Elämä tuli takas

Kuten jo edellisessä kirjoituksessa mainitsin, niin pyörähdin tuossa keskustassa. Itse asiassa piti mennä Henulle seuraksi ostaa bilevaatteita. Ainoa mitä lupasin itselleni ostaa, oli kiva syys/talvihame. Oon nyt vähitellen toden teolla alkanut keskittyä olemaan naisellinen ja kun pengoin ennen lähtöä koko vaatekaapin ympäri enkä löytänyt pyöräilyyn soveltuvaa syyshametta, niin sovin itseni kanssa, että saan sellaisen itselleni ostaa. Tilanne lipsahti sitten käsistä ja ostinkin kaksi hametta. (Ja samalla minulla oli tuplanaisellinen olo.) Nämä kaksi hametta vaan johti nyt vääjäämättömästi kenkäongelmaan. Minulla on kahdet näille keleille sopivat saappaat, josta toinen pari huutaa kipeästi suutaria apuun. Toiset on melko herkät kosteudelle ja siitä jo jonkin verran kärsineet, joten syyssateisiin ne eivät käy. Tällä hetkellä minulla on siis tasan nolla saapasparia, jotka soveltuvat myös epävakaalla säällä pidettäviksi. (Jos kumisaappaita ei lasketa, mut oikeestaan ne on tosi tyylikkäät ja sopivat molempien hameiden kanssa. Tajusin tämän vasta nyt ja itse asiassa minua alkoi houkutella toi kumisaapas-hame -kombinaatio ihan superpaljon!)

Hamekangas on lähinnä jotain tekokuitusekoitetta (villaa huimat seitsemän prosenttia), mutta jäljittelee kuitenkin villakangasta ja ainakin tällä lyhyellä kokemuksella on myös mukavan lämmin ja myöhemmin syksyllä voi varmasti pitää paksujen sukkahousujen kanssa ja tarkenee vielä ihan hyvin. Ja siis hame on alunperin Seppälästä ja nyt on pakko kertoa eilisen jäätyminen. Olin sovituskopissa 36-kokoisen hameen kanssa ja ihmettelin, kun se ei pysy päällä. Normaalistihan minun lantio on sitä 36-38 -kokoluokkaa. Päivittelin Henulle hameen huonoa istuvuutta enkä edes ajatellut, että voisin kokeilla pienempää. Yhtäkkiä jostain ilmestyi myyjä, joka tarjoutui tuomaan numeroa pienemmän hameen, mikäli halusin. Mentiin Henun kanssa molemmat hetkeksi lukkoon ennnen kuin tajuttiin, että se tosiaan puhui meille. En tiijä miten muualla, mutta ainakaan meidän Seppälässä en oo koskaan nähny myyjää palvelevan asiakkaista muualla kuin kassan takana ja silloinkin lähinnä se pakollinen "terve kakskytyheksänyheksänviis kiitti noin ole hyvä hei". Kun toivuin siitä järkytyksestä, niin sanoin sille myyjälle, että "no kiitti, jos viittit". Kun päästiin ulos, nii alko naurattaa vaan toi tilanne niin paljon. Siis että vaatekaupassa meet palvelusta niin lukkoon, että vastaat avuntarjoukseen "jos viittit". En tiijä, mikä ihme sitä myyjää vaivasi ja tekee melkein mieli mennä testaamaan, että oliko toi joku ohimenevä homma vai onko siellä oikeesti alettu kiinnittää huomiota asiakaspalveluun.

Ja ehkä se oli kuitenkin tuon myyjän avuntarjouksen vika, että menin niin sekaisin ja ostin kaksi hametta kerrallaan.

Ja kiitos uuden hameen, innostuin ottamaan kamerankin taas esille ja tein jopa niin radikaalit, että lähdin sen kameran kanssa ulos! Ja nyt aattelin skarpata oikeestikin tämän bloggaamisen kanssa, kun minun elämässä tapahtuu taas astetta enemmän, kun toi koulu alko ja kaverit tuli takas. Ja sekin, että ostin just uuden puhelimen, jolla voin periaatteessa blogata mistä vain, esimerkiksi tylsillä luennoilla! (Siis heti kun jaksan opetella käyttää sitä, mutta ehkä parempi, etten opettele tai kuvat alkaa olla sitä kolmen megapikselin tavaraa ja tekstit täynnä kirotusvihreitä, kun nakkisormet ei osukaan niille pienille kosketusnäyttönäppäimille. Niin ja tulee paremmin kuunneltua niitä opettajia...)