17. lokakuuta 2010

Onneksi ulkonäkö ja maku eivät kulje käsi kädessä

Olin hädin tuskin toipunut edellisesti patonkipettymyksesta, kun eksyin taas keittiöön. Päätin taas olla Vuoden tyttöystävä ja leipoa sämpylöitä. Niiden tekemisessä alan olla jo hieman aloittelijaa parempi, joten otin hommaan lisähaastetta tekemällä kaksinkertaisen taikinan. Innostuin kai liikaa ja homma meni täysin extremeksi, kun tein kahden kokoisia ja muotoisia sämpylöitä. Toisten oli tarkoitus muistuttaa jonkinlaisia minipatonkeja, mutta taidan sanoa niitäkin ihan vaan sämpylöiksi, etten tapa ihmisiä nauruun.


Vaikka näiden ulkonäkö ei ole aivan perfect, innostuin kuitenkin lisää ja laitoin Tommin kauppaan ostamaan kananmunia mokkapaloja varten. Siis joo, kyllä, olisi pitänyt lopettaa huipulla. Tämä tarina ei nimittäin ole yhtä ruusuinen, kuin edellinen. Väänsin eka sitä kasia siihen muna-sokeri -vaahtoon (Äiti opetti, että siihen munasokerivaahtoon pitää saada jäämään taikinasta valutettu numero kahdeksan ennen kuivien aineitten lisäämistä.), ja kun lopulta sain siihen jonkinnäköisen sekunninsadasosan ajan kestävän numeron, niin lisäsin kuivat aineet ilman siivilää, koska meillä ei ole sellaista. Naapurissakaan ei ollut. Vielä tässä vaiheessa ajattelin, että pieni kauneusvirhe jää onneksi kuorrutuksen alle. En vielä muistanut, että siivilän puute näkyy kuorrutuksessa pohjaakin paremmin.. Tämä tosin oli pieni murhe sen jälkeen, kun se itse pohja paloi. (Ostetaan uuni, jossa toimiva lämpötilansäätö!)


No, lähes tuplamäärä kuorrutetta tasoitti makua vähäsen, joten kai nää nyt pystyy syömään. Mutta opinpahan sen, että ens kerralla tosiaan lopetan siellä huipulla. Siis mikäli ikinä sinne saakka pääsen. (Tällä hetkellä tunnen olevani melko pohjalla, kun katson meijän tiskipöytää..)


Sen joka muuten väittää, että Suomessa ei tehdä hyviä leffoja, pitää nythetiasap mennä katsomaan Napapiirin sankarit! Tehtiin eilen melko extempore-reissu elokuviin. Tykkään suomalaisista leffoista ja odotin tältä tosi paljon. Ja leffa oli jopa parempi kuin odotin. Ehkä hauskin suomalainen elokuva ikinä! (Tosin en oo ihan jokaista nähny, mutta ainakin kärkipäässä!)

2 kommenttia:

  1. voi että ku tullee aina nii hyvä mieli ku lukee näitä sun tekstejäs :> mutta hei, kyllä harjotus tekee leipurin!

    VastaaPoista
  2. Hahah, kiva että jollain on kivaa, koska minusta ei oo kivaa, ku ei systeemit onnistu... No ei vaan otan tuon kohteliaisuutena todellakin!! Joo, tuo on just hyvä! Voin puolustella tätä minun leipomistani loputtomiin! :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!