Tulin alkuviikosta pyörähtämään Oulussa, viisaudenhampaan poistossa. Ei mikään nautinnollisin homma. Poiston jälkeen lääkäri kielsi nostamasta pulssia, mutta olin liikenteessä tietenkin pyörällä. Eihän siinä mitään, mutta eksyin ensin sairaala-alueella ja päädyin Kastelliin - aivan väärään suuntaan. Ulkona tietenkin satoi ja pyörän jarruremppa ei ollut mennyt ihan täysin putkeen sekään. Samaan aikaan, kiitos puudutuksen, en tiennyt mitään suustani valuvasta kuolavanasta.
No, mutta vähän mukavampiin aiheisiin, tein toukokuun hellepäivinä videokokeilun. Lainasin tosiaan Helin kameraa yhden päivän ajan ja testailin video-omainaisuutta. Meni sitten videon edintoinnissa reipas viikko. Tai itse editointi oli nopea, mutta en keksinyt sopivaa musiikkia ja pähkäilin sitä. Sen jälkeen latailin videon YouTubeen, mutta unohdin sitten laittaa sen tällekin puolen.
EDIT: Ai niin, Batmanhan osaa oikeesti uida, eikä oo tuossa esim. hukkumassa. Se vaan saattaa innoissaan uida kovin kauas ja väsähtää, kun uintityyli on noinki sulava.. Eh.
Miltäs tällainen päivä videona näyttää?
14. kesäkuuta 2013
12. kesäkuuta 2013
Yö, jolloin maailma nukkui
Jos autioituneet talot nukkuvat syvää untaan, niin niin teki tuona samaisen yönä myös luonto. Ajelin yhdelle kirkasvetiselle metsälammelle tässä kotikylän tuntumassa. Seisoin niittyvillojen ja rahkasammaleen keskellä ja haistelin kesäyötä. Kävelin hetken matkaa kankaalla mutkittelevaa polkua. Istuin jäkälikössä ja kuuntelin. Jossain kaukana suolla huusi joutsenpari ja itikat pitivät kuoroaan vieressä. Silloin tällöin jostain kauempaa kuului vaimea rekan jyry, mutta muuten oli hiljaista. Katsoin kuin aurinko laski, maalaili taivasta ensin oranssiksi, sitten punaiseksi ja lopulta siniseksi, mutta pimeää ei tullut. Vain harmaa hämärä.
En ole riittävän hyvä, että osaisin ikuistaa sen kaiken. Onneksi. Se tässä valokuvauksessa onkin niin hienoa. Kuvilla pystyy antamaan muille osan siitä, mitä kokee ja näkee. Kaikki muu on muistoina vain minun päässäni. Kokeaksesi loput, sinun täytyy siirtyä mukavuusalueeltasi konesi äärestä metsään.
En ole riittävän hyvä, että osaisin ikuistaa sen kaiken. Onneksi. Se tässä valokuvauksessa onkin niin hienoa. Kuvilla pystyy antamaan muille osan siitä, mitä kokee ja näkee. Kaikki muu on muistoina vain minun päässäni. Kokeaksesi loput, sinun täytyy siirtyä mukavuusalueeltasi konesi äärestä metsään.
10. kesäkuuta 2013
Laudat ikkunoissa
Täällä meillä päin on yksi talo, jota katselin jo ihan pienenä. Jännitti kulkea ohi. Ovi oli tuolloin lukossa, mutta tässä pari vuotta sitten huomasin, että talon rapistuessa myös ovi oli päässy aukeamaan. Talo on tavallaan vähän hankalassa paikassa, joten siellä käyminen on sitten jäänyt. Eilen kävin kuitenkin pyörähtämässä paikan päällä, vaikkakin hyvin nopeasti. Useat ikkunat oli laudoitettu umpeen ja auringon laskiessa valoa ei ollut sisällä mitenkään liikaa. Eikä minulla ollut tietenkään taskulamppua. Esimerkiksi yläkertaan en sitten uskaltanut lähteä seikkailemaan ollenkaan, tai edes kurkistaa. Oli sen verran jännä reissu.
Talossa oli melko vähän irtaimistoa, joten ihan yhtäkkiä tuolta ei näytetty lähteneen. Vanhat lääkepurkit paljastivat, että talo on kuitenkin jäänyt yksikseen ehkä joskus 70-luvun puolessa välissä.
Talossa oli melko vähän irtaimistoa, joten ihan yhtäkkiä tuolta ei näytetty lähteneen. Vanhat lääkepurkit paljastivat, että talo on kuitenkin jäänyt yksikseen ehkä joskus 70-luvun puolessa välissä.
6. kesäkuuta 2013
Kuuma päivä rannalla
No, eihän se nyt ihan niiiiin lämmin ollut. Tuossa eilen menin reteenä ulos pikkushortseissa ja totesin, että täällä on kylmä. Äkkiä vaatteenvaihto ja kurkkaus lämpömittariin. "Vain" kaksikymmentä varjossa ja piti käydä laittamassa pilkkihaalari päälle.
