Elossa

Oon ollu syyslomalla. Siis tarkotus ei ollu lomailla blogista vaan tietokoneelta. Jotenkin toi blogin päivitys on yhteydessä tuohon tietokoneenkäyttöön ja jokainen voi miettiä sen yhteyden ihan itse, koska oon edelleen lomalla enkä jaksa kirjottaa ylimäärästä. (No okei, saatoin ehkä käyttää konetta, mutta noin 80% vähemmän, kuin normaalisti. Ja kiviäki kiinnostaa.) Aikomus oli tehdä toivottu vaatekaapin helmet -postaus, mutta jotenkin en inspiroitunut enää sen jälkeen, kun olin ollu noin kahdeksan tuntia menossa per päivä. Oli nimittäin yllättävän tapahtumarikas viikko, mutta sepä siitä tällä erää.

Viikonlopun olen ollut levähtämässä täällä Kajaanissa, Tommikin kävi kotona, niin ihan kiva. Sen takia tämä viikonloppukin meni mahdollisimman kaukana koneesta. (Mut silti ei saatu aikaan mitään, paitsi lettuja.) Joo, ehkä pääsen taas rytmiin ensi viikolla, kun tämä loma loppuu virallisesti. Ah, joululomaa odotellessa...

P.s. Naamakin muuten vältteli kameraa melko tehokkaasti koko loman, sain nimittäin edellisellä viikolla jonkin allergisen kohtauksen, joka sitten huipentui loman aikana silmien turpoamiseen ja hilseilyyn. Mummokin sanoi jo ihmetelleensä, että olinko tosiaan itkenyt viikon ajan putkeen, nukkumatta ollenkaan. Jep, en. Söin vain epämääräisiä mausteita, that's it!

Hauska seitkytluku

Laita soimaan tämä:



...Ja kun taustamusiikit on kunnossa, niin elämä voi jatkua. Seitkytluvun angstista huolimatta.

Masensi lähinnä se, ku ABBA (eli Ruotsi) voitti euroviisut.

Onneks meillä oli kuitenkin vuosisadan kotibileet, joissa ei soitettu todellakaan mitään Abbaa. Sitä paitsi, viinaa voi olla ilman hauskaakin.

Kun hipit oli rautaa ja laivat puuta

Oltiin nuoria. Oltiin hippejä. Peace & Love. Ja vuosi oli seitkyt.

Ja yhtenä iltana me vaan parannettiin maailma.

Pienet ilot elämässä jne.

Terve, täytän tätä blogia typerillä omasta naamasta otetuilla kuvilla, koska ei just nyt oo muita naamoja kuvailtavana. Samalla kerron sitten tästä minun ihanasta elämästä. Toivon, että ette tämän jälkeen valita, että nyt on taso laskenu ja noi naamat on rumia ja että voitko hei pliis kuvata jotain järkevää.

Tai no, tähän liittyy myös muitten elämä. Tilattiin netistä lisähiuksia. (Niitä kun ei tästä päästä muka löydy luonnostaan...) Halusin raitoja, ja en jaksa alkaa mitään joka viikkoista punaisenparantamisoperaatiota, joten ajattelin tyytyä helpompaan ratkaisuun. Tehtiin tilaus ja ooteltiin. No, toimitusaika eli viikko kului, mutta postista ei vaan kuulunu mitään. No, Sarppa soitteli sitten tuonne mistä nää tilattiin ja sieltä sanottiin, että paketti on lähteny ajoissa matkaan, mutta seurantakoodin mukaan se on menossa Raahessa. No, Sarppa soitteli sitten postiin itellalle, että mikäs juttu tää nyt on, että Sarppa on toki asunu Raahessa, mutta noi on tilattu kyllä ihan Kajaaniin. Itella sitten ihmetteli tilannetta, mutta lupas lähettää ne Kajaaniin. No, sieltäpä tuli sitten lappu, että paketti on noudettavissa Kajaanista. Sarppa käveli sen lapun kanssa postiin, mutta sieltä sanottiin, että pakettia ei yhtäkkiä löydykään hyllystä. Mutta että huomenna aamulla ois varmasti täällä. Sarppa oli sanonu pari valittua sanaa, taisipa mainita myös siitä, miten minulle ei tullu yhtenä aamuna Kainuun Sanomat, että silleki Itellalla on varmaan hyvä selitys...

