What-päivä

Kaks what-juttua. Eka leikkasin itse otsiksen. Melkeen itkin. En siksi, että en ois sitä otsista halunnu, vaan siksi, että pelkäsin lopputulosta. Ne on niitä hetkiä, kun sitä kiroaa oman a) saamattomuuden ja b) malttamattomuuden. Mutta päädyin sitten toteamaan itselleni, että mitä sitä suotta olisi siitä kampaajalla käynnistä maksanutkaan, kun osaan näköjään itsekin.

Kiitti taas nenä, kun pilaat koko kuvan. Ja okei, ehkä toi kaipaa vielä siistimistä, mutta eilisilta  mentiin tällä. Ja se toinen juttu.

Lauloin ekaa kertaa julkisesti karaokea yksin. Tai siis duettona, eli minulla oli kuitenkin oma mikki. Oli ihan huippua kyllä, vaikka olin se huonompi laulaja siinä duetossa. Että melkein alkoi hävettää. Nyt pitäs varmaan alkaa suorittaa jotain pientä siivousoperaatioo täällä, kun serkku on tulossa käymään illalla kylässä.. Onneks täällä ei oo kovin paha sotku. Tai siis onneks minulla on tänään aikaa, kun kaikki tunnit on peruttu.