Kuvajoulukalenteri: 3.luukku

Jos minut pistettäisiin valokuvauksen saralla johonkin kategoriaan, niin se olisi varmaan luontokuvaus. Harvemmin kuitenkin pääsen kuvaamaan villejä eläimiä, koska eläimet ovat niin vaativa ja aikaa vievä kuvauskohde. Siksi tällä kuvalla on erityinen merkitys minulle. Etenkin, kun kohde on uhanalainen metsäpeura.

Viime talvena mummolan lähimaastossa oli ohikulkumatkalla iso tokka peuroja, joita piti tietenkin päästä kuvaamaan. Etsittiin puoli kylää, mutta eläimet olivat yhtäkkiä täysin hukassa. Onneksi eräs paikallinen tuttu tuli vastaan ja kertoi, että tokka oli juuri painellut metsään vähän matkan päässä. Jätettiin auto parkkiin ja lähdettiin hiipimään jälkiä pitkin. Hetken tilanne vaikutti jo epätoivoiselta, peurat kaikkosivat edellä sitä mukaa mitä syvemmälle päästiin. Lopulta saatiin ne kuitenkin ajettua mottiin niin, että Jussi kiersi niiden eteen ja ne lähtivät palaamaan takaisin. Makasin mättään takana piilossa ja katselin ympärillä pyöriviä eläimiä. Harva kuva onnistui, tässäkin on nopeasti vilkaistuna paljonkin vikaa, mutta samalla tässä on jokin todella erityinen fiilis.

Kuvajoulukalenteri: 2. luukku

Tänään joulukalenterista avautuu kuva parin vuoden takaa. Minua ovat aina kiehtoneet revontulet ja olen metsästänyt täydellistä revontulikuvaa yhtä kauan kuin olen kameran kanssa tosissani harrastanut. Se täydellinen on vielä ottamatta, mutta tämä kuva on omalla tavallaan erityisen tärkeä. Ei pelkästään välkehtivän taivaan vuoksi, vaan myös siksi, että kuvassa on myös kotikylä-Ristijärvi. 

Ulkona oli varmaan -25 astetta pakkasta ja oli melkein keskiyö, mutta en malttanut lähteä kotiin, vaan seisoskelin yksin paikallisen laskettelukeskuksen rinteessä ja tuijottelin taivasta. Ja tuohon aikaan en tosiaan omistanut edes langatonta kaukolaukaisinta, vaan olin lainannut Vililtä metrin johdolla varustetun apuvälineen, joten juoksemaan paikoilleni kuvaan vasta kuvanoton alettua. Niinpä piti hyväksyä keskivartalon katkeaminen noihin katuvaloihin...

Kuvajoulukalenteri: 1. luukku

Tämä kuva päätyi ensimmäiseen luukkuun, sillä tämä on ensimmäinen kuva, jonka latasin DeviantArtiin. Mietin tunnuksen tekemistä pitkään, sillä en pitänyt itseäni riittävän hyvänä, mutta tämän kuvan kohdalla minusta tuntui, että minä osaan lopultakin ottaa sellaisia kuvia, joita kehtaa laittaa julkisesti jakoon ja sanoa samalla ääneen harrastavansa valokuvausta.

Vähän tämmöinen puolihuolimatonhan tämä on, eikä kuvankäsittelystä tietoakaan, olin ehkä vaan niin innoissani siitä fiiliksestä, mitä tämä kuvaustilanne ja lopullinen kuva minussa silloin aiheuttivat.

Laillinen hössötysaika

Ei vitsit, tänäänhän on jo joulukuu! Minulla ei oo joulukalenteria, katson katkerana kun Viltsu aukoo oman Hello Kitty -kalenterinsa luukkuja. Tai nauran hiljaa itsekseni, kun se urpo säilytti sitä patteria vasten ja ne suklaat oli kuulema sulanu. Ylläri. Sitä paitsi se joulukalenterisuklaa ei ees oo mitään erityisen hyvää, ellei osta jotain Fazerin, mutta viime vuonna unohin availla niitä luukkuja. En ees tiijä miten se on mahollista, mutta minulla oli vielä joulun jälkeenkin pari suklaata syömättä.

Oon töitten ja pimeyden ja vaikka minkä muun (teko)syyn varjolla luistanut tästä blogista, mutta päätin, että se loppuu nyt. Tästä päivästä eteenpäin, aina jouluaattoon saaka täällä aukeaa joka päivä kuvaluukku. Kuvat tulevat olemaan sellaisia, joilla on joku erityinen merkitys minulle, erityisesti siis valokuvauksellisesta näkökulmasta. Monethan ovat kyllä varmasti täällä blogissa pyörineet jo kertaalleen, mutta toivottavasti pitempiaikaisetkin lukijat saavat tästä jotain irti. 

Ja ei liene ylläri, että keksin tämän koko joulukalenteri-idean vasta nyt, joten se eka luukku avautuu tänään vasta iltasella. (Tämä ei siis oo se eka.) Ja lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että postaan tässä joulukuussa myös muuta. Ja jos sanani syön, niin mörökölli minut vieköön.

Kuvat on tämän viikon Ristijärven reissulta, sen minuutin ajalta kun aurinko ehti paistaa. Kaksi ehin ottaa. Muutapa erikoista tänne ei sitten kuulukaan. Meikkis lähtee ostamaan luumuhilloa, nyt kun torttujakin saa tehdä ihan laillisesti!

Miksi muistelin, että tää ois ollu oikeesti tosi hyvä tunnari?! Aika kultaa muistot?

Cheek flanellipaidassa

Jos aamulla ei ois ollu maa valkosena ja aurinko ei ois paistanut, niin oisi kyllä harmittanut herätä.

Näin unta Cheekin keikasta. En kuitenkaan jaksanut raahautua keikalle kuin vasta viimeisen biisin ajaksi, jonka jälkeen jäin odottelemaan äitiä töistä Ristijärven koulun alakerran käytävälle. Yhtäkkiä yksi luokan ovista aukesi ja sieltä hyppäsi esiin Cheek pitäen minulle samalla privaattia käsinukke-esitystä. Cheek oli pukeutunut asianmukaisesti punaruutuiseen flanellipaitaan ja farkkulappuhaalareihin. Minä tuulipukuun. En kuitenkaan voinut oikein keskittyä itse esitykseen, koska minulla särki selkää niin paljon. Herrasmies-Cheek istui viereen ja totesi lohduttavasti: "Mäki kävin eilen salil."

Kun heräsin, niin Cheek oli poissa, mutta selkäkipu ei. Ja Ville kielsi minua nukkumasta enää, että en näkisi vastaavia unia. Mustis. Mutta ehkä luen salaa myös tänä iltana juuri ennen nukahtamista Helin postauksen Cheekistä... (Tämän postauksen kuvat eivät valitettavasti ole kyseisestä herraa, koska kuvien ottohetkellä olin jo hereillä.)