No, tänään sitten tosissaan kipastiin koulun jälkeen sinne postiin. Ulkona sato vettä, ja eiköhän itellamies tokaissu ensisanoikseen meille, että sataako siellä tosissaan noin paljon vettä!? Kiitti itella vittuilusta. Sarppa sai hyvityksenä postimerkkejä, minä ostin niitä ite omilla rahoilla. Ihan vaan kostoksi, että se myyjä ei ois päässy laiskottelemaan.

Ja sitten. Minun pyörässä ei oo koskaan pysyny takarenkaassa ilma. Tai silleen kunnolla. Saa pumpata kerran kuussa, sama sille minkä verran ajaa. Tässä reilu vuosi takaperin siihen vaihdettiin uusi runko sekä uusi vaihteisto. En muista, miksi toi runko piti vaihtaa, mutta vaihteistot ei toiminu. Ne seilas mukavasti omaa tahtiaan, niin että ylämäessä, just siinä pahimmassa kohtaa se pukkas seiskan päälle. Nice. No, meni ehkä kuukausi huollosta, niin ne uudetkin vaihteet aloitti tuon on-off -suhteen minun kanssa. En jaksanu enää välittää.

Toi pyörän lamppu taas, en muista millon se on viimeks toiminu. Mut hauskaa oli, että yhtäkkiä, kesken ajon, se lamppu tipahti. Siis what?! Se roikku siinä pelkän sähköjohdon varassa ja hakkas pinnoihin niin, että puoli kaupunkia kuuli missä minä meen. Yhessä alamäessä se onneks tipahti lopullisesti pois, loppu se meteli. Mut sitten, tässä kolmisen viikkoa sitten huomasin, että jalkajarru alko ottaa mallia noista vaihteista tuon on-off -suhteen kanssa. Ihan kiva, mutta koiran kanssa ei sovi yhtään yhteen tuommonen peli. Onneks on toi käsijarru. Tai siis oli. Tänään olin ajaa lukiolla yhtä lukiolaispoikaa päin, sitten pikainen jarrutus ja naps, jarruvaijeri poikki. Onneks sen pojan refleksit pelas ja mitä se poika pyysi anteeksi siis mitä?! Olin ite niin vittuuntunu niistä jarruista, että meni jotenki ihan ohi ja hoksasin vasta kymmenen metrin päässä, että ois sitä itekki voinu anteeksi pyytää.

Sitte vielä sellanen juttu, että tässä kaupungissa jo ehjällä pyörällä ajelu on extremelaji, niin en tosiaan tiijä miten selviän hengissä pitemmän päälle. Ja vanhemmat, voitteko pliis sanoa niille lapsillenne, että eivät aja siinä kevyenliikenteenväylällä niin leveesti, että siitä ei pääse ohi. Ja voitteko opettaa kans, että mite se tarkottaa, kun joku soittaa sitä kelloa.

Ja sitten tulin kotiin ja aloin lämmittää uunia. Ihmettelin eka, että oho miten ihmeessä tää sytty kerranki näin hyvin! Sitte pian jo hoksasin, että se oli rangaistus siitä, että unohdin avata pellit. No, kerrankos sitä on tämmösiä astetta huonompia päiviä. Tosin huomista en ees halua ajatella, koska meillä alkaa päivä vakuuttavasti klo 8.00 ylimääräisellä tilastomatematiikan tunnilla, ja iltapäivällä ois yhen idean esitys, josta opettaja sano etukäteen suunnilleen näin: "En minä tätä teilaa, mutta...". Ja sitten ois ilta tenttiin lukua. Ainoo vaan, että niitä ilmotettuja kirjoja ei löydy mistään.

Kouluhommat kiinnostaa

Onneksi ulkonäkö ja maku eivät kulje käsi kädessä

Olin hädin tuskin toipunut edellisesti patonkipettymyksesta, kun eksyin taas keittiöön. Päätin taas olla Vuoden tyttöystävä ja leipoa sämpylöitä. Niiden tekemisessä alan olla jo hieman aloittelijaa parempi, joten otin hommaan lisähaastetta tekemällä kaksinkertaisen taikinan. Innostuin kai liikaa ja homma meni täysin extremeksi, kun tein kahden kokoisia ja muotoisia sämpylöitä. Toisten oli tarkoitus muistuttaa jonkinlaisia minipatonkeja, mutta taidan sanoa niitäkin ihan vaan sämpylöiksi, etten tapa ihmisiä nauruun.

