Jos minut pistettäisiin valokuvauksen saralla johonkin kategoriaan, niin se olisi varmaan luontokuvaus. Harvemmin kuitenkin pääsen kuvaamaan villejä eläimiä, koska eläimet ovat niin vaativa ja aikaa vievä kuvauskohde. Siksi tällä kuvalla on erityinen merkitys minulle. Etenkin, kun kohde on uhanalainen metsäpeura.
Viime talvena mummolan lähimaastossa oli ohikulkumatkalla iso tokka peuroja, joita piti tietenkin päästä kuvaamaan. Etsittiin puoli kylää, mutta eläimet olivat yhtäkkiä täysin hukassa. Onneksi eräs paikallinen tuttu tuli vastaan ja kertoi, että tokka oli juuri painellut metsään vähän matkan päässä. Jätettiin auto parkkiin ja lähdettiin hiipimään jälkiä pitkin. Hetken tilanne vaikutti jo epätoivoiselta, peurat kaikkosivat edellä sitä mukaa mitä syvemmälle päästiin. Lopulta saatiin ne kuitenkin ajettua mottiin niin, että Jussi kiersi niiden eteen ja ne lähtivät palaamaan takaisin. Makasin mättään takana piilossa ja katselin ympärillä pyöriviä eläimiä. Harva kuva onnistui, tässäkin on nopeasti vilkaistuna paljonkin vikaa, mutta samalla tässä on jokin todella erityinen fiilis.
Vikaa tai ei, tässä kuvassa on jotakin kiehtovaa :) Mä tykkään tästä!
VastaaPoistaKiva kuulla, kiitos! Ehkä ne ns. viat, kuten tärähtäneisyys ja pääkohdetta sotkevat puut sekä oksat tekevät tästä kuvasta just erikoisen. Ilman niitä voisi olla jopa tylsä kuva pakenevasta peurasta.
Poista