. Näihin kuviin tiivistyy hyvin minun tämänhetkinen tyyli. Kontrasteja! Röyhelöpaita yhdistettynä farkkuihin ja tennareihin. Tennaritkin on kyllä kokenu tässä melkoisen muodonmuutoksen. On nimittäin nuo silkkinauhat nahkatennareissa vähän eri juttu kun ne kirkuvan punaiset versiot, joita en juuri jaloistani pois päästänyt.

Semmoista. Melko kaukaa on tultu tähän päivään. Ja paljon on vielä hiottavaa, mutta vähitellen oon ensinnäkin löytäny konkreettisesti sen tyylin, mikä minua kiehtoo ja vielä kaiken lisäksi uskaltanu ottaa sen käyttöön. Toki talveksi varmaan alan kaivata taas jotain vähän rokimpaa puolta, mutta osaan varmasti yhdistää sen tähän sopivaksi.

Tyylillisesti minua siis kiehtoo mm. pin up, semmonen tietty vanhan ajan glamour, 50- ja 60-luvut, maalaisromantiikka ja samalla rock. Kaikki sopivasti toisiinsa yhdistettynä. Ja tosiaan, oon nyt vuoden aikana ostanu enemmän hameita/mekkoja kuin housuja. Ja oon opetellu käyttämään korkokenkiä myös arkitilanteissa. Vielä se huulipuna. Ja muutaman peruskampauksen voisin opetella. Kyllä tästä vielä hyvä tulee, kun vaan jaksaa kärsivällisesti kehittäää...

Tyylihistoriaa, osa 1

Mistä tässä lähettäis liikkeelle... (Hei nyt jos ootte kiireisiä, niin suosittelen skippaamaan tämän postauksen!) Lupailin teille jotain tyylipostausta läpi blogihistorian. Mutta joo, eihän minun vaatteista oo mitään kuvia! Tai no korjaan. Vaatteita on kuvissa, mutta niiden kuvien taso ei varsinaisesti päätä huimaa... Esimerkiksi tässä on laatumuokkausta siltä ajalta, kun Paint oli ainoa minun tuntemani kuvanmuokkausohjelma:

Mietin kovasti, että mistä löydän jotain cooleja tyylinäytteitä, koska tällä koneella on kuvia tasan tältä kesältä ja ulkoisella kovollakin vain jostain abivuosilta lähtien. Kunnes keksin nuo minun ihan oikeet kuva-albumit! Nyt tullee kovvaa settiä!

Vuosi 2003 eli olin kasiluokalla. Hatun tein ihan itse ja valitettavasti sitä koulussa muistaakseni käytin. Housut oli jotain ylihienoa! Niissä oli niin leveet lahkeet, että kengät jäi kokonaan lahkeitten sisään. Ja ostettu vielä Vero Modasta sen ainaisen Seppälän tai marketin sijaan ja olihan ne varmaan kalliitkin, mutta kun alennuksella sai! Ja huppari. Minulla on oikeesti huppari päällä noin 80 prosentissa noitten vuosien kuvista.

Ja niissä lopuissa on sitten tuommoinen oikeanpuoleisen kuvan paidan kaltainen T-paita, jonka alla on ikään kuin toinen paita, jossa on sitten pitemmät hihat. You know? Ja tuo paitahan oli vielä niin extrahieno, kun se oli ostettu ihan Turun H&M:ltä. Se oli sitä aikaa, kun H&M oli vielä harvinaisuus näillä leveyksillä. Se oli vähän liian nafti heti ekasta pesusta, mutta silti sitä piti pitää. Ja kun kellään muulla ei ollu samanlaista.

Ja nuo kampaukset. Pikkuletit täysin omista hiuksista, eli näyttipä tosi hyvältä. Tai sitten krepatut hiukset kahella sivuponnarilla. Ja hei, nuo kuulokkeet oli televisioon. Minun uudenvuodenaaton juhlinta koostui sipseistä ja Rukajärven tie -elokuvasta, joka valitettavasti keskeytyi tinan valamisen vuoksi. Mutta onneks sentään oli langattomat kuulokkeet, nii ei repliikit menny ohi. Ihan oikeesti Suvi...