Vaikka näiden ulkonäkö ei ole aivan perfect, innostuin kuitenkin lisää ja laitoin Tommin kauppaan ostamaan kananmunia mokkapaloja varten. Siis joo, kyllä, olisi pitänyt lopettaa huipulla. Tämä tarina ei nimittäin ole yhtä ruusuinen, kuin edellinen. Väänsin eka sitä kasia siihen muna-sokeri -vaahtoon (Äiti opetti, että siihen munasokerivaahtoon pitää saada jäämään taikinasta valutettu numero kahdeksan ennen kuivien aineitten lisäämistä.), ja kun lopulta sain siihen jonkinnäköisen sekunninsadasosan ajan kestävän numeron, niin lisäsin kuivat aineet ilman siivilää, koska meillä ei ole sellaista. Naapurissakaan ei ollut. Vielä tässä vaiheessa ajattelin, että pieni kauneusvirhe jää onneksi kuorrutuksen alle. En vielä muistanut, että siivilän puute näkyy kuorrutuksessa pohjaakin paremmin.. Tämä tosin oli pieni murhe sen jälkeen, kun se itse pohja paloi. (Ostetaan uuni, jossa toimiva lämpötilansäätö!)

No, lähes tuplamäärä kuorrutetta tasoitti makua vähäsen, joten kai nää nyt pystyy syömään. Mutta opinpahan sen, että ens kerralla tosiaan lopetan siellä huipulla. Siis mikäli ikinä sinne saakka pääsen. (Tällä hetkellä tunnen olevani melko pohjalla, kun katson meijän tiskipöytää..)

Sen joka muuten väittää, että Suomessa ei tehdä hyviä leffoja, pitää nythetiasap mennä katsomaan Napapiirin sankarit! Tehtiin eilen melko extempore-reissu elokuviin. Tykkään suomalaisista leffoista ja odotin tältä tosi paljon. Ja leffa oli jopa parempi kuin odotin. Ehkä hauskin suomalainen elokuva ikinä! (Tosin en oo ihan jokaista nähny, mutta ainakin kärkipäässä!)

Epäesteettinen patonki

Tiesin jo siinä vaiheessa, että nyt menee metsään, kun jouduin kaulitsemaan taikinaa tyhjällä limsapullolla, koska minulla ei ole sitä kaulinta. (Kysyin fb:ssä, että mitä ne siellä suosittelee ja ne suositteli viinipulloa, mutta minulla oli vain täysi eikä aikaa juoda sitä.) Tein kaikkeni, että homma olisi onnistunut. Katsoin netistä useamman ohjeen ja valitsin sen, jota kaikki olivat kehuneet. Oli kuulema patongit onnistunu ja oli tullu nättejä ja muuta yhtä positiivista. Toisesta ohjeesta pomin vinkin, että rapeakuorisia patonkeja saa, kun laittaa uuniin pienen vesiastian paiston ajaksi. Sitten kysyin vielä lähes valmiilta ravitsemisalan ammattilaiselta, että voihan tuorejuustoa paistaa. Ja kuulema voi. Tein siis kaiken just niikun neuvottiin ja mitä sain:

Mielettömän rumia pötkylöitä, joissa on liian vähän suolaa ja valkosipulituorejuustoa. Eikä kuorikaan ollu rapea. No, yhen söin tuossa jo, että kyllä noi alas tuntuu menevän. Eikä nää nyt silleen kauheen hankalia ollu, siis jos ei tosiaan välitetä tuosta ulkonäöstä. Taitaa olla pakko syödä noi nopeesti pois, etteivät häiritse enempää tuossa pöydällä...

Taikina on siis vehnäjauhoihin tehty peruspohja, josta sitten kaulitsin kolme suorakaiteen muotoista levyä, joiden päälle levitin valkosibalituorejuustoa ja rullasin ohjeen mukaan vähän viistoon. (Ekaan rullaan en käyttäny tarpeeksi jauhoja ja se juuttu pöytään kiinni, mutta muissa osasin jo ennakoida vähän paremmin.) Uuniin laitoin siis hieman vettä astiassa, tosin en huomannut, että se ois vaikuttanu kuoren rapeuteen mitenkään.

Note to self: Osta se helkkarin kaulin ja opettele leipomaan.

