Täällä meillä päin on yksi talo, jota katselin jo ihan pienenä. Jännitti kulkea ohi. Ovi oli tuolloin lukossa, mutta tässä pari vuotta sitten huomasin, että talon rapistuessa myös ovi oli päässy aukeamaan. Talo on tavallaan vähän hankalassa paikassa, joten siellä käyminen on sitten jäänyt. Eilen kävin kuitenkin pyörähtämässä paikan päällä, vaikkakin hyvin nopeasti. Useat ikkunat oli laudoitettu umpeen ja auringon laskiessa valoa ei ollut sisällä mitenkään liikaa. Eikä minulla ollut tietenkään taskulamppua. Esimerkiksi yläkertaan en sitten uskaltanut lähteä seikkailemaan ollenkaan, tai edes kurkistaa. Oli sen verran jännä reissu.
Talossa oli melko vähän irtaimistoa, joten ihan yhtäkkiä tuolta ei näytetty lähteneen. Vanhat lääkepurkit paljastivat, että talo on kuitenkin jäänyt yksikseen ehkä joskus 70-luvun puolessa välissä.
No huh onpa aavemainen paikka!
VastaaPoista-Anna
Nämä yksinäiset talot usein on, saavat sydämen lyömään astetta tiheemmin. Etenkin, kun käy tuolla yöllä. :D
PoistaSaako niinku ihan jokainen mennä autioihin taloihin kuvailee? tms. Mut mitäänhän ei saa ottaa tietenkään... vai
VastaaPoistaJoo, ei tässä rikota mitään lakia, kun paikka on selkeästi hylätty. (Ja sisälle mentäessä ovet auki...) Tarkistin tämän joskus googlettamalla, mutta en nyt muista että miten nuo lakipykälät sanatarkkaan meni. Eli ihan laillisilla hommilla ollaan, kun ei tosiaan hajoteta paikkoja tai viedä tavaraa mennessään. Tosin tuo hylätyn rajahan voi olla toisinaan melko häilyvä, että maalaisjärki mukana.
PoistaSillä vaan aattelin, ku joskus olisi mukava käydä kuvailee just tuollasii vanhoja ja rähjäsiä taloja. :)
VastaaPoistaSiitä vaan, kun tosiaan muistaa että jättää vain (ja korkeintaan) jalanjälkiä. :) Tämä on kyllä mukava harrastus!
Poista