Sitten puolenkymmentä vuotta eteenpäin ja toteamaan, että tyylissähän ei oo juuri muutoksia. Ylempi kuva on tosin vähän spesiaalimpaa matskua, vuosi 2007 ja jotku opiskelijabileet. Mutta hiukset sentään on taas ollu hyvin. Muuten aivan hyvä yritys...

Ja tuo alempi kuva, joka on muuten otettu siellä samalla putouksella, missä kävin taas tänä kesänä. Kevät 2008, farkut ja huppari. (Katsoin myös muutamaa kuvaa tuolta väliltä ja kaikissa on se perus farkut ja huppari...)  Hiukset sentään on melko maltillisesti ponnarilla!! Tuona vuonna kirjoitin ylioppilaaksi ja ostin lahjarahoilla tuon vieläkin ahkerassa käytössä olevan Canonini, joten nyt niitä kuvia alkoi sitten tulla!

Tai no, itse en tietenkään koskaan päätynyt sinne kameran eteen, näemmä...

Sen sijaan kuvailin paljon sisustusta. Tosin olin tuollon ylivarovainen kuvaamasta koko olohuonetta kerrallaan. Koska kuvathan menee nettiin ja sieltä vaikka mihin. Juu'u. Ylempi kuva on ekan oman asunnon makuuhuoneesta ja alempi kuva on niiltä ajoilta, kun leikittiin silloisen poikaystävän kanssa kotia ihan ruhtinaallisesti omakotitalossa.

Mutta sitten alkaa olla jo näitä kuvia, jossa oon itekki mukana.

Värjäsin hiukset mustiksi joskus kesällä 2009 ja tää kuva on otettu yli vuosi siitä eli syksyllä 2010. Minun mielestä tässä on vähän teinimäinen tuo tyyli, en tiijä mistä johtuu. Ja tosi hienoo, koska käytän edelleen kaikkia osia tästä asusta. Ehkä ne on nuo hiukset tai tuo ilme... Apua? Mutta meikki oli tuollon hyvin hillitty, vaikka se ei ehkä tässä kuvassa tuu kovin hyvin esille. Toivottavasti näytän nykysin vähän aikuisemmalta, haha!

Sitten alkoi olla jo vähän yritystä. Olin talvella 2011 työharjottelussa toimistossa, jonne sitten saattoi panostaa tuohon pukeutumiseen, koska keskellä päivää ei rämmitty metässä tai kiipeilty seinillä. Ja ilmeisesti tässä vaiheessa aloin oikeesti kiinnittää huomiota tuohon pukeutumiseen muutenkin, koska aloin kuvailla näitä asuja ja päätin alkaa muokata vaatekaappia enemmän sellaiseksi, johon voisin olla oikeesti tyytyväinen.

Sitten jotain satunnaista tyttöjen iltaa ja niitä hetkiä, kun oikeesti kokeilin pokkaani vaatteiden suhteen. Jäätävät imagolasit ja huivi kaulassa. Vähän taiteilijamaista. Mutta jollain tapaa tykkään tuon illan asusta paljon!

Ja sitten kevättä, tennarit on kyllä edelleen ollu in!, vaikka näissä kuvissa onkin alkanu näkyä korkoja astetta enemmän. Ja semmonen peruspukeutuminen on edelleen ollu pitkälti niitä farkkuja, tosin hupparit on jääny vähemmälle käytölle.

Tässä ollaan sitten jo viime syksyssä ja niissä ajoissa, kun oikeesti päätin ottaa itseeni niskata kiinni ja siirtyä niistä ainaisista farkut ja tennarit -komboista hameisiin ja korkoihin. Vuodessa on tapahtunu omasta mielestäni tosi paljon muutosta ja kuviakin on ihan superpaljon, joten jätän nämä ajat ihan omaan postaukseensa, koska tää postaus vähän venähti odotettua laajemmaksi. Ja itse asiassa, minusta tää arkistojen kaivelu on ihan superhauskaa!