Wanted: Raidallinen villasukka

Kiireiset ihmiset on tärkeitä tai tärkeät ihmiset on kiireisiä. Voi luoja, minun täytyy olla todella tärkeä! Oon melko varma, että kuristan seuraavan, joka tulee kertomaan minulle, miten ensi viikko tulee olemaan k-a-m-a-l-a. Oon ollu tämän viikon menossä pää kolmantena jalkana erilaisten koulujuttujen takia. (Ja kuristan myös sen, joka tulee vinkumaan siitä kuuluisasta viime tipasta. Oon siirtäny tätä kaikkea, koska en oo ehtiny aiemmin. Samaan aikaan muuten kerroin koululla vierailleille abeille ja ammattikoululaisille, miten kivaa ja huippua meillä täällä koulussa on!) Lisäksi stressaa tuleva työharjoittelu, joka ei nyt ookaan menossa ihan niiku piti. Sen siitä saa, kun kerrankin on ajoissa.

Sen lisäksi oon yrittäny pitää tätä taloa lämpimänä. Keittiössä on tällä hetkellä ehkä 14 astetta lämmintä, joten en malta odottaa talvea... Kokeilen tässä eri taktiikoita tuon uuninlämmityksen kanssa. Osaatteko muuten kertoa, että kannattaako pönttöuunissa polttaa tulta luukku kiinni vai auki vai onko sillä väliä? Kiitti jo etukäteen. Mietin myös, että lämmittääköhän tiskaaminen huoneilmaa? Siinä kun kuitenkin läträtään kuuman veden kanssa...

Sitten tää juttu, kun ensilumi. Ensilumet tuli kivasti jo sunnuntaina, mutta mitään ei jääny maahan, eikä siis tullu sitä kauheeta loskaa joka paikkaan. Tänään tuli lunta jo sen verran, että tuli sitä loskaakin. Voisko se lumi jäädä kerralla maahan, kun se tulee? Minusta tää nykyinen meininki on vähintäänkin luonnonvarojen tuhlausta. (Ja miten epäreilua on se, että sitä lunta tuli paljon enemmän etelässä?!) Sen lisäksi, että minulla on viha-rakkaus-suhde ensilumeen, se aiheuttaa minulle inhottavan joulu-fiiliksen. Minulla alkaa välittömästi soimaan kaiken maailman jingle bellssit päässä repeatilla ja saan ahdistuskohtauksen jouluisen citymarketin ajattelemisestakin. Tänä vuonna päätin, että ostan joululahjat ennen sitä varsinaista joulusesonkia. (Tosin tänään kuulin, että konvehtirasiat on jo kaupoissa, eli taisin myöhästyä.) Ja ne lahjat, jotka ajattelin tehdä itse... No, niitä saadaankin odotella vähintään ensi jouluun.

Ja koska oon ollu koko postauksen näin kauheen positiivinen, haluisin itkeä nyt loppuun yhestä asiasta. Oon nimittäin hukannu minun toisen raidallisen villasukan. Eihän siinä mitään muuten, mutta kun toinen ruskee villasukka on koiranoksennuksessa, niin nyt alkaa loppua parilliset sukat kesken...

Varo tätä ansaa!

Jos luit tämän, sinun täytyy tehdä tämä. Vaikka tarkoituksenasi ei ollut aukaista tätä, tee se silti! Vastaa jokaiseen kysymykseen (totuudenmukaisesti).

PERHE

Nuorin perheestäsi?

Tiididiidi diididiidi Batmaaan...

Kenelle puhuit viimeksi?

Hah, Batmanille.

Soitit viimeksi?

Tommille.

YSTÄVÄT

Onko sinulla ystäviä?

Onha noita.

Kuka ystävistäsi soitti sinulle viimeksi?

En vastais paljon ohi, jos veikkaisin Henua.

Kenelle ystävälle puhuit viimeksi?

Ehkä Henulle. Tai jos msn lasketaan niin Matille.

Onko parasta ystävää?

On monta parasta! (Äiti sano joskus, että ei saa sanoo vaan yhtä, ettei muille tuu paha mieli.)

Asuuko joku ystäväsi eri paikkakunnalla kun sinä?

Eiku kaikki asuu Kajaanissa. No haloo..

Asuuko joku ystäväsi eri maassa kun sinä?

No vaihtelevasti, miten noi nyt sattuu millonki olevan levittäytyneinä.

ULKONÄKÖ

Minkä väriset hiukset sinulla on?

Vaaleat.

Minkä väriset silmät sinulla on?

Uskomattoman väriset kuulema, eli oman analyysin mukaan siniviherharmaasiniset oransseilla raidoilla.

Paljon haluaisit olla pitkä?

Jonkun arvion mukaan voisin olla nyt jotain 164 senttii noin suunnilleen. Ja se on melko hyvä. Pari senttiä lisää ei kyllä ois välttämättä paha, niin ylettäs paremmin.