Tänään aloitin päiväni suunnilleen samalla tavalla, pitkillä kalsareilla, mutta myöhemmin uskalsin vähentää kerroksia. Nimittäin iltapäivästä toimin mummulle kuskina ja mentiin sitten samalla reissulla siivoamaan saunatupaa äitin kanssa. Siis minä lakaisin ja kopistelin matot ja menin sen jälkeen Batmanin seuraksi uimaan. Bikineissä, en märkäpuvussa.
Vesi oli suunnilleen lämpösempää kuin ilma, mutta kyllähän tuossa auringossa tarkeni just ja just niissä bikineissäkin. Uinnin jälkeen piti tosin äkkiä verhoutua pyyhkeeseen, sen verran ehti jo tuohon helteeseen tottua, että sitä ei muistakkaan, että tämmönen parikymmentä astetta on normaalisti luksusta Suomen kesässä.
Sen sijaan sitä vähemmän luksusta Suomen kesässä on paarmat. Tuolla saunarannassa niitä on aina ollut, ja törmäsin taas yhteen harvinaisen paljon minusta kiinnostuneeseen ja harmittavan sitkeään yksilöön. Siis itikat on paarmojen rinnalla vielä ihan ok.
Kuvistakin sain paahtavan helteisiä, kun lisäsin vään lämpimiä sävyjä. Ja siloittelin ihon pois kananlihalta. Hehe. No ei, en valita kyllä, kun aurinko paistaa. Paitsi vähän valitan, kun sais tulla kerran semmonen kunnon raikastava, lämmin kesäsade ja sitten vois taas paistaa! Nyt alkaa olla joka paikka niin pölyssä ja aivan kuivana, että vähän kosteutta ei ois pahitteeksi.
Minulla on vielä vähän lomaa jäljellä ja nyt pitäs keksiä jotain huippua! Tosin sain just tänään tiedon, että minulla ois tiistaina viisurin poistoleikkaus, mikä vie nyt jättipalan minun lomafiiliksestä ja onkin ollu tänään vähän kiukkuolo.
Tänään aloitin päiväni suunnilleen samalla tavalla, pitkillä kalsareilla, mutta myöhemmin uskalsin vähentää kerroksia. Nimittäin iltapäivästä toimin mummulle kuskina ja mentiin sitten samalla reissulla siivoamaan saunatupaa äitin kanssa. Siis minä lakaisin ja kopistelin matot ja menin sen jälkeen Batmanin seuraksi uimaan. Bikineissä, en märkäpuvussa.
Vesi oli suunnilleen lämpösempää kuin ilma, mutta kyllähän tuossa auringossa tarkeni just ja just niissä bikineissäkin. Uinnin jälkeen piti tosin äkkiä verhoutua pyyhkeeseen, sen verran ehti jo tuohon helteeseen tottua, että sitä ei muistakkaan, että tämmönen parikymmentä astetta on normaalisti luksusta Suomen kesässä.
Sen sijaan sitä vähemmän luksusta Suomen kesässä on paarmat. Tuolla saunarannassa niitä on aina ollut, ja törmäsin taas yhteen harvinaisen paljon minusta kiinnostuneeseen ja harmittavan sitkeään yksilöön. Siis itikat on paarmojen rinnalla vielä ihan ok.
Kuvistakin sain paahtavan helteisiä, kun lisäsin vään lämpimiä sävyjä. Ja siloittelin ihon pois kananlihalta. Hehe. No ei, en valita kyllä, kun aurinko paistaa. Paitsi vähän valitan, kun sais tulla kerran semmonen kunnon raikastava, lämmin kesäsade ja sitten vois taas paistaa! Nyt alkaa olla joka paikka niin pölyssä ja aivan kuivana, että vähän kosteutta ei ois pahitteeksi.
Minulla on vielä vähän lomaa jäljellä ja nyt pitäs keksiä jotain huippua! Tosin sain just tänään tiedon, että minulla ois tiistaina viisurin poistoleikkaus, mikä vie nyt jättipalan minun lomafiiliksestä ja onkin ollu tänään vähän kiukkuolo.
4. kesäkuuta 2013
Hylättyjä ja unohdettuja
Pitkästä aikaa taas vähän hylättyjä ja unohdettuja. Näitä ei olekaan hetkeen taas näkynyt, kiitos talven. Sisälle rakennuksiin en mennyt, olivat joko lukossa tai sen verran lähellä romahtamispistettä, että katsoin turvalliseksi olla menemättä.
Mutta jälleen kerran yksi paikka, josta oli vain lähdetty, aivan kuin aikeena olisi ollut vielä palata. Tai ehkä tässä tapauksessa lähtö oli tapahtunut yllättäen ja mahdollisilla jälkeen jääneillä ei ole ollut kiinnostusta paikkaan. Harmi, kyseessä on nimittäin ollut aikanaan melko suuri ja komea tila, pihapiiristä päätellen.
Mutta jälleen kerran yksi paikka, josta oli vain lähdetty, aivan kuin aikeena olisi ollut vielä palata. Tai ehkä tässä tapauksessa lähtö oli tapahtunut yllättäen ja mahdollisilla jälkeen jääneillä ei ole ollut kiinnostusta paikkaan. Harmi, kyseessä on nimittäin ollut aikanaan melko suuri ja komea tila, pihapiiristä päätellen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)