Lähteä kun pitäisi jäädä, jäädä kun pitäisi lähteä

Oon ollu nyt pari päivää lapsuusmaisemissa rauhottumassa. Lauantaina muutettiin pikkuveli Kuopioon ja shoppailtiin Ikeassa, neljän tunnin yöunilla. Raahasin sitten reissusta kassillisen tavaraa, vaikka oon kohta helisemässä entistenkin kanssa, jos nyt tulee muutto. Itse asiassa, oon tässä jo tehny vähän karsintaa, että mitä pistän kiertoon ja mitä säästän. Pitäs varata joku kirppispöytä jostain, mutta tällä hetkellä minun energiat ei meinais millään riittää johonkin tuommoseen. Etenkään kun en tiijä yhtään kauanko täällä enää oon sitä pöytää vahtaamassa. Toivottavasti en kovin kauaa.

Nyt oon taas lähössä reissuun, tällä kertaa jälleen Ouluun. Työhaastattelun merkeissä ja samalla moikkaa kavereita. Ehkä teen vaan yhen tai korkeintaan kahen yön pikareissun ja palaan sitten hoodeille. Viikonloppuna on sen verran ohjelmaa Kajaanissa, että pakko mennä sinne jo etukäteen, että saa taas jotain tehtyäkin. Niiku siivousta ja pakkausta siltä varalta, että se muutto tosiaankin tulee. Ja vaikkei sitä nyt tuliskaan, niin tavaraa meinaan heittää roskiin ihan urakalla, kun tähän astisissa muutoissa oon sitä aina vaan hamstrannu, että jos joskus sattuu tarvitsemaan.

Mielettömän rankkaa, kun tekis mieli koko ajan pistää koko kämppä laatikkoon, mutta toisaalta en halua kiirehtiä, kun ei oo vielä mitään varmaa tiedossa missään päin maailmaa.

Toisaalta taas sen Ikean reissun jälkeen tekis mieli vähän laittaa tuota kämppää kuntoon. Toisaalta taas ois tosi tyhmää purkaa kaikki pakkaukset, jos nyt lähenkin. Toisaalta ja toisaalta. Vaikka oikeesti oon melko varma, että tässä käy niin, että puran ne ostamani lamput ja kynttilät paketeistaan ja unohun facebookaamaan. Ja koko kämppä on sitten edelleenkin semmonen sekasorto, mutta valaistu semmonen. Varmasti erottuu jokainen pöly ja roskakasa.

Ehkä vaan annan olla sen koko kämpän niin kauan, että saan jotain tietoo töistä.

Mutta jos jotain positiivista, niin tällä hetkellä en oo semmonen jäätävä stressipallo enää! Siis muuten kuin tuon kämpän sekaisuuden vuoksi. Ja oikeestaan en oo senkään vuoksi, koska siinä ei varsinaisesti oo mitään uutta. En oo se maailman siistein ihminen. Kohta junaan ja kavereita näkemään, tää on se minun kesäloma nyt sitten! (Toki jossain vaiheessa toivottavasti tajuan, että oikeestihan oon työtön, että nyt pitäs alkaa panikoimaan tulevaisuudesta, mutta vielä ei oo sen aika!)