Pyöreä vai soikea pää?

Aa minulla? Neliö.

Millainen tyyli sinulla on?

Vaihtelee päivän mukaan. Vähän rokki ehkä. Tai ainakin tykkään muilla rokista.

Shortsit vai caprit?

Luin jostain, että caprit on niin out! Vastaan polvihousut.

Toppahousut vai haalarit?

Opiskelijahaalarit, mutta kyllä noita toppahousujaki kulutan!

Minkälaisia kenkiä pidät?

Millasia vaan. Paitsi mitään tappokorkkareita, ku en osaa kävellä niillä.

NYT

Mitkä sukat sinulla on nyt jalassa?

Ruskeet villasukat ja jotku sukat, joiden väriä en muista.

Sataako ulkona?

En nää, on niin pimeetä.

Ketä ajattelet?

No lähinnä nyt just en ketään, ku yritän vastailla näihin.

Onko hiuksesi auki?

Ei just nyt, ku meni päivällä hermot niihin.

Onko hiuksesi harjatut?

On ne varmaan joskus harjattu.

JOTAIN

Väsyttääkö?

Uuvuttaa.

Mitä tekee mieli?

Viikonloppua. Lasketaanko se?

Mitä tapahtuu noin viikon päästä?

Stressaan koulua niin että pää levii.

Kesä vai talvi?

Kesä on kyllä lämpimämpi.

TULEVAISUUS

Mitä teet huomenna?

Käyn heittää yhen bussiemäntäkeikan ja sitte treffailen Saraa. Joutuu varmaan lämmitellä uunia kans.

Mitä teet kahdeksan päivän päästä?

Hengaan koulussa ja stressaan edelleen.

Tuletko isona lentäjäksi?

Vois olla ihan jännä vaihtoehto.. Tästähän sitä ois helppo lähtee sille linjalle..

Miksi tulet isona?

Fiksuksi.

Leivotko huomenna tai ylihuomenna?

Haaveissa kyllä ois, kahtoo miten ehtii..

VIIMEISIN HENKILÖ

Joka sai sinut nauramaan?

Henua veikkaan, koska ei vaan voi olla pokka.

Joka sai sinut häpeämään?

No varmaan Henu heitti jotai "hauskaa".

Joka makasi sängyssäsi?

Minä ite tai Batman.

Jolle soitit?

No edelleen oiskos tää Tommi.

Jolle vastasit?

Henulle.

OLETKO

Rakastanut niin paljon, että itkettää?

Voi, joskus nuoruudessani...

Oletko koskaan menettänyt ketään, jota et voi saada takaisin?

EIköhän melkein kaikki oo menettäny.

RAKKAUS:

Onko kukaan särkenyt sydäntäsi? 

Tapahtunut.

Oletko koskaan ihastunut ystävääsi?

En varmaankaan ystävään ystävään. Kavereihin ehkä.

Oletko koskaan rakastanut / ihastunut jotain / johonkin, mutta et ole kertonut tälle?

Joo, en oo ihan niin avoin, että kertoisin pienimmänkin ihastumiseni.

Pelkäätkö sitoutumista?

Nää.

Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä?

En jaksa miettiä noin romanttisia asioita.

TÄNÄÄN

Mitä teet nyt?

Datailen. Perus.

Mitä teet myöhemmin?

Luen sähköpostin ja kertaan huomiset hommat. Lämmitän uunin loppuun ja pesen hampaat. Meen nukkumaan.

Mitä sinulla on päällä?

Kalsarit ja villapusero.

Mitä olet syönyt tänään?

Lohikiusausta ja salaattia, leipää, kaalilaatikkoa ja puolukkahilloa NAM!

NIPPELIJUTTUJA

Minkälainen on unelma miehesi / naisesi?

Semmonen, joka pärjää minun tossulle.

Pidätkö kaljasta?

Menee alas.

Pidätkö siideristä?

Ei mene alas.

Kuinka usein käytät alkoholia?

Kerran tai pari kertaa kuussa. Aika harvoin suuremmassa määrin.

OLETKO KOSKAAN

Ollut vankilassa?

En. Oisko coolii.

Rullalautaillut?

En, mutta oisin halunnu. Meillä vaa ei ollu aikoinaan mahdollisuutta harrastaa, ku ei ollu asvalttia missään.

Potkaissut jotakuta?

En varmaan pahasti. Joskus varmaan läpällä potkin poikia, koska se oli kivaa.

Ollut tappelussa?

En pahassa.

Rikkonut pulloja?

En. Valitan aina niille, jotka rikkoo.

Ollut konsertissa?

Anssi Kelan konsertissa ja se se vasta oliki coolii!

Ollut ulkomailla?

Tullu käytyä joo.

Ollut autokolarissa? 

Enpä onneks. Paitsi peräänajossa, jossa tuli vaa pientä naarmua. Autoon siis.

Rikkonut lakia?

No ehkäpä, mutta ei mitään vakavaa, tietääkseni.

Antanut rahaa kodittomille?

No en tiijä että mihin ne rahat on aina menny, kun oon punaiselle ristille vaikkapa lahjottanu.

Itkenyt, että asiat ratkeisivat?

Voi olla, mut en tunnusta.

Suudellut ystäväsi siskoa tai veljeä?

No en ehkä.

Suudellut siskon/ veljesi ystävää?

En varmaankaan tätäkään. Ei jaksais sotkeutuu.

MITÄ TEIT

Viime syntymäpäivänäsi?

Minulla oli synttärijuhlat.

Eilen?

Olin metästysseuran talkoissa.

Viime viikonloppuna?

Metällä ja talkoissa siis olin ah.

Jouluna?

Olin Tommin äidin luona ja kävin myös kotona.

Uutena vuotena?

Tommin luona, käytiin katsoo ilotulituksia ja ammuttiin raketteja ite. Ja syötiin!

VIIMEISIN

Asia, jonka söit?

Kaalilaatikkolautasellisen.

Asia, jota joit?

Kaakao.

Asia, jonka puit päällesi?

Villapuseron.

Paikka, jonne menit?

Tommin äidin taloon.

Henkilö, jonka näit?

Joku random koiranulkoiluttaja.

Henkilö jonka kanssa nukuit samassa sängyssä? 

Tommi. Ois varmaan fiksuin veto tähän väliin.

Henkilö, jolle puhuit?

No mesessä Matille, puhelimessa Tommille ja oikeesti Rezalle huusin heipat.

111010

En voinu vastustaa otsikkoa. Että ei minulla oo oikeestaankaan mitään asiaa. Aattelin jakaa kuitenkin tässä tekosyynä sen viikonlopun ainoan julkaisukelpoisen kuvan, joka selittää, miksi en paljon oo koneella istunu bloggailemassa. (Kuvan, jossa ei näy kuolleita eläimiä tai ihmisiä, joiden kuvaa en halua luvatta julkaista tai kuvan, jossa en näytä ite täysin idiootilta.)

Täällä nää minun miespuoliset kaverit täällä väittää, että metsästävillä naisilla on pisimmät jonot miesrintamalla. (Ainaki täällä pohjosessa...) En nyt tiijä, miten fakta toi on, mutta totta on ainakin nähtävästi se, että se on iso plussa, jos nainen ymmärtää, miks mies lähtee syksyisin joka helkkarin viikonloppu ennen kukonpierasua mehtään ja tulee vasta iltamyöhällä. Ja sen päälle pitää vielä ymmärtää, miks se mies on reissun jälkeen liian väsyny laittamaan ne märät sukkansa pyykkikoriin saati pesukoneeseen saakka. Ja sen päälle vielä täytyy muistaa, että ruoan pitää olla valmis just samalla hetkellä, ku mies tulee kotiin. Ja saunan kans. Ja sitten saunan päälle naisen ois vielä hyvä hieroa hartioita, koska se aseen kantaminen on vaan niin rankkaa. Käytännössä naisen tarvii metästää ite, että se voi ymmärtää metsästävää miestä.

Ja sitten on tää ongelma, että entä jos molemmat metsästää? Kukaan ei oo keräämässä niitä märkiä sukkia lattialta, kukaan ei oo laittamassa ruokaa eikä lämmittämässä saunaa. Siksi minäki oon tehny fiksun valinnan ja hommannu miehen, joka ei metsästä. (Tähän väliin Tommi haluaisi varmasti huomauttaa, että se ei siitä huolimatta oo tossun alla, joten teen ilmoituksen sen puolesta.)

Perjantain pöljyilyt

Olin aikeissa tehdä jonkinlaista postausta tuossa aiemmin. Leikin taas blondia ja päätin ottaa kuvat samaan aikaan, kun odottelin kameran akun latautumista. Että enpä vissiin ottanutkaan niitä kuvia.

No, otin niitä nyt myöhemmin. Tosin ilman minkäänlaista selkeää ajatusta. Ja ihan vaan siksi, koska oon nyt niin innostunut näistä uusista hiuksista.

Joo, nyt rauhotun tämän pään kanssa ja seuraavaksi yritän keksiä jotain muuta kuvattavaa. (Itsepähän heittelitte niitä toivepostauksia vähän nihkeesti..) Voin vaikka kiristää Helin kameran eteen tai jotain, koska en oo pitkään aikaan ollu kiristämässä sitä ees. Mutta loppukevennyksenä leopardihattu, joka on niin cool, että voisin alkaa pitää sitä oikeesti. (Siis mikäli leikkisin mukarikasta ja olisin 40 vuotta nykyistä vanhempi.)

What-päivä

Kaks what-juttua. Eka leikkasin itse otsiksen. Melkeen itkin. En siksi, että en ois sitä otsista halunnu, vaan siksi, että pelkäsin lopputulosta. Ne on niitä hetkiä, kun sitä kiroaa oman a) saamattomuuden ja b) malttamattomuuden. Mutta päädyin sitten toteamaan itselleni, että mitä sitä suotta olisi siitä kampaajalla käynnistä maksanutkaan, kun osaan näköjään itsekin.

Kiitti taas nenä, kun pilaat koko kuvan. Ja okei, ehkä toi kaipaa vielä siistimistä, mutta eilisilta  mentiin tällä. Ja se toinen juttu.

Lauloin ekaa kertaa julkisesti karaokea yksin. Tai siis duettona, eli minulla oli kuitenkin oma mikki. Oli ihan huippua kyllä, vaikka olin se huonompi laulaja siinä duetossa. Että melkein alkoi hävettää. Nyt pitäs varmaan alkaa suorittaa jotain pientä siivousoperaatioo täällä, kun serkku on tulossa käymään illalla kylässä.. Onneks täällä ei oo kovin paha sotku. Tai siis onneks minulla on tänään aikaa, kun kaikki tunnit on peruttu.

Pulloja

Ikean tuliainen äidiltä.

Löytö kirpputorilta.

Ostos Tiimarista.

Anopin tuliainen Itävallasta.

Kuinka olla paras tyttöystävä?

Just kun julkaisin postauksen aiheesta "kuinka käytän kolme rullaa tapettia", sain (omasta mielestäni) hauskan idean. Veikkaan, että Tommin arvostus ei ole ihan yhtä huipussaan, mutta itsepähän mokasi. Eli siis unohti laturinsa kotiin ja pyysi minua lähettämään sen kasarmille.

Kyllä, minusta on hauska pakata laturi punaisesta tapetista leikattuihin sydämiin niin, että kun Tommi yrittää purkaa laturia paketista, kaikki kymmenet sydämet leviävät ympäri tupaa. Ja kyllä, toivon, että tuvassa on paketin avaamishetkellä paljon tupakavereita. Ja kyllä, tunnen itseni todella aikuiseksi, jälleen kerran.(Todellisuudessa luulen, että Tommi huomaa tämän homman ennen kuin sydämet ehtivät oikeasti levitä joka puolelle, että damn, olisi pitänyt keksiä jokin patenttiratkaisu. Esimerkiksi joku paukkuserpenttiini-tyylinen viritelmä.)

P.s. Että sitä parhaan tyttöystävän palkintoa tänne päin, kiitos...

Projekti kolme rullaa tapettia ja pala muovimattoa

Yritän ehkä alitajuisesti korvata sitä pitkää bloggaustaukoa, jonka viikonloppu aiheutti ja siksipä syydänkin näitä postauksia ihan urakalla, koska mitäpä näitä suotta ajastamaan esimerkiksi ensi viikonlopulle, jolloin oon taas menossa.

Joo, siis meillähän on tässä tää vessaremontti ja siinä sivussa tulin sitten ostaneeksi pari ylimäärästä rullaa tapettia, kun eurolla sai poistokorista. Myös noita vessan seiniin iskettyjä tapetteja jäi sitten yli puoli rullaa ja kasa pieniä paloja, joita ei tietenkään voi heittää hukkaan. Ja pala muovimattoa. Ja tuolla ois vielä neljä litraa liisteriä vielä lisäksi.

Joskus ala-asteella yksi meijän luokan pojista teki minulle muovimatosta mattoja nukkekotiin ja barbeille, mutta sellaisille ei taida olla just nyt tarvetta. (Jos jollain on, niin voin ehkä alkaa myydä sellaisia.) Oon nähny, että tapetinpaloista voi saada kivoja tauluja, mutta noi tapetit ei nyt taida olla siihen hommaan kovin potentiaalisia, ainakaan meidän kotia ajatellen. Todennäköisesti tuun kiroamaan sitä, että ostelen tapetteja hetken mielijohteesta tekosyyllä "koska sain halvalla" ja säästelen remontista jääneitä pikkupaloja ajatuksella "niitä voi vielä joskus tarvita", koska meillä on muutenkin tuota säilytystilaa niin niukasti.

Ja entä se liisteri? Minulla ois tuossa yksi ilmapallo, jonka voisin päällystää sanomalehdellä, mutta oon tehny semmosen liisteripossun jo ala-astella ja en nyt tiijä oonko kovin innostunu tekemään toista. Ellen sitten ala ajatella joululahjoja jo hyvissä ajoin ja kaikki kaverit saa sitten rumia Tee se itse -ilmapalloliisterisanomalehtipossuja ja tapettipakettikortteja...

Että oisko teillä mitään käyttöideaa näille tapeteille ja muille, koska minulla ei ole?

Rättipoikki ja uuvuksissa

Se, joka suunnitteli viikonloput lepoa varten, oli selkeästi laiska ja saamaton ihminen. Just kun pääsin levittelemästä edellisen viikonlopun univajeesta, löysin itseni koululta perjantaiaamuna 07:30. Niin, taisin jo aiemmin mainita ilmottautuneeni metsästys- ja kalastuskurssille, koska oon niin yli-innoskas koululainen. Ajeltiin siis koko perjantai ympäri Oulujärveä kivalla kalastusaluksella.

Olisin niin kovasti halunnut mennä tuon paatin keulaan ja ottaa pari titanic-henkistä, romanttista kuvaa, mutta maltoin mieleni. (Tosin yritin saada poikia mukaan, mutta koska naamioin koko homman vitsiksi, en joutunut niin kovin pahasti naurunalaiseksi.) Sitä paitsi luulen, että niin romanttinen kuin päivän asuni olisi kuoritakkeineen ollutkin, niin jostain syystä se tärkein tunnelma olisi jäänyt puuttumaan...

Kun selvisin sitten takaisin kotiin, olin ihan poikki. Kävin tunnin levähdyksen koirapuistossa, esilämmitin uunia ja siivosin ja imuroin melkein koko talon. Nopea pyörähdys suihkussa tuotti höylällä viillellyn nilkan, mutta ensiapukurssin käyneenä väänsin laastarista ja sukasta kiristysiteen ja samassa kiisin jo keskustaan. Käytiin ostamassa liput elokuviin ja toteutettiin suunnitelma Makuunin irtokarkit. Koska vauhtia oli liikaa, ostin liikaa karkkia ja melein aloin voida huonosti leffan aikana. Leffan jälkeen kitkasin rautatieasemalle Tommia vastaan. Sieltä mentiin sitten Vilin luo pannukakuille (joita tosin en voinut syödä makean yliannostuksen vuoksi). Sitten tultiin kotiin nukkumaan. Siinäpä perjantai lyhyesti.

Eilen aloitettiin päivä vessan remontilla ja samalla siivoiltiin vähän keittiötä. (Saatiin vessa lopultakin tapetoitua, joten voi olla että koko remontti valmistuu tämän vuoden puolella ja kokonaisajassa ollaan valmiita alle vuodessa.) Yhtäkkiä huomattiin, että kello oli jo tosi paljon ja meillä oli nälkä ja Hesen etukuponkeja. Mentiin keskustaan, käytiin ostaa leffaliput, mentiin Heseen, mentiin leffaan - taas. (Jotenkin ihastuttavan tilanteeseen sopiva leffa. Armadillo, joka kertoo Afganistanissa taistelevista tanskalaisrauhanturvaajista. Näin todennäköisesti tulevana rauhanturvaajaleskenä ei ehkä kaikkein järkevin vaihtoehto minulle katsottavaksi.)

Tutkin pätevänä merikarttaa ja vähemmän tykkään sivuprofiilistani.

Ja siinäpä ne päivät meni. Tommi lähti tunti sitten junalle. Nyt istun kotona ja yritän keksiä jotain tekemistä sunnuntaille. Oisko ulkoilu Batmanin kanssa mitään? Oon ihan poikki ja uuvuksissa, mutta Batman ei koskaan...